Tänään sunnuntaina Kuortaneella ajeli kotiin sisäisesti hymyilevä mies. Tässä projektissa oli aluperin kaksi iso kysymysmerkkiä: Kestääkö kroppa ja pystynkö heittämään keihästä läpi talven? Tiesin, että fysiikan rakentaminen ja motivaatio eivät tule olemaan ongelmia. Terveys ei ole rajoittanut tekemistä nyt kahteen kuukauteen, mutta heittämisen jouduin jättämään viime viikolla alkutekijöihin. Tänään sain pienen alkukankeuden jälkeen heittämisestä kiinni ja pystyin tekemään talven parhaita suorituksia. Usko, luottamus ja into tulevaan nousivat uudelle tasolle. Tuli sellainen fiilis, notta aikataulussa ollaan ja myös tunne, että tähän hommaan on kannattanut lähteä.
Tärkein huomio tästä päivästä oli oikean viikkorytmin (treenijärjestys) löytäminen ja tällä viikolla se onnistui. Viikon 7 päivää olivat treenijärjestyksessä: puntti, sulkapallo, hiihto, puntti, hiihto, lepo ja heitto. Tämä tarkoitti, että heittotreenissä olin todellakin palautuneessa olotilassa. Tästä olen saarnannut lajivalmentaurallani, joten tiesinhän sen. Mutta oikean järjestyksen toteuttaminen ei ole helppoa, kun monta rautaa on jatkuvasti "tulessa". Tänään yritän miettiä vastaavaa, oikeaa viikkorytmiä ensi viikolle.
Olen saanut viikoittain videokuvausapua ja myös paljon inspiraatiota sekä näkemystä todellisilta keihäsmiehiltä. Tänään Peltomäen Sami joitui toimimaan konsulttinani. Latasin tältä päivältä yhden heiton, jossa olen teknisesti vähän lähempänä sitä mihin suuntaan olen oman päänuppini sisällä matkalla. Yksi heitto napsahti vielä selvästi paremmin kohdalle, vähän niin kuin vahingossa. Tuon yhden heiton ihmettä haluasin päästä kokemaan uudelleen ja monta kertaa. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti