Projekti maalissa - viimeinen blogikirjoitus!

Niin siinä vain kävi meidänkin kilpailutapahtuman kanssa, että tämän päivän ennakkoon merkitty karsinta heitettiin suoraan finaalina. Tätä osattiin odottaa ja se ilmoitettiin jo ennen kisan alkua. Kilpailu oli kyllä urani mielenkiintoisin ja vaiherikkain. Kilpailusta, joka kesti verryttystä viimeiseen heittoon 3 tuntia, riittää tarinaa, ja jonka avaan teille tässä blogitekstissä. Tulokseni tässä kisassa oli 52.07 ja sijoitus tuolla tuloksella oli 6. En toki ole kovin tyytyväinen, mutta en myöskään kovin pettynyt. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että projekti on takana ja vein sen kunniakkaasti loppuun.

Aamusta alkanut kova sade loppui yllättäen pari tuntia ennen kilpailun alkua. Kilpailuun valmistautumiseen kuului kahvin juontia ja M50- sarjan keihäänheittokilpailun katsomista. Huomasimme, että kilpailu ei tule alkamaan ajallaan ja tiesimme, että kilpailusta tulee varmasti pitkä, joten koitin tehdä vain lyhyen ja terävän verryttelyn. Kaikki tuntui hyvältä kun astelimme kentälle klo 16, jolloin meidän kilpailun piti alkaa. Muutama nurmikolla suoritetun ja hyvältä tuntuneen paikalta heiton jälkeen oli aika siirtyä itse verryttelyheittoihin. Ensimmäinen oli kohtuu hyvä, mutta toinen täysi fiasko. Tässä vaiheessa meikäläisen korvien väli valskasi, ja iski jonkinmoinen paniikki. Seuraavat kaksi olivat myös huonoja, joten vielä piti heittää. Lopetin vain kohtuulliseen ja olo ei ollut millään tavalla luottavainen. Olin kierroksen toiseksi viimeinen heittäjä ja eka kierros kesti todella kauan. Aloitin 49 metrin kaarella, joka syntyi kyntäen alaspäin menevällä heitolla. Siis juuri sellaisella, josta olin yrittänyt päästä pois.

Sitten sattui ja tapahtui. Toinen kierros keskytyi todella pitkäksi ajaksi, kun mitta katkesi. Tätä ilmeteltiin ja odotettiin. Lopulta kilpailijat hermostuivat ja ottivat ohjat käsiin. Yksinkertaisesti mitan kaksi päätä yhdistettiin urheiluteipillä ja kisa jatkui! Kolmannella kierroksella yhden urheilijan pohke revähti ja muut urheilijat hoitivat häntä heittopaikalla. Tämäkin episodi kesti, vaikka kuinka kauan, kun lääkintähenkilökuntaa ei yksinkertaisesti ollut. Näillä kierroksilla astuin heittoni yli. Homma näytti valuvan kuin tuhka tuuleen. Pääsin jatkokierroksille seitsemäntenä. Neljännellä kierroksella sain omasta mielestäni kilpailun parhaan heittoni, mutta se päättyi raakaan manaukseen. Maata kohti ja kyntäen 49 m ja risat. Kilpailutahti parani kun ei ollut kuin 8 kilpailijaa enää mukana. Viidennen heiton juoksin yliastustuksi ja enää oli jäljellä yksi heitto. Päätös, että alle 50 metrin ei jäädä, piti ja sain kaivettua viimeisellä pisimmän heittoni, vaikka sekin kynsi hiukan matassa ilmalennossa. Pronssimitaliin olisi tarvittu 55,5 metriä, joka olisi omasta mielestäni ollut otettavissa, jos olisin pystynyt heittämään teknisesti edes lähelle sitä mitä hallissa. Samat ongelmat kuin kesän muissa kisoissa saivat jatkoa, eikä päänuppi pelannut lainkaan alkukierroksilla.  Kultaan ja hopeaan ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Ne saavutettiin yli 62 metrin tuloksilla. Paras suomalainen kilpailussa oli Tommi Huotialainen, joka jäi vain metrin mitalista ja oli kilpailun viides.

 Kangas vaikenee lopullisesti. Tasan 100 blogikirjoitusta ja muutama sata kuvaa on julkaistu tällä sivustolla. Lämmin KIITOS kaikille lukijoille, jotka ovat eksyneet tänne blogiini. Ennenkaikkea laaja kannustus ja myötäeläminen ovat lämmittäneet sydäntä. Matka on ollut pitkä, vaihderikas, mutta ehdottomasti kannattava. Normaali opettaja-valmentajan arki alkaa taas torstaina Suomessa. Liikuttuneena miehenä sanon Brasiliasta teille kaikille: Kiitos, kuulemiin - se on tässä!

Laivaristeilyltä kisavirtaa - 2 päivää h-hetkeen

Kisojen aluspäivä sujui rivakasti jokiristeilyllä Porto Alegren kaupungin rantaviivaa tutkaillen. Matka oli ns. sanottu lounasristeily eli matkan puolessa välissä oli tankkaus. Onneksi ei syöty laivassa vaan paikallisessa ruokaravintolassa. Matka oli piristävä ja hintansa väärti sekä elämyksensä että hyvän seuran takia. Oli jälleen reissussa Huotilaisten kanssa. Alempana monta kuvaa risteilyltä.

Huomenna on sitten numerolappu rinnassa. Huomispäivään tuo mielenkiintoa kolme asiaa. Ensimmäinnen asia sää, joka tekee kaikkien ennusteiden mukaan täyskäännöksen juuri huomiselle. Vettä on luvassa koko päiväksi. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että onko yhtään parempaa keihästä kentän keihästelineessä. Eilisessä M35- sarjan kilpailussa kentällä oli vain kisajärjestäjien Nordic Viking 60 m ja 70 m mallit, joihin ei ainakaan meikäläinen normaalitilanteessa koskisi. Toivon mukaan joku 28 kilpailijasta on raahannut Brasiliaan paremman keihään. Eritoten edellä mainittujen mallien ohut narukerä tuo haasteen tartunnan suhteen sateella. Kolmas mielenkiintoinen asia on tuleeko kisan aikana pimeys. Nimittäin viime yönä täällä siirrettiin kello kesäaikaan eli viisareita tunti eteenpäin. Klo 16 alkavan karsinnan jälkeen n. klo 17.15 alkaa hämärtämään.

Olemme varautuneet myös siihen, että mitä vain voi sattua. Toissa päivänä kävi mm. niin, että kun urheilijat olivat verrytelleet kiekon karsintaan ja oli aika mennä kentälle, ilmoitettiin, että kilpailun alkamisaikaa siirrettään kahdella tunnilla eteenpäin. Kohta tuli ilmoitus, että jury päättää onko tuleva kilpailu karsinta- vai finaalikilpailu. Pian ilmoitettiin, että kisa on suoraan finaali eikä protestit auttaneet. Täällä tehdään kaikki asiat vähän sinnepäin, joka on aiheuttanut paljon puhetta ja tunteiden kuumenemista. Huomenna nähdään millainen tarina mulla on kerrottava omasta kilpailustani. Se on moro!

Ja vielä kuvia:

Kisatunnelmiin kiinni - 3 päivää h-hetkeen

Kolmen kohokohdan päivä on takana. Ensimmäinen sellainen oli heittopaikkaan tutustuminen yhdessä Huotilaisten kanssa. Isä- Teuvo ja poika- Tommi näkyvät alla olevissa kuvissa. Sogipa- nimeä kantava stadion ympäristöineen on kaupungin kentistä hienoin kaikkien mielestä. Heittopaikka oli kyllä puolestaan kaukana hienosta. Epätasainen ja paikattu tartan oli hyvä käydä katsastamassa. Me löysimme ajolinjat vauhtijuoksueen oikeaan reunaan. Pari vauhtijuoksua tuli kokeiltua. Näytti askelmerkki toimivan tälläkin mantereella. Maanantaina sitten on vuorossa paluu tälle kentälle. Erinomaiset kahvit Sogipassa olivat huippujuttu. Kahvilla jos millä se oikea keihäsfiilis löytyy.  

Päivän toinen kohokohta oli M35- sarjan keihäskisan seuraaminen Cete- kentällä. Sami Salo (kuvassa vasemmalla) otti MM- hopeaa. Olin matkassa yhdessä Vesa Mäkilä (kuvassa oikealla) kanssa, joka heittää täällä samassa sarjassa. Näihin herroihin olen tutustunut tällä matkalla ja tehty joka päivä yhdessä jotain. Kilpailu rauhoitti mieltä sillä tavalla, että oma tekemiseni sai uudet mittasuhteet. Meinaan sitä, että ei täällä heitellä 70 metrisiä vaaan omalla tasolla voi jopa pärjätä. Muuten Sami MM- hopea saa uudet mittasuhteet, kun kerron, että miehen polvi leikattiin juhannuksen jälkeen ja neljään kuukauteen ei ollut lainkaan heittoja ennen tätä päivää. Olisko tuo sitä suomalaista sisua?

Kolmas kohokohta oli saada omat treenini päätökseen hyppy- ja juoksutreenillä. Paikka treeniin oli eksoottinen, kun suoritin sen lähellä olevan puiston laitamilla, jonka reunasta aidan takaana alkoi teollisuusalue. Treeni sujui erittäin hyvin. Tärkein singnaali oli se, että jalat pelasivat mainiosti. Oikeastaan koputtelen koko ajan tässä puuta, sillä kaikki asiat ovat jopa liian hyvin.

Täällä suuurimmat kuuluisuudet ja todelliset tähdet ovat 95- ja 100- vuotiaiden sarjassa kilpailevat "nuorukaiset". Televisiokamerat seuraavat kuin hai laivaa näiden tekemisiä. Tänään ennen 100 metrin juoksua heillä oli todellinen mediasirkus jo ennne juoksua. Juoksun aikana ihmiset suorastaan mylvivät heidän suorituksilleen. Siinä on todella pitkän linjan tie päästä kuuluisaksi...

Huomenna kynä puhuu taas kuumasta Brasiliasta. Huomiseksi nimittäin on luvattu 32 asteen lämpöä. Kilpailuun valmistautuva ei vaan siitä paljon hyödy eikä nauti... Muutama kuva vielä lisää:

Herra nro 2145 - 4 päivää h-hetkeen

Pääsin kuvaan tuoreen maailmanmestari ja uuden SE:n tehneen H. Kankaan kanssa tänään. Sekös jo mikä nostatti entisestään kisafiilistä, mies kun on todella kovan tason veteraaniurheilija. Erittäin komean nimen omaava Heikki Kangas ei ole mitään sukua meikäläiselle, ja itse asiassa vasta eilen juteltiin ensimmäistä kertaa. Tänään tapasimme Cete- nimisellä pääkentällä, joka on yksi neljästä suorituspaikasta kaupungissa. Kentän yhteydessä toimii myös kilpailujen ns. kilpailukanslia, josta sain tänään numerolapun ja jossa varmistin osanottoni maanantain kisaan. Kuoresta paljastui, että 2145 on kilpailunumeroni näihin karkeloihin. Nyt on siis viralliset protogollat hoidettu.

Liikahdin Ceteen tarkoituksella kartan avulla juosten ja kävellen. Noin neljän kilomertin matka suuntaansa oli juuri sopivan pitkä, kun en suorittanut minkäänlaista eksymistä. 28 asteen lämpötila sai hien mukavasti liikkeelle, ja sain matkaväsyneisiin jalkoihin liikettä. Matkalla näki myös kaupunkia eri silmin kuin jos olisi lähetenyt taksilla tai bussilla matkaan. Ensivaikutelmani ja kuvani kaupungista eivät ole mitkään loistokkaat. Juuri tälläiseen kaupunkinmiljööseen en välttämättä olisi halunnut törmätä, kun lähtee toiselle puolelle maapalloa. Ihmisvilinää, likaista ja jotenkin sekasortoista rakennuskulttuuria näkyy jokapuolella. Mutta tuolla ei ole mitään merkitystä siihen miksi olen täällä. Elämä rullaa täällä mainiosti. Hotellissani on paljon suomalaisia. Sehän tarkoittaa pitkiä urheilukeskusteluja päivittäin. Tämä päivä alkoi 1,5 tunnin aamupalalla kilpakumppanini Huotilaisen Tommin kanssa. Maailmanparannus jatkunee vielä moneen kertaan hänen ja muiden kanssa.

Huomenna on ohjelmassa ainakin M35 sarjan keihäskisan seuraaminen sekä oma treeni. Näistä ja paljon muusta kirjoittelen huomenna.
Tässä muutama tunnelma- ja maisemakuva tältä päivältä:

Keskelle hurjaa ihmisvilinää - 5 päivää h-hetkeen

Muutama tunti sitten tipahdin kuin taivaista keskelle sellaista ihmispaljoutta, jota en muista kokeneeni koskaan. Hotellini sijaitsee aivan Porto Alegren ydinkeskustassa. Luulin, ja tai olin kuullut väärin, että saavun suhtkoht pieneen kaupunkiin. Todellisuus on kuitenkin toista. 1,5 miljoonaa ihmistä on pakkautunut pienelle alueelle. Kaupungin kartta kädessä ihmettelin maailman menoa ja tein päätöksen, että 100 metrin jälkeen Kankaan poika palaa takaisin hotellihuoneeseen. Pitkän matkan jälkeen kun ei jaksanut keskittyä, ihmispaljous haittasi enkä itse asiassa ollut menossa minnekään. Valitsin hotellin sillä perusteella, että tiesin suomalaisten majoittuneen tähän hotelliin. Hotellin aulassa näinkin lyhyen ajan sisällä  kolme muuta keihäänheittoon osallistuvaa suomalaista. Heiltä sain koordinaatit huomista varten.

Istuin reilun vuorokauden aikana 16 tuntia lentokoneessa, kolmella eri pätkällä. Pisin lento oli Lontoosta Sao Pauloon, joka kesti 11,5 tuntia. Tavoite oli, että saisin unta tällä lennolla, sillä muuten pää on sekaisin monta päivää. Erinomaiset jalkatilat, hyvä kirja, pari elokuvaa näytöltä, pari lasia punaviiniä ja oikea nukkumaanmenoaika saivat aikaan, että suunnitelma onnistui. Suomen aikaan klo 3 pistin silmiä kiinni ja klo 9.30 heräsin. Kaikkien aikojen ennätys lentokoneessa nukkumiseen oli syntynyt.

 
Vaikka unet olivat hyvät ja olin suhteellisen pirteä, klo oli vasta 5.30 aamulla, kun laskeuduin Brasiliaan. Sitten alkoi tuloreissun pisin ja tympein odotus, kähes kuusi tuntia Sao Paulon kentällä. Välillä tuntui, ettei tuo aika ei lopu koskaan, mutta kun olin päässyt matkakirjassi Lars Kepler: Tulitodistaja 600 sivulle, pääsin vihdoin viimeiselle lyhyelle pompulle tänne Porto Alegreen. Porto Alegressa seurasin ruotsalaista veteraaniurheilijaa, eikä aikaakaan kun olimme junalla kaupungin keskustassa.

Silmiä saan vielä hieroa muutaman tunnin ennen kuin annan luvan itselleni käydä yöpuulle. Huomenaamulla matkaan varmistamaan osanottoni. Suunnitelmat ovat täsysin auki mitä muuta sitä tulee tehtyä huomenna. Ihan itseäkin jännittää... Tästä kirjoittelen ja otan vähän parempia kuvia sitten huomenna. Pysykää kanavalla.

Sinivalkoista Finlandiaa - 7 päivää h-hetkeen

Matkalaukun pakkaus on aloitettu. Tärkeimmät laitetaan tietysti aina ensi. Minulla ne olivat heittopiikkarit, lenkkarit ja heittokuula. Veteraaniurheiluliiton saatteessa kisamatkalle tuli puolikäsky, että kilpailussa urheillaan sinivalkoisissa Suomi- vermeissä. Niitä olen sitten kaivanut kaapin pohjalta. Onneksi kuuden vuoden lajivalmennusurakasta jäi jotain maajoukkuetavaraa. Luultavimmin jotain sellaista, joka olisi pitänyt palauttaa aikoja sitten liiton toimistolle. Jäinköhän kiinni? Älkää kertoko kuin parhaille kavereillenne :-)

Oma kylän punttisaliin, nimeltään Toivola, jäi tämän projektin viimeiset voimailuhiet eilen illalla. Toivottavasti paikka antaa nimensä mukaan, jos ei muuta niin toivoa matkaan. Treeni meni suunnitelmien mukaan, sillä rautahan on kevyttä kun tarpeeksi kevyillä nostaa. Rv, takakyykky, 1/2- kyykkyhyppely, penkki ja vatsaliike leuanvetotangolla olivat ohjelmassa. Olen varmaan todennut, mutta totean uudestaan, ettei kauden omat ennätyskaaret ole voimista kiinni. Vaikkei niitä hurjan paljon ole, niiden puolesta voisin heittää hippoisesti 60 metriä. Tietty lihastonus ja voimien tunne pitää olla kuitenkin kropassa. Ja juuri tuollainen tunne jäi eilen illalla, joten tämä(kin) puoli on kunnossa.

Syntymäpäiviä vietettiin perheessäni eilen ja tänään. Lapsien itse tekemä kakku teki vauhdilla kauppansa. Meillä kakku koristeellaan monta kertaa karkeilla ja suklaalla. Siinä on vain yksi ongelma. Koristeet tahtovat kadota kakun päältä ennätysvauhtia pieniin sormiin. Onko jollain muulla samoin?

Tänään on vielä ohjelmassa sulkapallon peluuta. Käsi ja mieli tarvitsevat liikettä. Ennen kaikkea odotan kunnon suunsoittoa pelin tuoksinassa. Toivottavasti joku tiputtaa mut oikein maan pinnalle. Jostain syystä Rion Sanbatytöt puhuttelevat miehiä joka viikko?

Huomenna alkavasta matkasta on tulossa todella pitkä, mutta olen henkisesti ja fyysisesti valmiina. Palaan blogin pariin torstaina, tai taitaa kello taitaa olla jo reilusti perjantain puolella Suomessa. Tämä siksi, että Brasilia elää tietääkseni 6 tuntia Suomen ajan perässä...

Kangas vaikenee, mutta vain hetkeksi...

Karsintaraja ja aikataulu - 9 päivää h-hetkeen

Päivät h- hetkeen muuttuivat yksinumeroiseksi. Se tuntuu jotenkin epätodelliselta. Ruskan keskeltä olen lähdössä muutaman päivän kuluttua todella kauaksi. Vaikka olen käynyt joka puolella maailmaa, kaukaisin kilpailupaikka on tähän asti ollut Suomessa. Tulee siis samalla valloitettua viimeinen puuttuva maaosa ja kilpailtua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Omia pihatreenejä on tullut tehtyä kiitettävästi kesän aikana. Tänään oli viimeinen sellainen. Aitahypyt ja kuntopallon heitot sujuivat erinomaisesti. Edelleen oli mukavat syyskelit. Olen ollut todella tarkka pukeutumisessa, ettei vaan ainakaan sen takia tule hankittua viime hetken flunssaa. Ylipukeutuminen saa veteraaniurheilijan hien nopeasti liikkeelle, mutta samalla myös kropan lämpöiseksi.

Eilisen koiran kanssa suoritetun iltalenkin näkymä on yläpuolella. Ei tarvitse edes tuollaista näkymää, kun ajatukset juoksevat jo Brasilian heittopaikalle. Perjantaina sain selville, koska tarkasti ottaen kilpailen Porto Alegressa. Karsinta on maanantaina klo 16 alkaen. Taitaa olla Suomen aikaa klo 20. Mielenkiintoista olisi tietää heittääkö kaikki 28 miestä samassa ryhmässä niin kuin aikataulu kertoo. Aikamoisen pitkä karsinta ja ennen kaikkea heittojen väli olisi tiedossa. Finaali on merkitty alkavaksi tiistaille klo 14, eli siis vai 22 tuntia karsinnan jälkeen. Tämä tarkoittaa, että yritän selvitä mahdollisimman pienellä energian kulutuksella ja yhdellä heitolla finaaliin. Tiedän, että tuossa saa olla tarkkana. Pitää olla hereillä. Karsintaraja oli  myös ilmestynyt. Se on 52 metriä, joka on milestäni juuri sopiva. Pieni harmitus on sellainen, että jos heittäjiä olisi ollut 20 tai vähemmän, karsintaa ei olisi järjestetty. Kohtalainen huoli on takaraivossa, onko käsi iskussa kahtena päivänä peräkkäin. Kipulääkkeet toki on sitä varten, mutta silti...

Viikonloppuun on sisältynyt ennen kaikkea pitkiä yöunia ja nurmikon leikkuuta. Jälkimmäistä aktiviteettia suoritin ehkä viimeistä kertaa. Paljon ns. pikkurästejä riittää alkuviikkoon, että voin lähteä murehtimassa reissuun. Palaan tiistai-iltana vielä viime hetken tunnelmiin ja niihin niin mukaviin ennakkospekulaatioihin. Nyt töllötin ja Silta -sarja kutsuvat!