Kyynel silmäkulmassa - 266 päivää h-hetkeen

Aamulla ei koskaan tiedä mitä päivän aikana tapahtuu. Tänään sain iltapäivällä puhelun, joka repi välittömästi sisuskalujani. Vanhimman tyttäreni Jennin yksi parhaista ystävistä oli menehtynyt aamulla traagisesti liikenneonnettomuudessa. Oli pakko soittaa tyttärelleni, joka oli saanut kuulla asiasta muutamia minuutteja sitten. Se tuska, suru, suorastaan huuto tuli pehelinlankoja pitkin raakana ja kovana. Kuinka ihminen tunteekaan pienuutensa, kun pitäisi löytää sanoja lohduttamaan. Kuinka ihminen tunteekaan pienuutensa, kun koittaa ymmärtää miten huippulahjakas 19 vuotias viedään keskuudestamme. Kuinka voi edes aavistaa, mikä tuska on tässä perheessä tällä hetkellä. Olen koittanut eläytyä, ja joka kerta tipahtaa kyynel silmäkulmasta. Miehelle, joka liikkuu 45-50 tuhatta km vuodessa tien päällä, tämä oli todella pysäyttävä hetki. Kuinka hento voi ollakaan meidän jokaisen elämänlanka. 

Osanottoni ja voimia surun keskelle kaikille läheisille oman blogini välityksellä!

Treenaaminen ja sen tarkoitus saa täysin uuden merkityksen edellisen tekstin jälkeen. Alakuloisen edellisen viikon jälkeen on kuitenkin tullut erittäin hyvä alkuviikko treenien suhteen. Virtaa on lihaksistossa ja päänupissa riittänyt. Puntti, sulkapallo, hiihto ja puntti ovat olleet alkuviikon treenit.  Heittämään menen tällää viikolla vasta sunnuntaina, jotta kroppa on palautunut hyvin tästä alkuviikosta.

Kaikkien valmennettavieni treenit sujuvat kuin tanssi vain, joten mikäs tässä on ollessa. JA huomenna loppuun tammikuun kestänyt hyväskälakko. Taitaapa pulla maistua huomenna...

Norsujen kutsuhuuto - 270 päivää h-hetkeen

Etelä-Afrikan norsujen kutsuhuuto tuli sähköpostilla. Heillä tuli kova ikävä meikäläistä. Taidan joutua uhrautumaan, sillä on todella epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta, varsinkin kun kutsu tuli noin kaukaa. Vähän näreä olin kutsun lyhyydestä, mutta minulle väitettiin, että viikon reissulla bileet ovat sitäkin kovemmat. Varsinkin kun ei tarvitse kärsiä aikaerosta, ja juhlakaupunkikin on tuttu Potchefsrooms.

Tuo sähköposti oli viikon ainoa positiivinen asia. Olen nimittäin ollut todella alavireinen koko viikon. Suurin pettymys tuli lauantaina, kun jouduin toteamaan, että heittokäsi oli huonona ja heittäminen piti lopettaa ennen kuin se alkoi. Edellisellä viikolla siipeensä saanutta olkapäätä kaivettiin torstaina hieronnassa, ja lopputulos oli edellä todettu. Koko vuoden projektissa yhdellä heittotreenillä ei ole merkitystä, mutta alitajuuntaan se vaikutti enemmän kuin oletin. Ehkä pelko käden toimimattomuudesta syytää mieltä.

Kasaan tässä luitani huomenna alkavaan harjoituspätkään. Toiveissa on, että virtaa ja positiivisuutta sekä edellisviikkojen terveyttä riittäisi. Suurin haaveeni on tietysti, että pystyn pistämään piikkarit jalkaan Afrikan mantereella.

Jotain positiivista uutta luettavaa löytyy Teron kotisivuilla: www.teropitkamaki.com

Onko lepo kuin epo? 273 h-hetkeen

Aivan kuin kroppa lukisi harjoitussuunnitelmaa, sillä lepäämisen hetki osui juuri oikeaan hetkeen. Vai onko se jokin on/off- nappula, joka saa myös henkisen puolen(kin) odottamaan lepoa. Kumpi tahansa maanantaina jatkunut harjoittelu olisi ollut sama kuin ambulanssin tilaaminen jo etukäteen tämän miehen ovelle tai päin seinää juoksemista kirjaimellisesti.

Kevyestä kevyempi viikko on sisältänyt tähä mennessä tiistaina sulkapallo ja tänään torstaina pilates- treenin, sekä olin hieronnassa. Sulkapallo ei sitten sujunut (taaskaan) lainkaan. Jatkuva tuskailu purkautui sulkapallomailan seinään lyöntiin, jolloin mailasta muotoutui soikea ja vino. Illalla pelin jälkeen suoraan sanoen hävetti tuollainen käytös. Nyt olen sanonut itselleni, että joko 1. käyttäydyn kuin aikuinen tai 2. en mene pelaamaan lainkaan. Kuvassa oleva pilates puolestaan sopii minulle kuin korvat elefantille. Mikäs siinä on maata keskellä olohuoneen lattiaa ja ojennella raajoja eri suuntiin.

Hieronnassa Niemen Pena keskittyi heittokäden olkapäähän, joka on kohtuullisen hyvä. Uutta ja hyvää siitä ei enää saa, siihen on tyytyminen. Käsittely toki auttaa hiukan. Venyttelyä ja vahvistavaa liikettä pitäisi tehdä jatkuvasti. Ammatilainen kun en ole, jää edellisen lauseen toteuttaminen puolitiehen, valitettavasti.

Tänään sain sähköpostin, joka kutkuttaa ja ilahduttaa. Kerron tästä sitten sunnuntain jatkokertomuksessa lisää. Sitä ennen lauantaina Kuortaneella: www.keppiailmaan.com. Moro!

Kuin piesty mies - 277 päivää h-hetkeen

Poika totesi eilen, että kuinka sä voit kirjoittaa joka kerta niin positiivista tekstiä sinne blogiin ja nytkin ruikutat mulle kuin pieni koira. Positiivisuuden kyllä tunnustan, en valita ainakaan kovin paljon julkisesti, vaan valitan sitten nurkan takana lähimmille ihmisille. Toisaalta ei tässä ole ollut, ihan aikuisten oikeasti,  juurikaan valittamista. Nyt on korvan takana, että valitan aina kun siihen on vähänkin aihetta:)

Eilen kyllä valitin oloani monta kertaa. Kahden viikon treenisetin kovimmat treenit osuivat peräkkäisille päiville: puntti torstaille ja heittotreeni perjantaille. Perjantaina oli kerrankin aikaa eikä kiire minnekään ja se tarkoitti, että rymysin Kuortanehallissa lailla pienen pojan tehokkaasti pari tuntia. Treeni meni aivan nappiin, jonka jälkeen jatkoin päivääni istumalla 4 tuntia kokouksessa. Illan istuminen jäykisti todella napakympisti jo valmiiksi jäykän kropan. Iltamyöhään sekä erityisesti seuraavana aamuna kun 5.45 herätti Porin reissulle, joka paikkaa särki ja kävelykin oli vaikeaa.

Mies heräsi koomasta lauantaina pikku hiljaa. Erityisesti Teron onnistunut pitkien heittojen heittotreeni Porissa lämmitti sydäntä ja sitä sitä kautta myös muita lihaksia. Valmentaja-Hannun virkoaminen jatkui illalla Kuortaneella, kun vuorostaan Eetu onnistui treenissään. Illalla pihasaunan lämpö sai miehen jo kävelemään selkä suorassa ja olemaan taas elävien kirjoissa.

Sunnuntaistakin on valittamista. Lähdimme lähes koko perheen voimin Seinäjoen hiihtokeitaalle Joupiskalle hiihtämään. Hiihtäjiä riitti todella paljon ladulle. Se tarkoittaa pienen kilpailuhenkisyyden omaavalle pientä vaaran paikkaa, johon lankesin. Eetu hiihti koko ajan takavasemmalla luistelemalla ja meikäpoika sai ohitella urakalla. Tuohan tarkoitti, että hiihdin selvää ylivauhtia ensimmäisen vitosen. Siis aivan, melkein hiihdin itseni tiltin partaalle. Toisella vitosella menikin pari kilometriä kävelyvauhtia palautumisen edellisestä kilpahiihtelystä.

Todella tarpeeseen tuleva kevyt lepoviikko, hieronnan kera, tuntuu ajatuksena todella hyvältä. Sohvalla löhöilyllä jatkan sunnuntai-iltaani ja pistän pisteen tälle kertomukselle. Moro!      

Kissamyyjä ja mies 95 - 280 päivää h-hetkeen

Sunnuntaina iltapäivällä laitoimme tori.fi- sivustolle, notta kaksi kissanpentua olisi tarjolla, ja minun puhelinnumerolla sekä sähköpostiosoitteella. Vuorokauden aikana taisi olla kahdeksan eri yhteydenottoa, jotka olisivat halunneet pentujamme. Varauksia, peruutuksia, uusia varauksia - olin yhden päivän eläinkauppias kirjaimellisesti. Onnellinen loppu saatiin maanantai-iltana, kun kummallekin löytyi uusi koti. Toinen lähti tiistaina ja toinen ylihuomenna lauantaina uuteen kotiin. Ei huolta, sillä meille jäi kaksi vanhempaa kissaa, joista tämä mies ainakin pitää kovasti.

95 kg on mun ja tämän viikon luku. Onneksi se ei ole oma paino, sillä puntari on näyttänyt koko ajan alle 90 kg lukuja. Paino on kevyempi kuin edellisellä kilpailu-uralla, mutta toki mies on heikompikin. Tuo luku 95 on punttisalilta. Takakyykky, rinnalleveto ja penkki ovat kaikki tällä hetkellä 5x95 kg. Takakyykky on niistä heikoin (vaikka siitä ALLA VIDEO), mutta toisaalta myös se liike, jossa on eniten varaa. Olen nostanut kyykyn painoja maltillisesti, koska varsinkin takakyykyssä on pieni pelko "selällä nostamisesta". Paljon on kuitenkin painot lisääntyneet, sillä ensimmäisessä kyykkytreenissä tein toistaja 20-40 kg välissä!

Edelleen mennään onnellisten tähtien alla. Mies on terve (jos ei lasketa päänuppia), ja motivaatio kohdallaan. Neljä päivää ja neljä treeniä on takana.  Huomenna taas keppiä ilmaan, ja lauantaina Poriiin katselemaan pitkiä heittoja.
 
Jatkosanoja kertomukseen taas sunnuntaina, jos mannerlaatat eivät pahasti liikahda....

Häpäisyvideoblogi - 284 päivää h-hetkeen

Legendaariset piikkarit (kuvassa) pukivat veteraaniurheilijan koipia. Minulla on nimittäin lainassa Tero Pitkämäen vm. 2001 tai 2002 malliset keihäspiikkarit, jolla Tero heitti ensi kertaa yli 80 m ja ensimmäisen nuorten EM- mitalin vuonna 2003. Piikkarit ovat erinomaisessa kunnossa ja ovat muutenkin mukavat jalkaan.

Selvisin noilla piikkareilla Kuorteneen keihäspyhäkössä suorittamastani ensimmäisestä heittotreenistä ehjin nahoin. Onneksi malttini riitti eli en repinyt ihan täysillä. Myöskin heittopaikan seuraavat valtaajat tulivat paikalle juuri oikealla hetkellä eli lopetin ajoissa. Mielenkiintoista ja tärkeää on huomata, että kaikki heittouran aikana kerätyt tekniikka virheet löytävät takaisin heti, kun vauhtia ottaa lisää. Tämä tarkoittaa minun kohdalla sitä, että pitää löytää kompromissi, millä virheitä voisi paikata. Kannattaa siis nuoret oppia nuorena oikea tekniikka!

Tällä viikolla treenasin seuraavasti: ma- puntti, pääliikkeet takakyykky, penkki 6x5, ti - sulkapallo 11/2 h, ke- hiihto 50 min, to - puntti, pääliikkeet rinnalle ceto, yliveto rinnalle 6x5, pe - heitto x80 kuula, x30 keihäs + juoksut + loikat+ kuntopallo, la- lepo, su - hiihto 1h15 min

Tässä se ny on - veteraanimiähen heittoa perjantailta. Ajattelin tehdä julkisen tekniikka-analyysin heitostani, jospa siitä olisi vinkkejä nuorille tai saisin itse palautetta teiltä.
Heittosi mättää:
- Ylävartalo ja vapaa käsi aukaisevat heiton liian aikaisin
- Tukijalka on erittäin pehmeä (ehkä helpoin korjattava)
- Ristiaskelhyppy suuntautuu liikaa ylös eikä etene tarpeeksi
- Ylävartalo ei liiku eteenpäin vedon aikana vaan ennemminkin pyörähtää paikallaan. Syynä kaksi ekaa virhettä + pään asento, jota pitäisi saada eteenpäin.
Jotain sentään hyvää tai hyväksyttävää, kun ikäkerroin otetaan huomioon:
- Takimmainen jalka, kantapää, polvi toimivat hyvin
- Vauhti säilyy kohtuullisesti loppuun asti
- Keihään hallinta ja paikka ihan OK, vaikka kärki ei pysykään poskella...

Ensi viikolla jatketaan... Ja saa kommentoida :)

Virtapiikki vuoden alkuun - 287 päivää h-hetkeen

Kauhean paljon on ollut miehellä virtaa ensimmäisellä työviikolla loman jälkeen. Kuin uudenvuoden taitteet raketit olisivat persuksen alla. Työt ja harrastukset  ovat maistuneet hymy huulilla. Se on tiennyt myös sitä, että olen saanut viikon aikana hurjasti aikaan. Ilman tuota virtapiikkia olisin tuskaillut tuota kaikkea tekemätöntä työtä.  Edelliset lauseet tuntuivat hyvältä todeta ja kirjoittaa myös täällä blogissa.

Ihminen kun on kokonaisvaltainen olio, niin arvaatte varmaan, että treenit ovat myös sujuneet hyvin. Tarkemmin sanottua ne ovat sujuneet aivan nappiin. Punttia, sulkapalloa, hiihtoa ja punttia on tämä viikko järjestyksessä sisältänyt. Erityisen mukavaa on ollut lyhentää punttien pääliikkeitä (nyt viiden toistoja) ja samalla tietysti on lisätty lisää rautaa tankoon. Tänään oli hienoa, kun kolminumeroinen numero helähti rinnalle. Naisten lukuja sanoo moni ja on oikeassa, mutta matkalla kohti piteneviä päiviä tärkeä hetki ainakin itselle.

Huomiseen perjantaihin on latauduttu tietytsi eniten. Se on se päivä, jolloin piikkarit laitetaan jalkaan ja yritetään keihään heittämistä. Onneksi pressuun ei ole kuin 10 metriä, joten sinne sen kepin ainakin saan :)

Lupaan kautta kiven ja kannon, notta häpaisen itseni ja julkaisen viikonlopun päivityksen keihäsvideon... tai ehkä mietin vielä... Sitä odotellessa...

PB- ja SB- päivä takana - 291 päivää h-hetkeen

Eilinen 5 tunnin Kuortanehalli- päivä oli upea. Urheilijani tekvät urakalla omia ennäksyä (pb) ja kauden parhaitaan (pb). Se näkyy leveänä hymynä ja niin kuin kuvassa pienenä tuuletuksena. Minun tapani toimia valmentajana on sellainen, että n. joulukuun puolesta välistä eteenpäin tiettyjä räjähtäviä ominaisuuksia tehdään mittaa vastaan treeenien yhteydessä. Ei siis ole mistään testipäivästä kysymys, vaan heittotreeenin päälle tehtävistä treeniosioista. Olen sitä mieltä, että nuoren urheilijan pitää pystyä vuodenvaihteessa omien ennätysten läheisyyteen lajissa kuin lajissa, ja kevään aikana vielä kehittyä. Tämä kertoo ainakin minulle, että harjoitusohjelma puree kunnolla.

Juuri hetki sitten palasin kauden ensimmäiseltä hiihtolenkiltä. Hiihto maistui aivan mahtavalta luistavassa kelissä. Maltoin kuitenkin jättää pidemmät lenkit tuleville viikoille, ja vain 40 min latua jäi taakseni. Ensi viikosta eteenpäin on tarkoitus vierailla ladulla kaksi kertaa viikossa. Pidän hiihtoa yhtenä parhaimmista, jos ei parhaimpana keihäänheittäjän treenimuodoista. Koko kroppa saa huoltoa, erityisesti perinteisessä hiihdossa. Tälläinen keski-ikäinen mies ei edes luisteluhiihtoa taida.

Piikkarit jalkaan ensi viikolla, kyllä! Mielenkiintoista, mutta jollain tavalla myös pelottavaa. Totuus paljastuu todellisuudessa, kestääkö kroppa vai haetaanko Kankaan poika ambulanssilla heittopaikalta. Tästä ja paljon muusta ensi viikolla...
PS. Laitan tähän LINKIN 15v tyttäreni Jutan sävellykseen, jolla kän osallistuu Vexi Salmen sävellyskilpailuun. Isä on ylpeä....

Keskitietä kulkemalla keskinkertaisia tuloksia - 294 päivää h-hetkeen

Kuva kertokoon sen, että homma jatkuu ja ylös- että eteenpäin meihen mieli kurkottavi. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt yhtään ainoaa, sillä lupaukset on jo luvattu ja kiveen hakattu syksyllä.  Tarkoitus on viedä urheiluprojekti, valmennusvelvoitteet, EPU:n puheenjohtajuus, siviilityö sekä perheen velvoitteet kunnialla ja jämäkästi eteenpäin ja maaliin. Tuossa savotassa on minulla(kin) ihan tarpeeksi tekemistä.

Tällä hetkellä olen treenirintamalla erittäin hyvin mielin. Lepoviikko ja lepopäivät toivat kuoren alta aivan eri miehen esiin. Loppuviikon launtain levon ja sunnuntain palauttavan lenkin jälkeen olivat maanantai sekä tiistai totaalilepopäiviä. Keskiviikkona juoksut ja loikat kulkivat aivan eri malliin kuin edellisellä viikolla. Tänään lepoviikon puntti oli myös onnistunut. Tempauksessa, ylivedossa ylös ja kapeassa penkissä nousi ylös kovimmat raudat tähän harjoituskauteen. Kuvassa yksi keskivartaloliike jota pidän tehokkaana ja tykkään myös tehdä eli jalat leuanvetotankoon ilman heiluntaa.

Levon merkitys tuli jälleen esille minun tekstissä. Toki ikäkerroin pitää ottaa huomioon kun lepomäärästä keskustellaan, mutta ikään katsomatta oikea tehoharjoitteiden, palauttavien harjoituksien ja levon suhde on elintärkeää. Tämän tajuaminen, vielä yksilön ehdoilla, tekee valmantamisesta ja valmentautumisesta haasteellisen. Totean tähän vielä yhden lempilauseistani: Keskitietä kulkemalla keskikertaisia tuloksia. Eli äärirajoja pitää hakea, niin kovia tehoharjoituksia että kevyitä palauttavia harjoituksia kuin lepoa. Tekemällä aina ns. mukavuusalueella kehitys ei ikinä ole parasta mahdollista.

Ole puhunut tällä erää, ugh! Jatkan viimeisistä lomapäivistä nauttimista....