Portugalin matkalaukun pakkaus oli kaksi viikkoa sitten
valmis, kunnes huomasin, että lippikset puuttuivat. Lippalakkivarastostani
löytyi yllättäen pitämätön musta lippis, jossa luki otsikon kaltainen teksti.
Siitä tuli siten tämän leirin tärkein pukeutumiskapine. Nyt kun ajattelen,
juuri tuo lippis sopi aivan nappiin tälle leirille, jota voinen kutsua
täydelliseksi. Koen tekstin syvällisemmin tunteeksi syvällä sisällä, että on
hyvä olla ja on sinut itsensä kanssa. Silloin varmasti pärjää maailman tuulissa.
Hän joka on lukenut blogiani viimeisten kahden viikon aikana, on voinut on
rivien välistä aistia, että juuri tältä minusta on tuntunut. Parille
keihäsmiehelle tekstin kääntäminen englanniksi on vain vähän tahtonut
naurattaa:)
Perjantaiaamu puheli soi ensin klo 7 ja sitten klo 8, kun
herätys on minulla ollut tällä leirillä 8.30. Vähän potutti aamu-unien
katkeaminen. Niinpä lähdin aamupalalle aikaisemmin kuin kertaakaan ja aloitin
tärisemisen heittotreeniini. Särkylääkettä napaan ja baanalle. Verryttelyssä
tuntui hyvältä, joten siirryin välittömästi alustalle heittämään.
Pikkuvauhdista meni lupaavasti, joten siirryin kokovauhtiin, joka tosin ei ole
kovinkaan pitkä. Vauhdin ja rytmin hakeminen oli haastavaa. Totta kai mukana kulkevat kivenä kengässä
nuorena hankitut virheet, niin kuin olen montaa kertaa todennut. Vaikka saadaan yksi sivu virheiden listausta,
heitto tuntui kuitenkin koko ajan paremmalta.
Lopulta tuli kaksi hyvää heittoa, jotka myös kaarsivat takaraivooni
asetettuun leiritavoitteeseen. Siinä vaiheessa olisi pitänyt lopettaa, mutta
nälkä kasvoi syödessä. Taisin tehdä 4-5 huonoa, väkinäistä ”taivaanpuhkaisuheittoa”. Onneksi selvisin ns.
terveenä pois heittopaikalta, ja hyvillä mielin. Erityisen hyvä mieli tuli heti
perään kuulapaikalla, jossa sekä Eetu että Rainer puhkaisivat pään yli taakse
heitossa 4 kg kuulalla ensi kertaa 23 metriä.
Päiväsydän meni haastattelussa Teron kanssa. Kovasti kyselyä tuli taas siitä kuinka Teron
tilanne voi olla yhtä äkkiä näin hyvä muutaman huonomman vuoden jälkeen.
Urheilussa palapelin kokoaminen huippukuntoon on monimutkainen, ja kaikkien
osasten pitää loksahtaa kohdalle. Nyt tunnelmani ovat sellaiset, että palapeli
on koossa ja vieläpä hyvillä liimoilla alustaan liimattu. Syksyllä, monien
mittanauhan venytysten jälkeen sen sitten tietää olivatko tunnelmani yhtään
oikean suuntaisia .
Illalla teimme Annikan kanssa hyppy- ja kuulanheittotreenin,
joka oli selvästi parempi kuin aiemmin. Jatkoin matkaani kuulantyöntöpaikalle,
jossa Eetu nyt vuorostaan kuulaa. Aamulla muutamaa tuntia aikaisemmin Eetu oli
heittänyt kiekkoa. Sekä kuulassa että kiekossa Eetu sai apua lajivalmentajilta
Anssi Mäkiseltä ja Janne Alinilta. On erittäin hienoa tällainen yhteistyö ja
lajivalmentajien auttamishalu. Jenni palasi lajikuntopiiristään kuulapaikalle
ja heitti ohimennen muutaman heiton pään yli taakse. Viisi heittoa ja uusi
ennätysmerkintä laitettiin Jennin harjoituspäiväkirjaan. Punttisalilla Tero päätti tyytyväisenä
leirinsä lihaskuntopiiriin ja ehti sivussa varmistamaan minulle kauden parhaan
penkkipunnerrustuloksen.
Viimeinen leiripäivä Monte Gordossa lähti käynti pitkien
yöunien jälkeen. Kroppani oli vähän joka puolelta kuin selkään saanut. Lähdin palauttavalle lenkille juosten
harjoituskeskukseen. Kiertelin eri harjoituspaikkoja katsellen muiden
tekemistä. Moukaripaikalla silmät loksahtivat todella auki, kun näin
Moldovalaisnaisen pyörimistä ringissä. Naisella oli uskomaton nopeus ringissä,
kovin mitä koskaan olen nähnyt. Liikenopeus ja vielä kerran liikenopeus,
siitähän perimmäisenä lähes kaikissa
yleisurheilulajeissa on kysymys.
Iltapäivä lähti käyntiin perinteisesti Brittikahvilasta vai kertooko kuvassa
oleva lippu jotain muuta. Kuitenkin sieltä sai kaupungin parasta kahvia
mukillisen 1 eurolla. Iltapäivä koostui Jennin, Eetun ja Rainerin pienestä
testipatteristosta sekä Annikan heitosta. Nuorisolla oli Raineria lukuun ottamatta ns.
paukut syötynä. Ennätystehtailut jäivät viimeisessä treenissä odottamaan
kotimaan kamaraa.
Harjoituskeskuksen kortin ja vuokrapyörän palautus on jo
takana. Alkaa latautuminen huomiseen erittäin pitkään kotireissuun.
Huomenaamulla kun Suomen aikaa klo 8 hyppäämme bussiin täältä Monte Gordosta,
olen Seinäjoella aikataulun mukaan klo 2.30 maanantaiyöllä. Kuitenkin kotimatka
on edelleen se paras matka. Portugali vaikenee, mutta matka ja blogi jatkavat
kulkuaan. KIITOS JA KUULEMIIN !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti