Hymy edelleen herkässä - 55 päivää h-hetkeen

Tampereen eliittikisat olivat sunnuntaina ohjelmassa. Jenni palasi sorvin ääreen Suomi-Ruotsi katsastuskisan merkeissä. Jenni heitti taas neljä hyvää läheltä piti heittoa. Läheltä piti sen takia, kun ei syntynyt nytkään nappiheittoa, mutta hyvä 54.33 tulos, jolla Jenni oli kisan kolmanneksi paras suomalainen. Edelle kiilasi Oona Sormusen lisäksi kilpilun todellinen yllättäjä Heidi Nokelainen, joka paransi lähes kaksi metriä ennätystään. Toivottavasti Jennin tulokset ja menestykset riittävät Ruotsin kaatoon. Heidin onnistumisen ansiosta valintakuviosta tuli kertaheitolla mielenkiintoinen.

Tampereen stadionilla yksi mies tuuletti ja pomppasi pystyyn yhtäkkiä naisten kisan päätyttyä. Sain nimittäin Saksasta tekstiviestin: Nyt klosahti 89.03. Toivottu ja odotettu tulos oli hieno juttu Terolle. Kauden kärkitulos maailmassa ja Teron pisin heitto sitten 2007 nostivat edelleen tätä kautta arvoasteikossa ylöspäin. Kolme kisaa jäjellä: Zagdeb, Bryssel ja Tukholma ja uskon mahdollisuuteen, että Tero ylittää 90 metrin rajapyykin.

Veteraani teki paluun keihään varteen. Suunnitelmat ovat nyt selkeytyneet. Päätin, että kotimaan kilpailukausi on osaltani ohi eli seuraavan kerran numerolappu on rinnassa Porto Alegressa Brasiliassa lokakuussa. Tämä siksi, että tarvitsen kipeästi heittotreenejä ja kilpailut ennemminkin torppaavat tätä visioita. Toinen päätös on se, että heitän tästedes Kuortane- hallissa, pyrkien kouluttamaan keihästä jopa joka viikko. Hallista heittämistä siksi, että siellä on loistava heittokuulan heittopaikka, hallin keihäät erittäin löysiä ja pressuun ei tule heitettyä niin kovilla tehoilla. Kolmas päätös on sellainen, että heittotreenien kautta keihäs on saatava nousemaan ylöspäin, siis ilmaa heittojen alle. Minulla se tarkoittaa tukijalan selvää lyhentämistä ja loppurytmin muutosta. Tätä hain jo viime perjantaina. Heittokäsi oli nyt aivan loistava, ehdottomasti paras koko kesänänä. Sain aikaiseksi 100 heittoa möykyllä ja 40 keihäällä. Tuntuma heittämisen ja kipujen suhteen oli hyvä. Saa nähdä pystynkö uusimaan tuon tämän viikon perjantaina.

Pienten treenien lisäksi olen ottanut happea kiitettävästi metsässä. Puolukkamättäät ovat ajaneet jo monena päivänä minua metsään. Suoranainen keräyshimo on syntynyt kun puolukkaa on llut enemmän kuin olen koskaan nähnyt. Parhaimmillaan kellotin sangolliseen keräyksen kuluvaksi vain 13 minuuttia. Neljässä päivässä kannoin kotiin 200 litraa puolukkaa. Ei miellä tuota määrää syödä vaan vien niitä myytiin. Brasilian reissulle jos saisin kukkaron pohjalle jotain ylimääräistä.

Kisakausi jatkuu edelleen kuumana. Lapsia kun siunaantunut, auto käy harva se päivä jonnekin päin. Eilen oli Hippokisat Seinäjoella, keskiviikkona kisaaminen jatkuu Virroilla ja viikonloppuna Raahessa SM-kisoissa. Nyt kohta lähden Seinäjoen kentälle pitämään heittokoulua.
'
Blogi jatkuu... toivottavsti hymy ei hyydy!

Voitettu MM-hopea Moskovasta- 62 päivää h-hetkeen

Teron kausi on sai hopeisen kruunun lauantaina Moskovan MM- kilpailuista. Tempun tekeminen kesäisen leikkauksen jälkeen oli uskomaton suoritus. Tero osoitti olevansa uskomattoman kova urheilija niin fyysisesti kuin henkisesti. Erinomaisen tuloksen 87.07 ja huippusarjan jälkeen 10 cm:n tappio kirpaisi vain pikkariikkisen. Jossittelemaan ei kannata lähteä.  Viides aikuisten arvokisamitali on kultaa kalliimpi niin Terolle kuin koko suomalaiselle yleisurheilulle. Tietysti se on tärkeä myös minulle ja tuntuu erittäin hyvälle. Teron heittäminen taas huipputasolla on kova juttu, ja kertoo, että olemme tehneet oikeita asioita ja valintoja niin Tero kuin minäkin. En näe mitään esteitä huipputuloksiin ja –menestyksiin tänä kesä kesänä enkä tulivana vuosina. Menestystarinalle on aina mukava kirjoittaa jatko-osia!

Moskovan reissu oli uskomattoman hieno kokemus. Kaupunki oli erittäin kaunis ja siisti. Näkemistä riitti aivan uskomattomasti. Lisäksi kaikki eläminen, asuminen ja liikkuminen oli huippuluokkaa. Tyhjistä odotuksista tulikin sitten napakymppi. Reissun kruunasi menestyksen lisäksi loistava matkaseura. Kiitos Niina, Tero, Minna ja Pirjo! Mahtava huumori kukki porukassa läpi päivien, kruunautuen kirjaimellisesti paskajuttuihin. Sillä meikäläinen sai todella ärhäkän vatsapöpön ripulin muodossa, jonka kanssa taistelin reissussa viimeiset kaksi päivää. Aina ei taistelu auttanut. Pikkuhousut vaihtuivat tiuhaan ja vessan juostiin rivakasti. Tuosta vasta huumoria ja naurua riitti. Tänään sain lääkäriltä reseptin, joten eiköhän tuo turistiripuli ole pian voitettu.

Jääkööt sanat tähän ja runsas kuvamateriaali värittäköön tätä blogiani. Huomenna aloitan taas oman harjoittelun…. Ja blogi jatkuu!

Moskovassa finaalin aattona

Kolmas päivä Venäjällä ja kaikki asiat ovat vallan mainiosti. Miesten keihään karsinta sujui Teron osalta todella vakuuttavasti.  Miehen jokainen askel ja ele Moskovan stadionilla oli itsevarmuutta huokuvaa. Verryttelyheitot olivat niin ikään erittäin mallikkaita. Olin valmentajana ehkä uran helpoimmassa tilanteessa. Tottakai silti pieni jännitys oli päällä. Itse ajattelen, että jos ei jännityksen tunteita tulisi, en tekisi valmennusta täysillä vaan puolivaloilla. Täällä laitetaan kuitenkin konkretisoituu vuoden aikana tehty työ. Se keihäsajattelun määrä jota olen suorittanut viime syyskuusta tähän päivään ei ole ollut pieni. Ja tiedän, että keihässydämeni on sykkinyt asiaan paneutuen.

Siis olen tehnyt asiani niin hyvin kuin pystyn. Mutta vielä enemmän on kropastaan ja sielustaan antanut Tero. Tähän nojaten huomisessa ei jossittelemista. Se mitä huomenna tulee on hyväksyttävä. Menestys on aina helppo ottaa vastaan, mutta on myös varauduttava epäonnistumiseen. Silloin minua valmentajana tarvitaan aina enemmän kuin koskaan. Olen siis valmis kaikkeen. Juoksemaan Suomen lipun kanssa tai itkemään pettymyksen kyyneleen. Kaikki spitävät mitalia itsestään selvyytenä, mutta jokaiseen mitaliin pitää onnistua 100 %:sti eli se ei ole  koskaan helppoa. Lopuksi totean kuitenkin, että 95 prosenttia minusta uskoo, että huomenna on juhlapäivä.

Kirjoittelin tämän tekstin kännykällä. Olen ensimmäistä kertaa matkalla ilman rakasta tietokonettani. Myöskin asiaan, että langaton verkko on käytettävissä vain harvoin, on pitänyt sopeutua. Mutta olen todella yllättynyt, kuinka hieno kaupunki Moskova on. On ollut valtavasti koettavaa ja nähtävää. Kerron sitten jälkikäteen reissusta enemmän kuvien kera.

Peukut ja varpaat pystyyn joka ainut, että Kankaan poikaa hymyilyttää huomenna tv:ssä. Moro!

Opettajan tosi kiireinen viikko - 75 päivää h-hetkeen

Kauhajoki N keihäs mitalikolmikko

Kesäloma on ohi. Moni pääsee kuittaamaan, että loppuu ne opettajankin lomat. Uusi aamuherätysaika ei ole tuottanut ongelmia ja koulussa on ollut mukavaa puuhastella lasten kanssa. Töiden jälkeen ei ole kuitenkaan ollut aikaa löhöillä, sillä on tästä viikosta muodostui todellinen kilpailuviikko. Tähän viikkoon olen sovitellut viisi kilpailupäivää urheilijana, valmentaja ja toimitsijana. Tämän lisäksi pyörivät normaalit harjoitukset omilla valmennettavillani. Vauhtia ja toivottavasti ei-vaarallisia tilanteita siis on riittämiin.

Minä ja 3. sija Laihialla

Niin... Kisa nro 4. jäi historian kirjoihin Laihialla maanantaina tuloksella 53.47. Todella matalien heittojen mies esiintyi jälleen heittopaikalla. Se vauhtijuoksun tuntuma, jota olen tehnyt ilman heittämättä, oli taas aivan erilainen, kun vauhtijuoksun perään piti heittää. Onhan tämä tavallaan hullua, että treenaan keihäänheittoa varten, mutta en pysty heittämään kuin kisoissa. Pojalleni Eetulle kun selvittelin kisan kulkua ja että pitäisi pystyä parempaan, hän totesi ykskantaan: Tuo on sun taso, älä edes haaveile pidemmistä. Kai tuo pitää pian uskoa. Vaikka taso on mitä on, aloin heti jo maanantai-iltana hakemaan seuraavaa kilpailua. Kilpaileminen ei siis ole vastenmielistä vaan päin vastoin ja luovutus ei käy edes mielessä. Tämän viikon ja ensi viikon treenit jäävät erittäin vähäisiksi ensimmäisessä kappaleessa kerrotun kisaruuhkan sekä ensi viikolla koittavan MM- Moskovan takia. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kisoissa sen jälkeen.

Joanna 7v. heitti Laihialla keihäsennätyksen

Huomenna on Teron viimeinen todella tärkeä heittotreeni ennen Moskovaa. Keihäs ujeltaa ilmojen halki tuolloin Vaasan Kaarlen kentällä. Sen jälkeen työt ovat kirjaimellisesti takana ja jännnittävä MM- kisamatka alkaa. Kaikki on hyvin tänään, toivottavasti myös huomisen jälkeen, ja oikein erikoisen hyvin la 17.8. illalla. Te tiedätte mitä tarkoitan... Palataan asiaan ensi viikolla!

Annikan viimeistelytreeni SM- kisoihin 7.8.

Moskovan juna - 79 päivää h-hetkeen

Tällä viikolla varasin muiden mukana matkan Moskovan MM-kisoihin. Näin 2004 Ateenan olympialaisista alkanut  aikuisten arvokisojen putki ei katkea. Paljon on muistoja ja tarinoita noilta reissuilta. Uskon kuitenkin, että reilun viikon päästä starttaavasta matkasta Moskovaan tulee muistorikkain kaikista. Nimittäin matkamme äiti-Venäjän syliin kulkee kiskoja pitkin. Junassa on tunnelmaa - uskon näin. Toisaalta en tiedä mitä vastaan tulee, kokemusta kun ei Venäjästä ole.

La 17.8. on kuitenkin se päivä, jota varten minä(kin) hengitän. Palkintopallille nousu on hyvin mahdollista niin Terolle kuin muillakin suomalaisilla keihäsmiehillä. Eilinen kilpailu Kuortaneella osoitti mielestäni sen. Vaikka Teron kilpailu oli suhteellisen vaikea, mies kaivoi kansainvälisen tason voittotuloksen. Tänään tein Terolle harjoitusohjelman Moskovaan. Viimeisen harjoitusohjelman lähetys  ennen arvokisoja on aina erityinen. Siinä lähtee taakse jääneen vuoden työn viimeinen palapelin pala, jonka pitäisi omalta osaltaan olla urheilijalle täysin oikeanlainen. En voi muuta kuin uskoa ja toivoa, että tuolla systeemillä tulee paras mahdollinen lopputulos.

  
Huomenna 5.8. jatkan itseni kiusaamista kilpailun merkeissä Laihialla. Luonto ei siis anna lupaa antaa periksi projektissani. Nyt en todellakaan tiedä mitä odottaa kilpailusta. Olen ajatellut, että ehkä paras tapa onkin mennä vain kisaamaan ilman sen kummempia tavoitteita. Alkuviikosta tiistaina, kun tein vauhtijuoksuja keihään kanssa, tuli kesän ensimmäinen urheiluvamma. Nivunen nappasi kiinni. Seuraavaana päivänä nilkutin hiukan, mutta torstain hyvän treenipäivän jälkeen nivusvammasta ei ollut tietoakaan perjantaina. Joten ei muuta kuin piikkarit jalkaan ja kohti seuraavaa pettymystä :)

Alkuviikosta tein virallisen ilmoittautumisen veteraanien MM- kilpailuihin Brasialiaan. Lentolippu jäi vielä ostamatta, mutta mikäs kiire tässä vielä on, kun kisatkin on vasta lokakuussa. Ilmoittautuminen oli kyllä minulle jollakin tavalla suuri hetki, vähän niin kuin merkki sanoista tekoihin.

Jatketaan harjoottelua ja nautitaan vielä kesäpäivistä, kun voidaan! Palaamisiin!