Muutaman kerran pitkän valmentajaurani aikana
vilunväristykset ovat vallanneet nurmolaismiehen keihäänkaaren näkemisestä.
Tänään jouduin +23 asteessa laittamaan vaatetta päälle. Tätä kirjoittaessa
vajaa kolme tuntia myöhemmin olen jo normalisoitunut, mutta hymyn poisottaminen
tänä iltana tämän miehen kasvoilla on lähes mahdotonta.
Juhlistimme vappua auton vuokrauksella kahdeksi päiväksi.
Keskiviikkona ennen puoltapäivää auton nokka lähti kohti Faroa. Autossa oli
totisesti tunnelmaa, sillä Renault Clioon ahtautui kuusi pohojalaasta.
Totesimme, että pieni pätkä väliaikaista ylikuormaa sallittakoon meille.
Jätimme suosiolla moottoritien väliin tullimaksujen välttämiseksi, ja toisaalta
siksi, että näimme pieniä kyliä ja kaupunkeja. Ykköskohteina oli tietysti pari
ostoskeskusta, toinen Tavirassa ja toinen Farossa. Maltilliset ostokset
peräkontissa saavuimme illansuussa Monte Gordoon, Itselleni jäi muistoksi ja reissuni ainoaksi
ostokseksi uudet kesäkengät, joiden hinta/laatusuhteeseen olen ainakin vielä
kovin tyytyväinen.
Torstaipäivä avautui loistavassa auringonpaisteessa. Juuri
sellaisessa, josta alkuviikon ns. kylmänä päivänä haaveilin. Tämä oli taas se:
big throwing day, kun kaikki tiimiläiset pistivät keihästä taivaanrantaa kohti.
Annika aloitti leirin toistaiseksi parhaimmalla heittotreenillä. Jatkoa seuraa
hänelle vielä lauantaina, jolloin neljäs heittotreeni kahdeksaan päivään on
tosiasia. Eetu päätti leikkauskunnossa olevan olkapäänsä kanssa leirinsä
seuraavaksi. Kipeällä kädellä ei mahdottomia voi tehdä. Hauska asia tapahtui
takaisin hotellille saavuttaessa, kun Eetun kipulääkitys oli alkoi vaikuttaa
jälkijättöisesti. Vähän liian suuri annostus vei ajatukset ja sanat kulkemaan
hiukan eritahtiin. Itse tein kuntopallotreenin muiden lopettaessa, jonka
jälkeen korjasin potin tarkkuusheittokisassa.
Iltapäivällä oli vuokra-auton tankkaus ja palautus. Pyöräily
oli siis edessä parin päivän tauon jälkeen. Heittopaikalle rantautuivat ensin Niina ja
Tero. Komea vastatuuli oli taas olosuhteena. Niina heitti erittäin hyvän
treenin, selvästi parhaan leirin aikana. Terolla oli viimeiset heitot ennen
ensi viikolla alkavaa timanttiliigaa Dohassa. Kertomuksen alkukappale oli
niistä tuntemuksista, joita sain kokea tänään Teron heittäessä. Ei huano, ei
huano, näin taisi kaikki paikalle saapuneet todistajat todeta.
Jenni ja Rainer päättivät heittourakkansa seuraavaksi.
Jennin heitossa haettiin tänään selvästi kovempaa ja pidempää vauhtia. Jenniä
jäi harmittamaan, kun päivään ei tullut yhtään nappiheittoa. Itse totesin,
ettei makeaa mahan täydeltä. Selvä tason nosto ja eteenpäin meno jäivät minulle
päällimmäisenä mieleen Jennin tekemisestä. Myös Rainer päätti hyvään
heittotreeniin. Annika ja Eetu olivat saapuneet seuraamaan tilannetta omista
treeneistään, joten tarkkuuskisa sai jälleen alkunsa. Tällä kertaa ”annoin”
Rainerin voittaa, ettei nuorille tule aina paha mieli :)
Huominen toinen heittotreeni jännittä jo nyt Hannu-poikaa.
Pieni epävarmuus kaivaa mieltä. Katsotaan sanoo putkinen. Siitä ja jostakin
muusta lauantain seuraavassa ja viimeisessä Portugalin jatko-osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti