Juhlaa ja suunnittelua - 24 päivää h-hetkeen

Lauantai 28.9. oli Teron juhlapäivä aamusta iltaan. Niin Teron Kympin kuin Teron Kiskaasujen monen asian vastuullisena juoksin paikasta toiseen Seinäjoen keskusurheilukentällä. Tero puolestaan oli esimerkillisesti paikalla koko päivän jakaen nimmareita ja palkintoja. Kilpailut saatiin lopulta onnellisesti loppuun, ja minäkin sai loihdittua itselleni rennomman fiiliksen. Illalla juhlapaikaksi vaihtui Ilmajoen kunnantalo, jossa minunkin kaulaa puki kravatti. Loistava päivä huipentui hauskaan episodiin, kun toinen juhlakenkäni suorastaan räjähti yhtääkkiä. Kenkä tuli vain tiensä päähän. Sekös aiheutti naurua isolle porukalle. Tässä eilisen juhlapäivän kuvasatoa:

Uuden harjoituskauden suunnitelmat ovat jo pitkällä kaikkien urheilijoitteni kanssa. Ensimmäinen, jonka kanssa vuosisuunnitelman lopullisesti lukkoon oli Jenni. Suunnitelma sisältää aina harjoitusjaksot,  vuoden painospistealueet sekä ominaisuus-ja sijoitustavoitteet. Tavoitteet lyötiin aika korkealle hyvillä fiiliksillä. Viime vuotta kun kävimme läpi, huomasimme, että edellisestä vuosisuunnitelmasta n. 80 % kaikista tavoitteista oli totetutunut Jennin kohdalla. Tuo prosenttiluku kertoi, että vuosi oli onnistunut ja tavoitteet oli asetettu realistisen koviksi. 

  

Itselläni on ollut löysä harjoitusviikko monen asian tekijänä. Sain aikaiseksi vain kolme suunniteltua treeniä. Toisaalta tuo voi olla hyväkin juttu monen suhteellisen hyvään viikon jälkeen. Tärkein asia kuitenkin onnistui jälleen eli tein kuudennen heittotreenin viiteen viikkoon. Ja vieläpä voin olla suhteellisen tyytyväinen omaan heittämiseen. Olkapää kylläkin ilmoitteli olemassa olostaan kivulla jälleen kun vähän lujempaa heitin. Ei kuitenkaan pahasti, joten ei ongelmia. Tässä vielä heittovideo perjantailta: 

Uutta viikkoa kohti tukka putkella, sillä kaikella mitä on jäljellä :)

Alle kuukausi jäljellä - 29 päivää h-hetkeen

Päivälaskuri on nyt viritetty oikeaan taajuuteen. Aikaa MM- karsintaan ma 21.10. on nyt 28 päivää ja finaaliin ti 22.10. on 29 päivää. Kuten otsikosta huomaatte aion olla mukana finaalissa. Alkaa olla kohta vuosi ensimmäisestä päivityksestä ja matkan loppusuora edessä. Uskomatonta, mutta totta, olen ollut terve kuin pukki ja harjoituskuntoinen jo vuoden verran. Flunssatkin ovat kiertäneet naapurin puolelta. Tällä viikolla olen pohtinut, että juuri mun tuurilla se suuri flunssa-aalto hyökkää päälleni juuri viimeisen kuukauden aikana. Äkkiä pois nuo ajatukset mielestä. Toinen käsittämätön asia on ollut tämän vuoden syyssää. Kotipoika Kangas sai treenata vielä viime viikonloppuna mainiossa säässä kotipihassaan.

 






Meidän perheen syystraditio on ollut yli 10 vuotta pienimuotoinen vaellus kotipihasta metsien kautta Seinäjoelle laitakaupungille. Matkaa tälle reitille tulee lähes 12 kilometriä. Pieni pätkä matka kulkee rataa pitkin, muuten polkuja ja pikku teitä pitkin. Kaikki nauttivat leppoisasta matkanteosta, ehkä eniten koiramme Puppe, jolla energiaa riittää. Matkanvarrella löytyi ihmisten itse luoma oma kaatopaikka, josta ei voi sanoa muuta kuin kuinka ihmiset voivat olla törkeitä. Joku oli jopa jättänyt tien varteen sohvakaluston. Ei siinä sitten auttanut kuin asettua valokuvamalliksi.

Viikon kohokohtapäivä tullee olemaan Teron juhlapäivä lauantaina. Teron Kymppi, Teron Kiskaasut ja Teron mitalijuhla kutsuvat sinuakin liikkumaan ja juhlimaan. Edellinen lause oli siis kutsu Seinäjoelle ja Ilmajoelle. Tervetuloa!

Osanottajalistaa ja vannesahaa -32 päivää h-hetkeen

Veteraanien Porto Alegren MM- kilpailujen lähtölistoja on selattu nyt minunkin toimesta. Mieleenkiintoinen loppuuntulema oli sellainen,että M45-sarjassa oli selvästi enemmän osanottajia kuin M35- ja M40- sarjoissa. Myöskin urheilijoille ennakkotulokset ovat M45- sarjassa kovimmat. Minä näen asian niin, että veteraaniurheilu alkaa vasta tästä sarjasta. Urheilijat M40- ikäisistä, puhumattakaan M35- ikäisistä ei näihin kisoihin vielä lähde. Kuvasta voitte lukea, että 28 heittäjää on minun sarjassa ja pisin ennakkotulos rapiat 60 metriä. Siinä on tekemistä päästä ma 21.10 karsinnasta ti 22.10 finaaliin. Se on kuitenkin reissun minimitavoite.

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi menneen viikon aikana. Olen siltii saanut tehtyä tärkeimmät treenit eli ihan hyvän heittotreenin, hyppy- ja kuntopallotreenin, punttitreenin, lihaskuntoa ja sulkapalloa. Olen todella tyytyväinen olotilaani ja treenien sujumiseen. Punttitreeneistä sen verran, että olen tehnyt salilla rinnallevetoa, kyykkyä ja penkkiä terävästi: 2x3x60 kg, 2x3x70 kg ja 2x3x80 kg. Tuo reilusti pienempiä painoja mitä talvella, keväällä ja alkukesästä, jolloin liikutun vielä yli 100 kg painoja. Tuon päälle olen tehnyt kolme apuliikettä ja pois salilta. Noin 50 min treeni on antanut kroppaan terävän olotilan ja palvellut hyvin kokonaisuutta.

Tänään tuli koko treenivuoden kovin loukkaantuminen. Opettaja ajeli huolimattomuuttaan laudan loputtua vannesahalla sormeen. Ensimmäinen huomio oli se, että onneksi oli vasen peukalo. Sen jälkeen kiire tuli vesikraanan alle, kun verta tuli kuin kaatosateella vettä. Pahalta näyttänyt haava oli kuitenkin jo kotona siistin näköinen ja verentulo oli loppunut. Joo, kyllä mä kävin lääkäriaseman ovella, mutta kun se oli jonkun koulutuspäivän takia juuri tänään kiinni. Mitäs tästä opimme? Hannu, pidä ajatus koossa... Till the end!
PS. Mikä legendaarinen rakennus näkyy viimeisessä kuvassa taustalla?

TV-ruudun takana - 41 päivää h-hetkeen

Kausi on sitten lopussa myös Terolla. Päätöskisat eivät jättäneet ketään kylmäksi, sillä herra Pitkämäki oli loppuun asti todella vakuuttava. Olen käyttänyt ylistyssanoja Teron kaudesta jo hurjan paljon, joten tällä kertaa toivotan miehelle vain hyvää lomaa!  Sunnuntaina oli hienoa seurata tv-ruudusta kilpailua Tukholmasta. Katsoja näki lähes kaikki heitot suorana lähetyksenä. Toista oli lähetys timattiliigan päätöskisasta Brysselistä. Teron voittoheitto näytettiin kisan päättymisen jälkeen, ja koko kisasta vain kolme keihässuoritusta. Samaan aikaan näytettiin joka ainut juoksu esittelyineen ja hidastuksineen alusta loppuun asti. Aivan uskomatonta kenttälajien aliarvostamista, sanon minä ja annan kyllä tulenkatkuisia terveisiä IAAF:n suuntaan. No rahaa pitäisi olla taskut pullollaan, että seuraisi kaikki kisat katsomosta eikä tv-ruudusta.

Viime perjantaina tuntui pitkästä aikaa siltä, että osaan heittää keihästä. Tiedän, että se ei pidä paikkaansa, mutta tuntuu hyvältä edes itse luulla niin. Älkää siis tiputtako minua haavemaailmasta :) Päätin ladata yhden omakuvausheittoni tänne, että jotain puhuttavaa riittää teillekin. Tärkeintä itselleni on hyvän tunteen lisäksi se, että taas (kolmas viikko peräkkäin) pystyin heittämään erittäin hyvin. Uudentyyppinen rytmitys ja vauhdin säännöstely tuntuvat toimivat. Laskin juuri, että ehdin tehdä vielä viisi heittotreeniä (joka perjantai) ennen Brasilian reissua. Jos ja kun homma jatkuu samalla tavalla, itseluottamuksesta ei homma ainakaan pitäisi olla Etelä-Amerikassa kiinni. Toinen asia on tietysti se, että lentääkö keihäs siltikään minnekään. Tuon asian murehtimiset jätän sikseen ja yritän keskittyä päivä päivän perään järkevään treeniin.

Syksyn tulon huomaa kyllä kirjaimellisesti meidän puutarhasta, koivikon keskellä kun asumme. Ruohonleikkuri tekee mukavan näköistä polkua vai mitä.
Tänään oli tälläistä asiaa... jatkan taas pian kohta...

Syyskesäinen arki - 46 päivää h-hetkeen

Uskomattoman kesäinen sää jatkuu, vaikka almanakka näyttää syyskuuta. Aamun töihin lähdön aikaiset muutamat plusasteet eivät oikein kerro, että iltapäivällä on shortsikelit. Syyskuu tarkoittaa käytännössä minulle sitä, että työt keihäspaikalla laitetaan hetkeksi jäähylle. Tilalle tulevat välittömästi erilaiset kokoukset eli järjestötyö alkaa kiivaasti. Syyskuun alkaminen tarkoitti myös, että sulkapallokausi alkoi. Toissapäiväinen ensimmäinen suliskerta tuntui huipulta, ja sitä kautta se oli viikon juhlapäivä.

Treenaamiseni kohti reilun kuukauden päässä häämöttämää h- hetkeä on sujunut hyvin ja erinomaisissa fiiliksissä. Viime perjantaina pystyin heittämään uudestaan 7 päivän välillä. Heitto meni jopa paremmin kuin edellisviikolla. Tämä tuntui hyvältä ja antoi omalta osalta uskoa, että Brasialiassa keihäs voi lentää kohtuu hyvin. Sen jälkeen olen tehnyt n. 45 min lyhyitä treenejä seuraavasti: su: lihaskunto, ma: lenkki+loikat+kuntopallo, ti: sulkapallo ja ke: puntti. Tämän päivän huilin jälkeen huomenna olisi taas heittotreenin vuoro. Suapi nähä millä tunnelmilla rantaudun kotiin Kuortaneen urheiluopistolta.

Tero kiertää maailmaa, ja minä pyydytän hänen tuloksia tekstiviesteistä, tietokoneelta ja tv:n kuvasta. Tiistain huippusarja, 5x yli 85 m, ja jalat eivät olleet täydessä iskussa, antavat uskoa, että perjantaina Tero tappelee voitosta Bryselissä. Toivottavasti RuskasAntti jatkaa huippuvireessä, jotta Suomi keihäsnmaana saadaan kunnolla tulosluetteleon kärkeen monen miehen voimin. Jennin kausi loppui viime viikonlopun Raahen SM- hopeaan. 5x yli 52 metriä ei paljoa lämmittänyt, kun flikka tippui Ruotsi- ottelun joukkueesta. Ensimmäinen aikuisten Suomi-Ruotsi maaotteluedustus jäi siis odottamaan tulevia vuosia. Eetun olkapää leikattiin maanantaina. Leikkauksessa kävi ilmi, että vamma oli ennakoitua pienempi. Eetu selvisi pelkällä pudistusoperaatiolla. Se on erinomainen asia, sillä tästä palautumisaika on varsin lyhyt. Mies oli todella tyytyväinen, kun tajusi, että ensi kesästä voi tulla täysin normaali ja voinee heittää täysin kivuttomasti. Metrit ovat varastossa odottamassa ottajaansa, näin olen takonut Eetun päähän ja siitä olen aivan varma.

     
Brasilia alkaa olla mielessä joka päivä enemmän. Yritän viedä projetin maaliin järkevästi. 46 päivää on jo paljon pienempi luku 370 päivää, jolloin aloitin kirjoittamisen... Hannu - Jaksaa, jaksaa!