Tampereen aurinko hymyili lämpimästi ja lämmitti aina sisukaluja myöten. Kotiintuomiseksi ja historian kirjoihin painetuksi tuli Jennin 4. sija EM- kisoissa. Yhden nukutun yön jälkeen päällimmäinen tunne on ylpeys omaa tytärtäni kohtaan. Varman suorittamisen lisäksi minua lämmitti erityisesti se tapa ja tyyli, jolla Jenni hoiti haastattelut. Tuo tyyli osoitti sitä kypsyyttä, jolla jatkossa voidaan kohota jopa mitalipallille asti. Mitalin karkaaminen 33 cm päähän ei siis harmita ainakaan minua yhtään. Vielä ei tullut kilpailuun teknisesti niin hyviä heittoja kuin harjoituksissa on parhaimmillaan tullut, mutta en epäile yhtään etteikö niitä tule vielä tällä kaudella. Silloin ennätystikku siirtyy varmasti etiäpäin. Toivottavasti jo ensi viikolla Vaasassa. Tässä vielä pari lisäkuvaa Tampereen tunnelmista, jossa oli lähes koko perheeni ja paljon tuttuja:
 |
| Kisan jälkeen |
 |
| Kangas oli kova sukunimi Tampereella Itselläni oli tänään keihään vauhtijuoksuharjoitukset torstain kilpailua varten. Viimeistely jatkuu huomenna hypyillä ja kuntopallon heitoilla. Omat tuntemukset tältä päivältä olivat hyvät. Vauhtijuoksu tuntui parhaimmalta tällä kaudella. Teki todella paljon irtipäästöjen sijaan heittää kunnolla. Ehdoton tavoite on siirtää Lehtimäellä torstaina tikkua taas kauemmaksi. Urheilussa ei toki ei mikään ole varmaa. Eniten tarvitsen paljon malttia ja rentoutta.  Tyytyväisyyttä tähän hetkeen lisää tuo vielä kaksi asiaa. Teron tilanne on erittäin hyvä, jopa selvästi parempi kuin ennakkoon laskettiin. Toinen hieno asia tapahtui tänä iltana, kun Annika heitti oman ennätyksensä. Ei niin hyvin menneen alkukauden jälkeen kauden paras parani 3,5 m ja ennätys lähes 2 metriä. Tässä tärkeimmät tänään. By the way - enää vaiko vielä - 100 päivää omiin MM- karkeloihini. Juhlapäivän kunniksi kaffeelle mars! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti