Vaasan aurinko paistoi sisuksiin asti - 85 päivää h-hetkeen

Suomen mestari

Olen saanut olla osallisena Kalevan kisojen miesten keihään palkintojenjaossa itsekin palkittavana nyt seitsemän kertaa. Joka kerta se on ollut hieno hetki. Ainakin siinä hetkessä tuntuu siltä, että jotain asioita on tullut tehtyä oikein. Vaasasta tuo kaikki alkoi 2004 ja saman sai kokea yhdeksän vuotta myöhemmin samassa paikassa. Käsittämätöntä sanon minä!

Keihäsporukalla hauskaa

Tuon kaiken takana on urheilija, jonka kanssa olen saanut matkata ja jota arvostan yli kaiken, nimittäin Tero Pitkämäki. Eilinen näytö oli todellinen mestarin näytös. Reilun viiden viikon kuluttua mies palaa voittajana ja maailman luokan tuloksella. Teron sisäinen voima on aivan käsittämätön, joka pistää todella sanattomaksi. Ei ollut todellakaan helppoa tehdä tuota temppua. Teron jo tuntien ja peilaten harjoituksiin osasin olla luottavainen tilanteeseen. Tästä on hienoa jatkaa kautta, joka on Terolla nyt vasta tavallaan aluillaan. Kuortaneella on tavoite jatkaa tuosta, saada aikaan kuusi tasapainoista kilpailuheittoa ja siirtää tikkua kauemmaksi.

Jenni äiskän ja iskän kanssa

Sain jo launtaina ensimmäisen palkinnon, kun Jenni saavutti hopeamitalin naisten keihäässä. Kausi siis jatkuu myötätuulessa myös hänellä. Paras ja pisin heitto osui vain harmittavasti finaalin verryttelyyn. Silläkään ei olisi SM- kultaa otettu, mutta antoi toivoa ja uskoa, että uusi ennätys Kuortaneen eliittikisoissa ensi viikonvaihteessa on enemmän kuin mahdollista.

SM- hopeamitalisti

Viime viikko meni hyvin treenaten tai ainakin itse olen tyytyväinen viiteen hyvään harjoitukseen. Tällä viikolla virittelen henkistä ja fyysistä olotilaani kohti ensi maanantain kisoja. Brasiliasta ja muusta kirjoitan seuraavassa jaksosta. Matka siis jatkuu...

Keihässopan keskiössä - 89 päivää h-hetkeen

Nurmon mies on tehnyt aikasta monta kuvan mukaista naamaliikettä tällä viikolla, nimittäin on ollut sen verran vaiherikas viikko. Avaan teille nyt lyhyesti alkuviikon, joka johti (taas) keihäsvalintasoppaan. Maanantaina Tero teki täysvauhtisen kovan heittotreenin, jonka jälkeen päätimme Kalevan kisojen kohtalon. Treeni sujui postiivisen hyvin, ilman kipuja ja keihäskin sai mukavasti kyytiä. Kääntelimme moneen kertaan kolikkoa eli pyörittelimme parasta vaihtoehtoa. Olimme kallistumassa jo Kalevan kisojen kannalle, kuunnes päätimme varmistella päätöstämme Teron kyljen leikanneelta Tuomo Karilalta. Karilan selvä mielipide oli, että riskien välttämiseksi kannattaa aloittaa kilpailukausi vasta Kuortaneella 3.8. Tähän siis päädyimme ja kerroimme lehdistölle.

Seuraaava aamuna manageri Heiska soitteli ja aloimme pyöritellä vielä kerran SUL:n valintajärjestelmää. Päädyimme siihen, että valintajärjestelmän oikeellisuus on pakko tarkistuttaa urheilun oikeusturvalautakunnalla, siis ottaa ns. ennakkopäätös. Näin ja koin vierestä vuonna 2011 sopan, jota en soisi kenellekään enää uudestaan. Ajatuksissamme laukkasi mahdollisuus, että joku neljäs heittää Kalevan kisoissa yli A-rajan ja vaikka Tero heittäisi 90 metriä Kuortaneella, kuinka kävisi valituksen sattuessa. Aamupäivän aikana oli jo selvää, että Tero heittää ilman muuta Vaasassa, jos oikeusturvalauta katsoo vähänkin edellä lausutun  katastroofin mahdollisuusteen. Niinhän siitä kävi, että oikeusturvalautakunta katsoi Terolle luvatun näyttöpaikan Kuortaneella juridisesti pätemättömäksi. Näin maanantain päätös meni romukoppaan ja Teron valmistautuminen Vaasaan alkoi.

Haluan painottaa tässä, että kukaan ei painostanut SUL.sta eikä muualtakaan eikä tämä päätös ole suunnattu ketään urheilijaa vastaan. Päin vastoin, kaikki urheilijakolleegat ovat antaneet tukensa Terolle. Mutta olisi aivan kauhistuttavaa ajatella, että jollain olisi mahdollisuus tiputtaa juridiikalla Tero Moskovan koneesta. Nyt Tero heittää muiden mukana mies miestä vastaan.  Itse näen uudelle loukkaantumiselle erittäin pienen mahdollisuuden, ainoastaan jos tulee aivan liikaa yritystä ja samalla huono tekninen suoritus. Tämä pieni riski on aina ja jokaisella keihäänheittäjällä, siis tällä mennään.

Suuren kritiikin annan SUL.n valintajärjestelmälle ja siinä mustalla printillä painetuille kohdille. Uskomaton yhden kuukauden painotettu tuloksentekoaika keskellä kesää, jolla osin ohitettiin kaikki Teron huippukisat keväältä. Kyllä teksti pitäisi pystyä tekemään niin selväksi, että päätöksenteko pysyisi ilman tulkintoja yksin SUL:lla. Olen puhunut ug!

Viimestelytreenit Kelevan kisoihin olivat niin Terolla kuin Jennillä keskiviikkona. Ne sujuivat mallikkaasti. Kummastakin näkyi jo raju latautuminen Suomen mestaruuskisoihin. Toivottavasti molemmilla säilyy rentous, eikä liikayrittäminen astu kuvaan. Jos edellinen lause onnistuu, mitali kaulassa tulee kumpikin urheilija kotio. Olkoon tuo sitä pohojalaasta uhoa.

 

Viime viikonlopun lorvailun jälkeen olen päässyt uudestaan treenin makuun. Lähdin tekemmään pientä peruskuntokautta ja perutreeniä. Pidemmät lenkit, lihaskunto, puntti ja toki myös kuntopallot sekä aitahypyt ovat tällä viikolla ohjelmassa. Samalla olen käynyt jaakobinpainia, mitä tehdä lokakuun veteraanien MM-kisamatakan kanssa. 95 % minusta sanoo, että ilman muuta, mutta 5 % epäröi. Epäröintiä aiheuttaa eritoten raha. Jos katsotte tarkemmin yllä olevaa kuvaa, kovin halpa reissu ei olisi tulossa. Lennon päälle tulee vielä majoitus, ruokailu jne. Tuolle rahalle löytyy monta muutakin reikää. Toisaalta oma tekemiseni ei ole, ainakaan vielä, tarpeeksi hyvällä tasolla. Olen asettanut lopullisen päätöksen tekopäiväksi maanantai, ja tietysti te olette ensimmäisiä, jotka kuulette siitä.

Hyvää ja Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Ei Hannu näin! 94 päivää h-hetkeen

Torstaista sanotaan monesti, että päivä on toivoa täynnä. Pienet kuvitelmat tähän suuntaan oli meikäläisellä Lehtimäellä, jossa kilpailin muutama päivä sitten. Erikoista kilpailun alussa oli se, että 12 miehelle annettiin keihäiden kentälle tuonnin jälkeen aikaa tasan seitsemän minuuttia verryttelyheittoihin. Veteraani sai aivan liian vähän heittoja alle, jotka nekin huonoja enkä saanut heitosta kiinni. Ensimmäisellä huonolla heitolla otin tuloksen 51.15. Kaksi seuraavaa olivat vielä huonompia, ja kisa loppui siihen ollessani kilpailun yhdeksäs. Tuli jälleen mieleen avauskisani Tampereella. Pää ja kroppa eivät tehneet yhteistyötä, jonka jälkeen alistuin henkisesti. Nyt sanon itselleni: - Ei Hannu näin! En myöskään uskaltanut toteuttaa uhkailuni heittää 10 metrin vauhdilla, vaan yritin ylivauhdista nopella mondolla. - Ei Hannu näin! Nyt on menossa todelliset ajatustenkeräystalkoot. Kerron tuon ajatusriihen tuloksista sitten seuraavassa blogissani.

Perjantaina järjestin kotitontillani Kankaan olympialaiset. Kuusi yleisurheilumiestä otti enemmän tai vähemmän tosissaan yhteen viidessä lajissa. Ilta oli todella mukava, erinomaisessa seurassa. Maailmaa sekä yleiurheilua parannettiin urakkalla. Lopulliset yhteenvedot tehtiin tietysti pihasaunan lauteilla.

Viikoloppu meni kokonaisuudessa Alavuden kentällä Etelä-Pohjanmaan 9-15 vuotiden pm- kisoissa. 550 urheilijaa ja yli 1400 lajisuoritusta tehtiin kahden päivän aikana. Emilian ja Joannan viisi lajisuoritusta syntyivät meidän perheen toimesta. Sijoituksiksi tuli 6,4,4,4 ja 1.  Joanna 7 v aloitti kisaamisen kahta vuotta vanhempien seurassa. Emilia voitti nelossijojen jatkoksi T12 kuulan. Oli muuten tunnelmaltaan sekä kisajärjestelyiltä einomaiset kisat.

 Huomenna ratkaisemme heittääkö Tero Kalevan Kisoissa ensi viikolla. Saapa nähdä millä fiiliksillä sitä ollaan viikon kuluttua.

Lähellä mutta niin kaukana - 100 päivää h-hetkeen

Tampereen aurinko hymyili lämpimästi ja lämmitti aina sisukaluja myöten. Kotiintuomiseksi ja historian kirjoihin painetuksi tuli Jennin 4. sija EM- kisoissa. Yhden nukutun yön jälkeen päällimmäinen tunne on ylpeys omaa tytärtäni kohtaan. Varman suorittamisen lisäksi minua lämmitti erityisesti se tapa ja tyyli, jolla Jenni hoiti haastattelut. Tuo tyyli osoitti sitä kypsyyttä, jolla jatkossa voidaan kohota jopa mitalipallille asti. Mitalin karkaaminen 33 cm päähän ei siis harmita ainakaan minua yhtään. Vielä ei tullut kilpailuun teknisesti niin hyviä heittoja kuin harjoituksissa on parhaimmillaan tullut, mutta en epäile yhtään etteikö niitä tule vielä tällä kaudella. Silloin ennätystikku siirtyy varmasti etiäpäin. Toivottavasti jo ensi viikolla Vaasassa. Tässä vielä pari lisäkuvaa Tampereen tunnelmista, jossa oli lähes koko perheeni ja paljon tuttuja:

Kisan jälkeen

Kangas oli kova sukunimi Tampereella

Itselläni oli tänään keihään vauhtijuoksuharjoitukset torstain kilpailua varten. Viimeistely jatkuu huomenna hypyillä ja kuntopallon heitoilla. Omat tuntemukset tältä päivältä olivat hyvät. Vauhtijuoksu tuntui parhaimmalta tällä kaudella. Teki todella paljon irtipäästöjen sijaan heittää kunnolla. Ehdoton tavoite on siirtää Lehtimäellä torstaina tikkua taas kauemmaksi. Urheilussa ei toki ei mikään ole varmaa. Eniten tarvitsen paljon malttia ja rentoutta. 

Tyytyväisyyttä tähän hetkeen lisää tuo vielä kaksi asiaa. Teron tilanne on erittäin hyvä, jopa selvästi parempi kuin ennakkoon laskettiin. Toinen hieno asia tapahtui tänä iltana, kun Annika heitti oman ennätyksensä. Ei niin hyvin menneen alkukauden jälkeen kauden paras parani 3,5 m ja ennätys lähes 2 metriä. 

Tässä tärkeimmät tänään. By the way - enää vaiko vielä - 100 päivää omiin MM- karkeloihini. Juhlapäivän kunniksi kaffeelle mars!





 

Kesän kohokohta nro 1 - 105 päivää h-hetkeen

Tampereen 22- vuotiaiden EM-kilpailut ovat olleet mielessä koko talven, niin Jennillä kuin valmentajaisälläkin. Nyt ne ovat oven aukaisun takana. Työt ovat takana ja on aika nauttia työn hedelmistä. Jennin viimeinen heittotreeni oli eilen tiistaina. Yllä oleva kuva on otettu treenin päätyttyä. Ehkä tyytyväisestä ilmeestä voi lukea, että heittotreeni onnistui nappiin. Viimeisen viikon työn alla olleet tekniikkajutut toimivat treenitilanteessa, joka antaa varmasti itseluottamusta viikonlopun kisoihin. Peukkuja pystyyn, että keihäs lähtee oikealle lentoradalle ja Jenni saa aikaan huipputuloksen.

  
Sunnuntaina oli minun heittotreenipäivä. Tunnelmat olivat enemmän kuin usein kuvan kaltaiset mietteliäät. Ajatukseni oli hioa vauhtiheittämistä. Vaikka kuinka yritin, vauhtiheitto ei lähtenyt rullaamaan. Rytmitöntä ja monella tavalla pehmoista sanon minä. Oli pakko lopettaa alkuvauhdista heittäminen, ja siirtyä 8 metristä heittämiseen takaisin. Yhtäkkiä homma kolahti siihen, johon voi olla tyytyväinen. Heitin pikkuvauhdista viisi metriä pidemmälle. Sama onhgelmahan on ollut kilpailutilanteista. Muutaman päivän pohdittuani, ehkä nöyrryn ottamaan seuraavassa kisassa vain muutaman askeleen vauhdin, ainakin muutamassa heitossa. Jälkikäteen jäi treenistä kohtuullisen mukava maku. Annoin kädelle kyytiä, suorastaan rankaisin sitä yli 50 heiton määrällä eikä käsi ole sen kummempi jälkijättöisesti. Tuo asia antaa lisää uskoa jatkoon.

 
Mietteliäästä veteraanista tuli vähän iloisempi ja positiivisempi. Se on poikinut alkuviikkoon jo kolme hyvää treeniä. Mitään paikkaa kun ei kolota, voin olla tyytyväinen tältäkin osin. Ensi viikolla on sitten kilpailuviikko, jota ei vielä parane ajatella.

Tämän blogin loppuun heittovideo, joka ainakin saa minulle hyvälle mielelle. Tälläistä välittömyyttä ja iloisuutta saisi olla kaikkien keihäänheitto:

 

Lauantaista parhaimpia - 109 päivää h-hetkeen

Viikko on mennyt pitkistä yöunista ja päiväunista nauttien. Onkohan Pihtiputaan ilmastossa jotain väsymystä aiheuttavaa? Joka vuosi nimittäin keihäskarnevaalien jälkeen väsyttää kummasti. Vai iskeekö liika-annos keihäänheittoa jäseniin?

Viikon treenit ovat olleet vallan onnistuineita. Maanantaina tein puntin, tiistaina palauttavan lenkin, keskiviikkona pilateksen ja torstaina kuulan- ja kuntopallonheittot sekä aitahypyt. Tänään olen vain latautunut huomiseen juhlapäivään eli siihen, kun saan laittaa keihästä ilmaan. Heittokäsi on ollut parempi kuin aikoihin, joten odatan huomiselta hyvää treeniä, varsinkin kun lähes hellettä on luvattu Pohojanmaalle. Lämmin ilma sopii keski-ikäisen kroppaan paremmin kuin hyvin.

Huippulauantain tästä päivästä teki Teron treenit Kuortaneella. Leikkauksesta tuli tänään kuluneeksi kaksi viikkoa ja 3 päivää. Mies on palautunut uskomattoman hyvin. Rajoitteet tekemiseen alkavat olla enää hyvin pienet. Suunnittelimme treenin jälkeen tekemisiä eteenpäin. Kunnon treeni alkaa huomenna. Ainut asia, jota enää pantataan on heittäminen, jotta mitään takapakkia ei tule. Suunnitelmien mukaan reilun viikon päästä nälkäinen Tero päästetään lieasta ja keihäs saa jälleen kyytiä. Voitte varmaan kuvitella kuinka uskomattoman hyvältä tuntuu nähdä Tero jo tässä vaiheessa täydessä tohinassa ja ilman minkäänlaisia kipuja. Että... notta: Rock and Roll!

Jennin viimeistelyt ovat jatkaneet kulkuaan. Eilinen puolihyvä heittotreeni sai jatkoksi tänään viimeisen punttitreenin ennen Tampereen EM-kisoja. Tämä treeni puolestaan sujui loistavasti. Suunnitelmat on sellaiset, notta viimeistely onnisttu ja keihäs on ennätyslukemissa ensi viikolla. Siihen uskoen etiäpäin...

Pihasaunan lämmitykseen mars! Jatketaan harjoittelua...

Mahtava Putaan viikonloppu - 114 päivää h-hetkeen

Minun kesäni jakautuu kahteen osaan: Elämän ennen keihäskarnevaaleja ja elämä karnevaalien jälkeen.   Tänään alkoi tämä jälkimmäinen osa hiukan väsyneenä, mutta jälleen täynnä uusia kokemuksia keihäsperheen keskeltä. Uusi tuttavuus löytyi Jenkeistä, kun kohtuullisen pitkälle 99.72 heittänyt Tom Petranoff oli mukana karnevaaleilla. Hän on yksi parhaista tarinankertojista, joita olen koskaan tavannut. Eleet ja ilmeet kuljettivat tarinoita huippukliimaksiin. Kertomusten aikana saimme nauraa porukalla itsemme kippuralle. Tarinoiden ohella pääsin kuulemaan hänen mielipiteensä tekniikasta, jotka tallensin takaraivon kovalevylle tulevaisuutta varten.

Tänä vuonna olin seitsemän keihäskoulurehtorivuoteni jälkeen normaali rivikouluttaja. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Koulutin P15- ryhmää yhdessä Ari Wecktrömin kanssa. Ajatukseni kohtasivat erinomaisesti, josta seurasi rento ja mukana meininki läpi viikonlopun. Kiitos Ari! Oli kuitenkin kova työ olla sekaantumatta mihinkään päätöksiin, jotka eivät enää koskettaneet minua. Sen verran rehtorivaihde oli selkärangasssa edelleen. Uusi rehtori Matti Närhi selvisi erinomaisesti. Uskomattoman hieno yhteishenki ja tekemisen meininki ovat käsin kosketettavissa Putaalla. Voisin jopa  puhua Pihtiputaan hengestä.

Jennin kilpailut olivat koko viikonlopun tärkeimpiä asioita Pihtiputaalla. Tuloksena oli N22- sarjan voitto torstaina sekä naisten sarjan neljäs sija sunnuntaina. Jenni heittäminen oli selvästi parempaa kuin edellisissä kilpailuissa, mutta silti koko ajan jää hampaankoloon. Tunnon onnistuminen, minun termilläni klosahdus on koko ajan erittäin lähellä. 53-54 m syntyy rutiinilla ja monta kertaa jopa huonolla keihäänhallinnalla. Vajaa kaksi viikkoa ja Jennin kauden pääkilpailu EM- 22 Tampereella on käsillä. Jospa siellä sitten klosahtaa. Kaikkeni teen Jennin kanssa.

Presidentin saapuminen ja siihen valmistautuminen tekivät tämän vuotisista keihäskarnevaaleista ikimuistoiset. Oli hienoa, että kaikki nuoret keihäkoululaiset, omat lapseni mukaan lukien, saivat seisoa keihäskunniakujassa presidentin saapuessa kentälle. Minulle kuitenkin tärkeämpää oli nähdä kaikki keihäsystävät, ja parantaa heidän kanssaan maailmaa keihäänheiton ympäriltä sekä kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä.

Treenit jatkuvat pienen viikonvaihteen puuhastelujen jälkeen tänään. Viikonloppu antoi uskoa tähän(kin) asiaan. Palaamisiin!