Hiihdon pauloissa - 238 päivää h-hetkeen

Viikko mennä kiitää liian vauhdilla, näinhän se aina on. Taakse on jätetty viikossa kohtalainen määrä hikeä, ja raitista ilmaan on virrannut keuhkoihin urakalla. Olen tyytyväinen 120 hiihdettyyn kilometriin viidessä päivässä. Luistavat sukset, upeat kelit ja mahtava hiihtokaveri Ritarannan Ari ovat taanneet nuo kilometrit. Tänään tuli viikon pisin hiihtolenkki, josta blogin kuva. Tällä hetkellä tuntuu, että huominen viimeinen kokopäivä Ylläksellä menee muualla kuin ladulla. Me miehet lupauduimme huomiseksi lapsien leikittäjiksi ja kokki-kolmosiksi. Suapi nähä mitä tapahtuu...

Viikonlopun Botniahallin keihään talvimestaruuskisat ovat olleet tiiviisti mielessä, vaikka en pääse itse paikalle. Idean isänä olen tehnyt monia pieniä taustajärjestelyjä. Asiat ovat likimain kunnossa ottamaan n. 160 heittäjää vastaan ylihuomenna lauantaina. Aamukymmenestä iltakymmeneen keihäs on taukoamatta ilmassa Mustasaaressa. Pidän tuota edelleen hyvänä osoituksena, että keihäs voi edelleen hyvin Suomessa!

Jätin tänään ensimmäistä kertaa päiväunet väliin, joten lipsumaan alkaa touhu täällä Ylläksellä. Paluu arkeen alkaa siis häämöttämään, ehkä myös jo tuolla takaraivossa... 

Korkean paikan leiri I - 242 päivää h-hetkeen

Pohjanmaan lakeudet jäivät eilen taakse. Kymmenen ja puoli tuntia sekä 700 km Toyotan ratissa oli eilisen urheilusuoritus. Urheilusuoritukset jatkuivat tänään, kun sukset oli saatu kaivettua täyteen ahdetusta peräkärrystä. Ensimmäisen päivän sää + 1 astetta oli epänormaali Lappiin, ainakin helmikuulle. Empä valittanut, kun luisto suksien allakin oli mitä luistavin. Siispä päivän eka lenkki 12 km meni upeissa maisemissa kuin lentäen, kohta on lähtö toiselle lenkille. Leikin ja nautin ammattiurheilijana olemisesta.  Päiväunet kuuluvat erottomattomasti tähän rytmiin.

Viikon positiivisin asia oli perjantai heittotreeni. Heittämisen väliin jättö viime viikolla oli oikea siirto. Olkapää oli jälleen yhteistyökykyinen ja keihäs sai ihan mukavasti kyytiä. Tietynlainen varmuus on tullut heittämiseen, vaikka tiettyjen tekniikkajuttujen parantaminen tuntuu ylipääsemättömältä. Olen ainakin tietyllä tasolla tyytymässä kompromissiin eli koitan löytää tyylin a`la mies44. Seuraavan kerran otan keihään käteen sunnuntaina 10.3. Etelä-Afrikassa, jossa pyrin sitten heittämään kaksi kertaa viikon sisällä. Tähän toiveeseen minua siivittää hovihierojamme Nimen Penan paikallaolo. Voi, voi kuinka haaveilen jo hetkestä: + 30 astetta lämmintä ja minä ilman paitaa keihään kanssa Etelä-Afrikan auringon alla.

Erittäin positiivisia uutisia on kantautunut samalta pelipaikalta Potchefstroomista, jonne Tero rantautui tiistaina. Viiden viikon leiri on alkutekijöissä, mutta lähtenyt käytiin paremmin kuin hyvin. Nuo viestit antavat intoa myös omaan tekemiseen täällä korkeapaikan leirillä.
Kaikille luistavia hankia ja positiivisiä fiiliksiä! Hannu

       

Selkä seinää vasten - 245 päivää h-hetkeen

Olette varmaan kuulleet, tai tunnette jonkun viime tipan ihmisen? Siis sellaisen joka tekee kaikki asiat viime hetkillä, tai oikeastaan ei pysty toimimaan ennen viimeistä hetkeä. Minä olen edellä kuvatun kaltainen olento ja olen tehnyt siitä suorastaan taidetta. Jotenkin viivyttelen asiota aina deadline- päivään  , jolloin tartun toimeen. Vaikka tuo kuulostaa kauhealta, yksikään asia ei ole jäänyt tekemättä.

Nyt tuona " seinänä" on toiminut hiihtoloman alku, kun auton nokan on tarkoitus suunnata kohti Yllästä varhain lauantaiaamuna. Piirin ja seuran yleisurheiluasiat, valmennuskuviot sekä kouluasiat on saatava tehdyksi, jotta loma on lomaa. Voinen sanoa, että työt alkavat olla tehtynä. Aina tulee hyvä fiilis siitä, kun saa läjän asioita maaliin. Huomenna kolme tuntia töitä, omat treenit, vielä muutama juokseva asia ja sitten Lapin tunnelmiin: Nunnuka-nunnuka- laeloo....

Minulla on ollut hiihtoviikko niin kotona kuin koulussa. Kuva ylhäällä kertonee, että kelit eivät ole olleet hullummat. Rehtori on kyllä vitsaillut, että pidätetään palkka pois kun saa keskellä päivää auringon paisteessa pitää hiihtotunteja. Itse hiihdin suhteelliset pitkät lenkit maanantaina ja tänään. Maanantaina oli maailman huonoin keli pienessä lumisateessa ja tänään yksi luistavimmista, joten tasapaino löytynee tuolla tavalla. Keskiviikkona tein pitkän peruslihaskuntopiirin, joka maistui todella hyvältä.

Huomenna laitan taas keihäspiikkarit jalkaan. Sitten laitan keihään viikoksi... niin sinne kuuluisaan kainaloon!

Vanha mieskin testasi - 249 päivää h-hetkeen

Urheiluntäyteinen ja mukava viikonloppu on takana. Tutut urheilijat ja valmentajat sekä Kinnusen Kimmon luoma keihäsporukan hieno yhteishenki tekevät näistä leiriviikonlopuista ainutlaatuisia. Mukavaa on huomata kuinka tärkeitä leirit ovat myös lapsilleni. Hyvät treenit ja useat uudet testiennätykset olivat tuon leirille latautumisen lopputuloksia. Ja tuosta jos mistä iskä tykkää.

Kuortaneen keihäsleirillä vaanin videolaitteeni kanssa heittopaikalla kuin haukka. Mutta loikkapaikalla sekä punttisalilla lopetin vaanimisen ja menin sekaan urheilemaan. Kirjoitan nyt jotain testilukujani tänne ylös, koska luulen, että joitakin kiinnostaa. 3- tassussa hyppäsin 8.78 ja rinnallevedossa vedin 110 kg. Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin. Keväälle tuli lanseerattua jo uudet tavoitteet: 9m ja 120 kg. Tämä oli myös hyvä kokeilu siihen, että näitä irtiottoja pystyy tekemään ja myös tarpeellista tehdä, ja nimenomaan näin lepoviikolla.

Kahden viikon peruskuntokausi alkaa huomenna. Viisi työpäivää ja lomaa pukkaa päälle, juuri oikealla hetkellä. Laitan vielä iloksenne ja itseni kauhuksi 110 kg rinnallevetovideon. Moro!

SUL:n leiri alkamassa - 252 päivää h-hetkeen

Ystvänpäivä ei minua juurikaan inspiroi. Asia on sinänsä huippujuttu, mutta sen amerikkalaismainen kaupallisuus saa minulle karvat pystyyn. Pyrin itse kerran vuodessa hehkutuksen sijaan olemaan muut 364 päivää ystävyyden arvoinen. Tästä voisi taas sanoa, notta olempas vanhanaikainen. Hempeilen nyt kuitenkin kissakuvalla.Tämän päivän kohokohta olikin abien penkkarit ja tulevien ylioppilaiden iloiset naamat sekä karkkivyöry kuorma-auton lavalta.

 Koulupäivän jälkeen säntäsin Kuortaneen urheiluopistolle, jossa Kinnusen Kimmon johtama SUL:n keihäsleiri. Kaksi vanhinta lastani osallistuvat leirille urheilijoina, ja minä seuraan coutsina minkä ehdin. Iltapäivän verryttelytreenin jälkeen illalla testattiin kuulanheittoja sekä loikkia. Sekä Jenni että Eetu pääsisvät ennätysten makuun, joten leiri alkoi mallikkaasti. Huomenna ovat tärkeät heittotreenit sekä paljon muuta.

Itse tein palauttavan viikon kunniaksi kevyen ja lyhyen sekä koko ajan mukavuusalueella liikkuneen treenin. Juuri sellaisen treenin, josta ei ollut mitään hyötyä. Aikomus on jatkaa huomenna ja ylihuomenna samanlaisilla pienillä treeneillä, jossa minäkin taidan testailla jotain.

Urheilenko blogia varten? 256 päivää h-hetkeen

Otsikon kysymyksen esitti poikani tänään. Hyvä tuota kysymystä on pohtia.Taustalla oli tilanne, kun heittopaikalla sain kunnolla kipeää ja en suostunut lopettamaan heittämistä poikani pyynnöstä. Onneksi jatkoin, sillä sain tehtyä säädyllisen treenin. Jos lopettasin treenin aina kun saan keittokäteeni vähäsen kipeää, koko vuoden heitot jäisivät todella pieneen. Tuo asia on vain hyväksyttävä, koska tietää, että taustalla oleva vamma, josta kipu aiheutuu ja se ei tätä miestä telakalle vie.

Mutta edelleen, treenaanko blogia varten? En tunnusta, sillä tiedän, että motivaatio lähtee ja on pakko lähteä vähän syvemmältä. Mutta tunnustan, että tällä(kin) viikolla yhden päivän treeni olisi mahdollisesti jäänyt tekemättä, jos tätä blogia olisi olemassa. Koko lähtöajatus blogin kirjoittamiseen on ollut potkia itseä eteenpäin huonoina päivinä ja etten anna varmastikaan periksi. Tällä tavalla siis blogi toimii ainakin minulle henkisenä potkijana. Pohojalaasena miähenä viimeinen tekoni olisi kirjoitella tekemättömistä treeneistä tai jättää tekemättä suunniteltu treenejä ilman mitään syytä. Tämän viikon saldo oli 6 päivänä 7 treeniä, joten onnistunut viikko jäi historiian.

Uskomattoman nopeasti talvi on mennyt. Sen huomaa myös treeniviikkojen määrää laskemalla. 17 viikkoa on jättänyt taakseen kaksi kuuden viikon peruskuntokautta ja nyt viisi viikkoa voimakautta. Nuo viikot ja jaksot kertovat, että perustyö alkaa olla takana ja kropasta pitäisi saada tulevina kuukausina vielä paljon enemmän tehoa ja liikkuvuutta.

Suunnitelmani tulevaan on seuraava: Ensi viikko on palauttava viikko, jonka jälkeen kaksi viikkoa totaalisesti erilaista treeniviikkoa, paljon lihaskuntoa ja hiihtoa nimikkeellä peruskuntokausi 3. Viikolla 10 eli 5.3. alkaa kolmen viikon (2+1) maximivoimakausi, jossa pääsen ulkoiluttamaan keihästä Etelä-Afrikassa. Sitä kohti, vielä(kin) terveenä ja hyvinvoivana...

     

Ei niin hyvä kotimies - 259 päivää h-hetkeen

Niin se vaan on, ettei kaikista ole kotona puuhastelijaksi, niin sanottuihin miesten töihin. Tämän tiedän ja kuulen myös monta kertaa. Vapaa-aikaa kun ei liikaa ole, ja se vähäkin tahtoo mennä urheiluun. Juuri nyt on kiireisimmät viikot menossa, kun kierrän Etelä-Pohjaanmaata piirin seuroja tapaamassa. Ei tämä kierros ole mikään mahdoton. Viisi iltaa se kuitenkin syö kolmen viikon aikana. Hyvässä seurassa, herrojen Kaukoranta (kuvassa), Honkanen (kuvassa) ja Rajamäki kanssa, illat sujuvat kuin tanssi vaan. Näin EPU:n puheenjohtaja on saanut arvoisensa alun ruohojuuritason työllä.

Omien treenien sovittelu on ollut todella haastavaa, mutta ei mahdotonta. Esimerkiksi tänään minulla oli ennen reissuun lähtöä tasan tunti aikaa siitä kun ovi aukaistiin kotona ja suljettiin taas perässä uudestaan. Ehdin kuitenkin tähän tuntiin tehdä 40 minuutin pilateksen, käydä suihkussa ja syödä. Hyvä fiilis tuosta seurasi. Puntti, sulkapallo ja hiihto ovat myös tällä viikolla jo takana.

Teron hyvästelin eilen Lapin lumien kautta Etelä-Afrikan lämpöön. Runko-ohjelma Etelä-Afrikkaan valmistui tänään. Siinä lyötiin lukkoon maaliskuun loppupuolelle asti.  Fiilikset tässä projektissa ovat erittäin korkealla, sen verran hyvältä näyttää Teron tekeminen ja kunto...
 
Jatko-osaa seuraa vielä tällä viikolla...

Uskonpalautus treeni - 263 päivää h-hetkeen

Tänään sunnuntaina Kuortaneella ajeli kotiin sisäisesti hymyilevä mies. Tässä projektissa oli aluperin kaksi iso kysymysmerkkiä: Kestääkö kroppa ja pystynkö heittämään keihästä läpi talven? Tiesin, että fysiikan rakentaminen ja motivaatio eivät tule olemaan ongelmia. Terveys ei ole rajoittanut tekemistä nyt kahteen kuukauteen, mutta heittämisen jouduin jättämään viime viikolla alkutekijöihin. Tänään sain pienen alkukankeuden jälkeen heittämisestä kiinni ja pystyin tekemään talven parhaita suorituksia. Usko, luottamus ja into tulevaan nousivat uudelle tasolle. Tuli sellainen fiilis, notta aikataulussa ollaan ja myös tunne, että tähän hommaan on kannattanut lähteä.

Tärkein huomio tästä päivästä oli oikean viikkorytmin (treenijärjestys) löytäminen ja tällä viikolla se onnistui. Viikon 7 päivää olivat treenijärjestyksessä: puntti, sulkapallo, hiihto, puntti, hiihto, lepo ja heitto. Tämä tarkoitti, että heittotreenissä olin todellakin palautuneessa olotilassa. Tästä olen saarnannut lajivalmentaurallani, joten tiesinhän sen. Mutta oikean järjestyksen toteuttaminen ei ole helppoa, kun monta rautaa on jatkuvasti "tulessa". Tänään yritän miettiä vastaavaa, oikeaa viikkorytmiä ensi viikolle.

Olen saanut viikoittain videokuvausapua ja myös paljon inspiraatiota sekä näkemystä todellisilta keihäsmiehiltä. Tänään Peltomäen Sami joitui toimimaan konsulttinani. Latasin tältä päivältä yhden heiton, jossa olen teknisesti vähän lähempänä sitä mihin suuntaan olen oman päänuppini sisällä matkalla.  Yksi heitto napsahti vielä selvästi paremmin kohdalle, vähän niin kuin vahingossa. Tuon yhden heiton ihmettä haluasin päästä kokemaan uudelleen ja monta kertaa. Sitä odotellessa.