Paras toukokuu ikinä - 147 päivää h-hetkeen

Valmentajaurani ensimmäinen kevät oli 1997, jonka jälkeen olen elänyt joka vuosi jännittäviä kauden avaushetkiä urheilijoitteni kanssa. Tuohon matkaan on mahtunut paljon niin onnistumisia kuin pettymyksiä. Armon vuoden 2013 toukokuussa on ollut toistaiseksi jotain maagista. Teron ja Jennin upean kevään te tiedätte. Jos joltain on jäänyt lukematta, Jenni paransi tiistaina kuuden päivän sisällä toisen kerran ennätystään lukuihin 55.62. Eetu on ollut ainut urheilijani, jonka kevät on ollut todella vaikea. Maaliskuun lopussa magneetikuvaus paljasti, että olkapään labrum on leikkauskunnossa. Koko kevät on ollut tuskaa kivun merkeissä, mutta myös sen tiedon kanssa, että nyt tehdään työtä vuotta 2014  varten. Se on nuorelle urheilijalle kova paikka. Eetu katkaisi kuitenkin pitkän keihästauon (4 viikkoa) tänään Kuortaneella. Onnistuneella kipulääkityksellä keihäs alkoi yhtäkkiä saadakin kyytiä, joka sai miehen silmät loistamaan ja isän hymyilemään. Pienin odotuksin, mutta kuitenkin, Eetu avaa parin viikon päästä keihäässä kisakautensa. Huomenna perjantaina toukokuu voi parantua vielä entisestään, sillä Tero heittää Dessaussa, Saksassa. Kutinaa siis riittää huomiselle...

Itse tein tänään viimeisen heittotreenin ennen oman kilpailukauteni avausta. Luulen tai olen täysin varma, että moni on odotellut miten Kankaan keski-ikäinen mies heittelee. Päästän teidät piinasta videolla tuosta heittotreenistä. Tuo heitto oli viimeinen rääpäisy treenistä, joten tuossa kunnossa tai ainakin tekniikalla aloitetaan. Paljon jää kesäaikaan paranettavaa. Toinen asia on sitten pystyykö sitä parempaan. Kilpailuvauhti on kuitenkin testattu ja kuten huomaatte vauhti meni aivan liian lähelle ja vieläpä kompastellen. Metrit ovat vain kohtalaisia, enkä voi kätkeytyä vammojen taakse, mitä nyt uolikuntoinen olkapää.  Jos olisin nirso, siirtäisin kilpailukauden aloitusta. Mutta toisessa kädessä tiedän, ettei se tästä taida odottamalla paljoa kummentua. Siispä häpäisen itseni leuka pystyssä.

     
Erittäin mukava luokkaretki Powerparkissa ja Kuortaneen Haapaniemessä upeissa maisemissa oikeastaan päätti lukukauteni opettajana. Huomenna pientä puuhastelua ja lauantaina suvivirsi sekä todistukset oppilaille käteen. Saapa nähdä jatkuvatko nämä käsittömät kesäkelit kesäkuussa lomalaiselle. Veikkaan, että tuulipukukelit ovat oven takana. Toivottavasti olen väärässä.

Uusi kilpailusarja - 151 päivää hetkeen

Eilen vielä M40- sarjassa, tänään M45- sarjassa; joskus on siis vanhemisesta hyötyä. Juhlapäivä otettiin vastaan erinomaisesti. Vai miltä seuraava kuulostaa: saunomista, paljussa lillumista, rentoa pihagolfia, loistavaa ruokaa ja hyvää viiniä. Kaikki tämä tapahtui loistavassa team-Pitkämäki porukasssa (naiset eivät nyt mahtuneet kuvaan), ja kuinka ollakaan siitä seurasi tuhottoman paljon naurua. Ehkä siis henkisesti nuorenin hurjasti.

   Toinen virstanpylväs tapahtui torstai-iltana, kun meidän perheen viides ja nuorimmainen Joanna siunattiin koulutielle Nurmon kirkossa.  Kirkonpenkissä pienen herkistymisen keskellä mietti tuota ajan kulkua. Samalla mielen valtasi kuitenkin kiitollisuus terveistä ja ihasnista lapsista, joita olemme vaimoni kanssa saaneet ja yhdessä kasvattaneet. Meidän viimeinen "pikkuvanha" tytttö on enemmän kuin valmis kouluun, joten sitä asiaa ei tarvia murehtia.

Loppuviikkoon olen ehtinyt myös tehdä Kauhajoki- matkailua peräti kaksi kertaa. Perjantaina olin  mukana Kauhajoen Karhun Kunniakierroksella ja tänään yleisurheilukisoissa. Matkailun ohella on treenitkin jatkuneet. Treenaamaan ei välttämättä kauaksi tarvitse lähteä, kun varastosta löytyvät aidat, kuntopallo ja kuula sekä pihaa riittää. Tänään tunnin treenistä jäi hyvä maku suuhun, kun kuulaheitot olivat edelliskertaa kauenpana ja aitaväliä sai lisätä aitahyppyihin. Tämän viikon saldoksi tuli kirjattua viisi treeniä ja lepopäiville kävelylenkit.

45- vuotias jatkaa kirjootteelua taas ensi viikolla...

Kilpailukauden avaus - 154 päivää h-hetkeen

Kilpailukauden aloittaminen on mielestäni aina vaikea paikka. Harjoituskauden työn on suurimmaksi osaksi takana, ja siitä syntyneet odotukset takaraivossa urheilija astuu kilpailuun. Vaikka olisi kuinka monta vuotta kilpailuja takana, avauskisa ei suinkaan ole helppo. Lähteäkö räjäyttämään pankkia eli heti uudet ennätykset tiskiin vai maltillinen tulos taululle? Mitäs jos ei olekaan tarpeeksi hyvässä kunnossa, siirretäänkö avauskisa vaikka vasta heinäkuulle? Oma mielipiteeni on se, että paras tapa aloittaa kausi on ns. harjoituskilpailuilla, joihin asennoituminen nimensä mukaan rennosti ja ilman suuria tavoitteita. Edellinen ei toki tarkoita, etteikö kova tulos voisi jo syntyä.

Harjoituskilpailuajattelu onnistui ainakin Jennin kohdalla tiistaina. Ilman sen suurempia tavoitteita syntyi heti uusi ennätys 54.44. Tulos ei ollut minulle yllätys, vaan pikemminkin kunnon mukainen tulos. Silti sen tekeminen heti avauskisassa oli mielestäni tietynlainen henkisen muurin ylitys. Muurin ylityksen jälkeen on vain taivas rajana. Näin uskon myös Jennin kohdalla tapahtuneen, ja iskä saa nauttia vielä monta kertaa ennätysparannuksista.

Itse olen miettinyt kovasti myös kilpailuja. Konkreettinen merkki siitä on se, että yu-lisenssi tuli hommattua. Päätin tänään, että reilun kolmen viikon päästä astelen heittoviivan taakse, olen kunnossa tai en. Tuo edellinen päätös tässä tilanteessa on yllättävän vaikea päätös,. Vähän meinaa nimittäin tulla pupu pöksyyn...

  
Treenit ovat sujuneet hyvin tällä viikolla. Olen tehnyt tuplasti enemmän juoksuja ja hyppyjä. Tämä on tarkoittanut puntin vähentämistä puoleen. Suunniteltu ratkaisu on tuntunut hyvältä. Niin puntit kuin räjähtävät liikkeet ovat menneet jopa suunniteltua paremmin. Ehkä tämä tästä, vielä kun mies suhteellisen terve. Mitä nyt pää viiraa:)

Käsi ylös heiton jälkeen - 158 päivää h-hetkeen

Teron nyrkki ylhäällä heiton jälkeen ja tyytyväinen ilme keihään kaaren perään - tuota hetkeä varten keihässydämeni elää ja on elänyt jo monia vuosia. Yleensä tuo käden nosto tarkoittaa pitkää kaarta. Eilen Shanghaissa tämä tilanne toteutui ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Uskon vahvasti, että näen vielä monia kädennostoheittoja tällä kaudella. 87.60 ja maailman kärkitulos oli tähän paikkaan erinomainen suoritus Terolta. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Perjantaina Haalin heittopyhäkössä 25 asteen lämmössä pistin itsekin keihästä ilmaan. Kun yksin heitin aluksi, en tahtonut uskaltaa heitää kipukynnyksen yli. Se tarkoittaa 1-2 heittoa niin, että melkein polvistuu kivun edessä. Näiden heittojen jälkeen kipukynnys on ylitetty ja treeni voi tavallaan alkaa. Onneksi Annika saapui kentälle heittotreeniinsä äitinsä kanssa, jolloin pääsin tuon kynnyksen yli. Muutama kohtalaisen hyvä heitto syntyi, ja tällä kertaa oli hyvä maltti lopettaa heittotreeni ajoissa. Edelleen minulla on suuria ongelmia päästä ns. keihään alle, jolloin jää tärkeä elastinen pala puuttumaan heitosta. Hyvä asia on se, että jalat pelaavat mukavasti ja keihäs on ilman hurjaa repimistä kohtuullisilla mitoilla. Ensimmäistä kertaa katsoin muuten kilpailukalenterista mahdollista kilpailua, joten kuoppaa en ole kaivanut itselleni.

Muuten jäin tällä viikolla treenitavoitteestani. Viides treeni tälle viikolle on tarkoitus rakentaa tälle illalle. Haaveilen jo kesälomasta, jolloin saan raivattua varmasti treeniajan niille päiville kuin haluan. Mutta totean edelleen, ettei tämä veteraaniurheilu saa olla liian vakavaa, eikä tämä kroppa liikaa treeniä myöskään kestä.

Heittovideota en kehdannut ladata tällä kertaa, mutta laitetaan kuva duathlonin SM- kisan järjestysmiehestä. Lähden nyt pihasaunan puunsuojaustöihin, jossa saa ilman paitaa edelleen touhuta!

Kevätrinnan omistaja - 163 päivää h-hetkeen

Olenko tulossa aikuisten vanhaksi vai omistanko nykyään jonkun ihmeellisen kevätrinnan? Nimittäin sen verran mukavalta on tuntunut tallustella ja hengitellä kevätilmaa. Lyhythiaisen kelit ja pihasaunan jälkeiset jäähdyttelykelit ovat kelvanneet. Mielikin on suhteellisen valoisa niin kuin alla oleva kuva näyttää :)

Viikonvaihteen ykkösjutut olivat äitienpäivä sekä se, että kaikki lapset olivat kotona. Lauantaina vietimme pari tuntia meidän ikiomalla paikallisrlla Haalin kentällä. Suosaisa ja loistava heittopaikka, omalla sivukylän tunnelmalla ryyditettynä on tarjolla. Alastulo hiekalle ja vähän huonommat keihäät eivät treenejä haittaa. Eetun heittäessä kiekkoa, Jenni teki keihästreenin. Kilpailuvauhdista tehty Jennin treeni onnistui erinomaisesti. Jenni alkaa olla siis valmis ensi viikolla alkavaan kilpailukauteen.

Sunnuntain äitienpäivä oli perinteinen lauluineen ja pienine lahjoineen. Uskomattoman perinteen aloitti viime isänpäinä meidän keskimmäinen tyttäremme Jutta. Hän nimittäin sävelsi ja sanoitti nyt äidille uuden laulun lahjaksi. Ilman kyyneleitä ei tätäkään pystynyt kuuntelemaan. Parin tunnin kokeiden korjauksen lisäksi ehdin pihalle risuhommiin niin lauantaina kuin sunnuntaina.

Maanantain teemana oli uuden treenipätkän aloitus. Aloitin viikon punttisalilta. Tänään tiistaina oli vuorossa sulkapallo. Kolutuksia ei tunnu oikeastaan missään, joten hyvältä tuntuu. Treeniviikon yritän huipentaa sitten viikonloppuna heittotreeniin. Se maaginen kaksi viikkoa on silloin takana edellistä kepityksestä.

Teron kylki pelästytti avauskisan jäljiltä, mutta säikähdys oli ainut mitä tapahtui. Viikonloppuna katse ja ajatukset ovat siis Shanghaissa, sekä toivottavasti pitkissä kaarissa siellä...      

Kotiinpaluu, Semmarit ja Doha -167 päivää h-hetkeen

Juuri nyt alan olla palautunut Portugalin kotiinpaluumatkasta. Monte Gordon hotellin pihasta omaan pihaan matka kesti 20 tuntia, pilaten kahdet yöunet. Kuuden tunnin koneenvaihto sujui kuitenkin lupsakkaasti, kun Etelätalo-Lehtola kaksikko lähti mukaamme Dusserdorfin keskustaan. Kun aamulla olin kotona klo 4, herätyskello herätti klo 7.30 uuteen työviikkoon. Koko alkuviikko meni sitten niin, että unirytmi ei vain ollut kohdalla, vaikka kuinka väsytti. Uni ei tullut aikaisin ja muutenkin uni oli katkonaista.

Ehkä Semmareiden konsertti keskiviikkoiltana jännitti tai jotain, olinhan vastuunjärjestelijänä mieskuoron Seinäjoen keikalle. Vaikka vastasin monesta asiasta illan aikana, järjestin itselleni eturivin paikan, jotta pääsisin nauttimaan suosikkiryhmäni keikasta. Semmareilla oli todella loistava show, ehkä paras koskaan näkemistäni. Nautin siitä siis todella paljon, todellisen piristysruiskeen väsyneelle miehelle.

Semmareiden keikan jälkeen unikin tuli kunnolla silmään. Heräsin helatorstaihin vasta klo 11 maissa, ja kuinka ollakaan selvästi pirteämpänä kuin alkuviikosta. Portugalin leiristä ja erityisesti heittotreenistä sekä matkustamista jäykistyneet lihakset tuntuivat kaipaavan jo treenisä, joten torstaina oli uusi startti omaan tekemiseen tosiasia. Tein koordinaatio-, hyppy- ja juoksutreenin. 7- vuotias tyttäreni aloitti myös ulkoheittokauden intoa täynnä. Pihasaunan lämpä kruunasi kuitenkin torstai-illan. Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen sauna tuntui taivaalliselta.

Perjantai sujui Dohan timanttiliigan osakilpailua odotellessa. Itse kävin päivällä juoksulenkillä ja väänsin keskivartaloa päälle. Kaksi tietokonetta oli vierekkäin pöydällä, kun kilpailut alkoivat. Toisessa oli livelähetys ja livetulospalvelu. Juuri päättyneestä kisasta on vaikea sanoa juuri mitään. Tulos ei kuitenkaan ollut sitä mitä Tero ja minä odotimme, vaikkakin kakkossijaa ei voi romahdukseksi kutsua. Uskon, että Shanghai ensi viikolla antaa paremman tuloksen huippukuntoiselle Terolle.

Komiat pärjää aina! 173 päivää h-hetkeen

Portugalin matkalaukun pakkaus oli kaksi viikkoa sitten valmis, kunnes huomasin, että lippikset puuttuivat. Lippalakkivarastostani löytyi yllättäen pitämätön musta lippis, jossa luki otsikon kaltainen teksti. Siitä tuli siten tämän leirin tärkein pukeutumiskapine. Nyt kun ajattelen, juuri tuo lippis sopi aivan nappiin tälle leirille, jota voinen kutsua täydelliseksi. Koen tekstin syvällisemmin tunteeksi syvällä sisällä, että on hyvä olla ja on sinut itsensä kanssa. Silloin varmasti pärjää maailman tuulissa. Hän joka on lukenut blogiani viimeisten kahden viikon aikana, on voinut on rivien välistä aistia, että juuri tältä minusta on tuntunut. Parille keihäsmiehelle tekstin kääntäminen englanniksi on vain vähän tahtonut naurattaa:)

Perjantaiaamu puheli soi ensin klo 7 ja sitten klo 8, kun herätys on minulla ollut tällä leirillä 8.30. Vähän potutti aamu-unien katkeaminen. Niinpä lähdin aamupalalle aikaisemmin kuin kertaakaan ja aloitin tärisemisen heittotreeniini. Särkylääkettä napaan ja baanalle. Verryttelyssä tuntui hyvältä, joten siirryin välittömästi alustalle heittämään. Pikkuvauhdista meni lupaavasti, joten siirryin kokovauhtiin, joka tosin ei ole kovinkaan pitkä. Vauhdin ja rytmin hakeminen oli haastavaa.  Totta kai mukana kulkevat kivenä kengässä nuorena hankitut virheet, niin kuin olen montaa kertaa todennut.  Vaikka saadaan yksi sivu virheiden listausta, heitto tuntui kuitenkin koko ajan paremmalta.  Lopulta tuli kaksi hyvää heittoa, jotka myös kaarsivat takaraivooni asetettuun leiritavoitteeseen. Siinä vaiheessa olisi pitänyt lopettaa, mutta nälkä kasvoi syödessä. Taisin tehdä 4-5 huonoa, väkinäistä  ”taivaanpuhkaisuheittoa”. Onneksi selvisin ns. terveenä pois heittopaikalta, ja hyvillä mielin. Erityisen hyvä mieli tuli heti perään kuulapaikalla, jossa sekä Eetu että Rainer puhkaisivat pään yli taakse heitossa 4 kg kuulalla ensi kertaa 23 metriä.

Päiväsydän meni haastattelussa Teron kanssa.  Kovasti kyselyä tuli taas siitä kuinka Teron tilanne voi olla yhtä äkkiä näin hyvä muutaman huonomman vuoden jälkeen. Urheilussa palapelin kokoaminen huippukuntoon on monimutkainen, ja kaikkien osasten pitää loksahtaa kohdalle. Nyt tunnelmani ovat sellaiset, että palapeli on koossa ja vieläpä hyvillä liimoilla alustaan liimattu. Syksyllä, monien mittanauhan venytysten jälkeen sen sitten tietää olivatko tunnelmani yhtään oikean suuntaisia .

Illalla teimme Annikan kanssa hyppy- ja kuulanheittotreenin, joka oli selvästi parempi kuin aiemmin. Jatkoin matkaani kuulantyöntöpaikalle, jossa Eetu nyt vuorostaan kuulaa. Aamulla muutamaa tuntia aikaisemmin Eetu oli heittänyt kiekkoa. Sekä kuulassa että kiekossa Eetu sai apua lajivalmentajilta Anssi Mäkiseltä ja Janne Alinilta. On erittäin hienoa tällainen yhteistyö ja lajivalmentajien auttamishalu. Jenni palasi lajikuntopiiristään kuulapaikalle ja heitti ohimennen muutaman heiton pään yli taakse. Viisi heittoa ja uusi ennätysmerkintä laitettiin Jennin harjoituspäiväkirjaan.  Punttisalilla Tero päätti tyytyväisenä leirinsä lihaskuntopiiriin ja ehti sivussa varmistamaan minulle kauden parhaan penkkipunnerrustuloksen.

Viimeinen leiripäivä Monte Gordossa lähti käynti pitkien yöunien jälkeen. Kroppani oli vähän joka puolelta kuin selkään saanut.  Lähdin palauttavalle lenkille juosten harjoituskeskukseen. Kiertelin eri harjoituspaikkoja katsellen muiden tekemistä. Moukaripaikalla silmät loksahtivat todella auki, kun näin Moldovalaisnaisen pyörimistä ringissä. Naisella oli uskomaton nopeus ringissä, kovin mitä koskaan olen nähnyt. Liikenopeus ja vielä kerran liikenopeus, siitähän perimmäisenä  lähes kaikissa yleisurheilulajeissa on kysymys. 

Iltapäivä lähti käyntiin perinteisesti Brittikahvilasta vai kertooko kuvassa oleva lippu jotain muuta. Kuitenkin sieltä sai kaupungin parasta kahvia mukillisen 1 eurolla. Iltapäivä koostui Jennin, Eetun ja Rainerin pienestä testipatteristosta sekä Annikan heitosta.  Nuorisolla oli Raineria lukuun ottamatta ns. paukut syötynä. Ennätystehtailut jäivät viimeisessä treenissä odottamaan kotimaan kamaraa.

Harjoituskeskuksen kortin ja vuokrapyörän palautus on jo takana. Alkaa latautuminen huomiseen erittäin pitkään kotireissuun. Huomenaamulla kun Suomen aikaa klo 8 hyppäämme bussiin täältä Monte Gordosta, olen Seinäjoella aikataulun mukaan klo 2.30 maanantaiyöllä. Kuitenkin kotimatka on edelleen se paras matka. Portugali vaikenee, mutta matka ja blogi jatkavat kulkuaan. KIITOS JA KUULEMIIN !

Iho kananlihalle keihäänheitosta - 175 päivää h-hetkeen

Muutaman kerran pitkän valmentajaurani aikana vilunväristykset ovat vallanneet nurmolaismiehen keihäänkaaren näkemisestä. Tänään jouduin +23 asteessa laittamaan vaatetta päälle. Tätä kirjoittaessa vajaa kolme tuntia myöhemmin olen jo normalisoitunut, mutta hymyn poisottaminen tänä iltana tämän miehen kasvoilla on lähes mahdotonta.

Juhlistimme vappua auton vuokrauksella kahdeksi päiväksi. Keskiviikkona ennen puoltapäivää auton nokka lähti kohti Faroa. Autossa oli totisesti tunnelmaa, sillä Renault Clioon ahtautui kuusi pohojalaasta. Totesimme, että pieni pätkä väliaikaista ylikuormaa sallittakoon meille. Jätimme suosiolla moottoritien väliin tullimaksujen välttämiseksi, ja toisaalta siksi, että näimme pieniä kyliä ja kaupunkeja. Ykköskohteina oli tietysti pari ostoskeskusta, toinen Tavirassa ja toinen Farossa. Maltilliset ostokset peräkontissa saavuimme illansuussa Monte Gordoon,  Itselleni jäi muistoksi ja reissuni ainoaksi ostokseksi uudet kesäkengät, joiden hinta/laatusuhteeseen olen ainakin vielä kovin tyytyväinen.

Torstaipäivä avautui loistavassa auringonpaisteessa. Juuri sellaisessa, josta alkuviikon ns. kylmänä päivänä haaveilin. Tämä oli taas se: big throwing day, kun kaikki tiimiläiset pistivät keihästä taivaanrantaa kohti. Annika aloitti leirin toistaiseksi parhaimmalla heittotreenillä. Jatkoa seuraa hänelle vielä lauantaina, jolloin neljäs heittotreeni kahdeksaan päivään on tosiasia. Eetu päätti leikkauskunnossa olevan olkapäänsä kanssa leirinsä seuraavaksi. Kipeällä kädellä ei mahdottomia voi tehdä. Hauska asia tapahtui takaisin hotellille saavuttaessa, kun Eetun kipulääkitys oli alkoi vaikuttaa jälkijättöisesti. Vähän liian suuri annostus vei ajatukset ja sanat kulkemaan hiukan eritahtiin. Itse tein kuntopallotreenin muiden lopettaessa, jonka jälkeen korjasin potin tarkkuusheittokisassa.

Iltapäivällä oli vuokra-auton tankkaus ja palautus. Pyöräily oli siis edessä parin päivän tauon jälkeen.  Heittopaikalle rantautuivat ensin Niina ja Tero. Komea vastatuuli oli taas olosuhteena. Niina heitti erittäin hyvän treenin, selvästi parhaan leirin aikana. Terolla oli viimeiset heitot ennen ensi viikolla alkavaa timanttiliigaa Dohassa. Kertomuksen alkukappale oli niistä tuntemuksista, joita sain kokea tänään Teron heittäessä. Ei huano, ei huano, näin taisi kaikki paikalle saapuneet todistajat todeta.

Jenni ja Rainer päättivät heittourakkansa seuraavaksi. Jennin heitossa haettiin tänään selvästi kovempaa ja pidempää vauhtia. Jenniä jäi harmittamaan, kun päivään ei tullut yhtään nappiheittoa. Itse totesin, ettei makeaa mahan täydeltä. Selvä tason nosto ja eteenpäin meno jäivät minulle päällimmäisenä mieleen Jennin tekemisestä. Myös Rainer päätti hyvään heittotreeniin. Annika ja Eetu olivat saapuneet seuraamaan tilannetta omista treeneistään, joten tarkkuuskisa sai jälleen alkunsa. Tällä kertaa ”annoin” Rainerin voittaa, ettei nuorille tule aina paha mieli :)

Huominen toinen heittotreeni jännittä jo nyt Hannu-poikaa. Pieni epävarmuus kaivaa mieltä. Katsotaan sanoo putkinen. Siitä ja jostakin muusta lauantain seuraavassa ja viimeisessä Portugalin jatko-osassa.