Voihan pohkeet! - 329 päivää h-hetkeen

Tiesin, ettei tästä prosessissa ilman pieniä vammoja ja kolutuksia selviä. Ajattelin, että joko selkä, kyljet tai heittokäsi on ensimmäinen joka oireilee. Mutta ei, pohkeiden kanssa taistelua on ollut koko ajan, ja nyt juuri pahiten. Vielä se kuinka oireet tulivat tai mistä, on mysteeri. Tai jos seuraavaa tarinaa lukee niin pohjalaista hölmöyttä se ainakin sisältää.

Palauttavan viikon kevyt lenkki (viime perjantai) pehmoisella alustalla ja tuli tuntemuksia, jotka suurenivat loikissa ja juoksuissa, mutta eivät haitanneet niin paljoa, joten jatkoin loppuun asti. Lauantaiaamu alkoi sitten linkuttamalla. Viikonlopun aikana tapahtui selvästi paranemista, joten ei muuta kuin maanantaina punttisalille. Takakyykyn viimeisen kovan sarjan viimeisessä nostossa painopiste karkasi vähän eteen ja pohkeella nosto vihlaisi sitten kunnolla. Tein puntin loppuun ja nilkutin kotiin. Illalla soitin ja peruin tämän päivän sulkapallon. Kuinka ollakaan meidän porukasta tuli peruutuksia ja pohje oli tännään kohtuullisen hyvä,  joten olin peliporukassa mukana. Takaisin tulin vain vähän nilkuttaen, kiitos paikan päällä saadusta hieronnasta. Lupaan kuitenkin kautta kiven ja kannon itselleni, että jalat ja eritoten pohkeet ovat huomenna rauhassa. Miten ihmeessä saan pohkeet kestämään ja tottumaan tähän touhuun?? Pian tarvitaan jotain konkreettista, vai hakkaanko vain päätäni seinään...

Paljon on tapahtunut muutamassa päivässä. Semmarit oli aivan loistava viikonloppuna Jyväskylässä, ja pikkujoulut jatkuivat samalla kaavalla. Tänään olin orkesterin johtajan ominaisuudessa ja pianon takana meidän kylän pikkujouluissa. Esitimme kolmen oman lapseni ja Kelon Niinan kanssa pari joululaulua. Esitys meni mukavasti, joten fiilikset olivat hyvät musisoinnin jälkeen. Siispä alla kuva orkesteristamme.

Huomenna töiden jälkeen matka jatkuu Lahteen. Eetun vala urheilukoulusta on torstaina. Sitä ennen on keskiviikkoiltana treenit Jenni kanssa. Tuosta reissusta ja treeneistäni (vaiko sairaslomasta) loppuviikosta!

Semmarit, Jyväskylä ja pikkujoulu - 333 päivää h-hetkeen

Tuuleton, selkeä +7 astetta ja eletään marraskuun 23. päivää klo 19! Minulle sää sopii vallan mainiosti, mutta onko Suomi(kin) muuttumassa nahkealehtisten kasvien alueeksi. Ongelmaa ei ole kuin pukeutumisen kanssa, lenkille tulee laitettua aivan liikaa vaatetta. Hiki siis virtaa jo ensiaskeleista asti. Taitaa olla huonon kunnon merkki.

Tällä viikolla olen palautellut seuraavasti:  tiistaina 20 min lenkin sekä reilun tunnin sulkapalloa, keskiviikkona 1h 40 mi puntin, ja tänään tein 30 min lenkin loikkien sekä 100 metrin vetojen kera kuvassa näkyvällä Viitalankylän pururadalla. Torstaina Teron heittotreenin yhteydessä halu tehdä jotakin kävi ylipääsemättömäksi. Niinpä 4 kg kuula sai Kankaan pojan toimesta (mopon)kyytiä pään yli taakse ja pään yli eteen heitokokeilujen muodossa. Tuli erittäin hyvä fiilis, kun huomasin, että edelliskokeiluista heittäminen oli selvästi parempaa. Totaalisesti eri mies on jo näin lyhyessä ajassa kuoriutunut. Seuraavia viikkoja odotan siis todella innolla.

Taas on mukava ja oikeastaan supermukava viikonloppu tiedossa. Parhaat kaverit (3 pariskuntaa) ja auton nokka kohti Jyväskylää. Semmarimusiikkia, hyvää ruokaa, naurua ja maailman parantamista. Uskon ja toivon, että monta elinpäivää tulee taas lisää viikonloppuna.

Semmarit eli Seminaarinmäen Mieslaulajat on minun yksi ehdoton suosikki pitkältä ajalta. Heidän musiikkinsa ja esiintymisensä on henkivät sitä, millainen haluaisin olla itse ihmisenä: Omaan juttuunsa ja tekemiseensä uskova, posittivinen hullu, huumoritajuinen, yllätyksellinen, energinen ja luova, mutta kolikon toisella puolella syvällinen, herkkä ja tunteensa esiin tuova oman alansa ammattilainen. Minä en pysty olemaan tuollainen, mutta uskon, että Semmarit räjäyttää musiikillaan jälleen kerran tuollaisen pankin.

Ehkä edellinen kertoo millaisilla fiiliksillä ja odotuksilla Jyväskylään matkataan huomenna... Hyvää viikonloppua ja ensi viikkoon!  

Väliaika-analyysi - 336 päivää h-hetkeen

Ensimmäinen 6 viikon treenipätkä PerusKunto1 on sunnuntaina taputeltuna. Näin huiliviikolla ja jakson lopussa on hyvä katsoa taaksepäin sekä sen nojalla tiukasti suunnittulua eteenpäin. Näin tulisi toimia, ja ennen kaikkea keskustella kaikkien urheilija-valmentajaparien. Minulla tuo on kovinkin helppoa, kun vain löytää itselleen aikaa...

Plussaa
+ Uskomattoman hyvä motivaatio
+ Kaikki treenit on tullut tehtyä, ja vähillä kompromisseilla
+ Kroppa ottanut erittäin hyvin treeniä vastaan
+ Terveys säilynyt hyvänä
+ Selvää kehitystä on ollut havaittavissa, siis treeniohjelma toiminut

Miinusta
- Venyttely aivan olematonta, pakko parantaa
- Kyynärpäässä sulkapallosta tullut pieni vamma, joka ei haittaa yhtää vielä, mutta mitä kun heittäminen alkaa

Seuraava 6 viikkoa
- Peruskunto 2, edelleen 2 (kovaa) + 1 (kevyt) rytmityksellä, 6 treeniä / vko, lepoviikko 3-4 treeniä
- Rinnalleveto (3 ekaa) ja tempaus (3 vipaa) mukaan, maastaveto pistetään kaappiin lopullisesti
- Yliveto yhdeksi pääliikkeeksi
- Möykyn 800g - 1,5 kg heittäminen 1 kerta viikko mukaan
- Kuulan- ja kuntopallonheitot, loikat, aitahyppelyt ja juoksut entistä vahvemmin mukaan
- 2 palauttavaa pidempää lenkkiä edelleen viikossa

Näillä askelilla ja vielä VIDEON kera viime viikolta- maastaveto 10 x 105 kg...
Nyt sulkapalloilemaan... Moro!

Puheenjohtajamiäheksi valittu - 339 päivää h-hetkeen

Eilen 16.11. meikäläinen valittiin Etelä-Pohjanmaan Yleisurheilu Ry:n uudeksi puheenjohtajaksi ja SUL:n liittovaltuuston jäseneksi 2013-14. Tätä asiaa on jo monia kuukausia mietetty ja valmistauduttu. Tässä näkyy minun luonteeni, rautoja pitää olla tulessa ja haasteita pitää riittää. Tämä uusi luottamustoimi on yksi suurimmistä haasteista mihin pääni pistän. Tuntuu samalta kuin minut valittiin 2005 Kari Ihalaisen jatkajaksi keihään lajivalmentajaksi, sillä astun SUL:n hallituksen varapuheenjohtajana toimivana Ahti Arokallion paikalle. Suuret saappaat, suuresti kunnioittavan miehen jatkajana siis odottavat, mutta kääntöpuolella näen piirin, joka on hoidettu viimeisen päälle hyvin. Uskon myös, että kokemuksillani seuratoiminnasta ja valmennuksesta selviän tulevaisuuden haasteista. Suapi nähä kuis äijän käy...

Omat treenikuviot ovat aikataulussa ja kulkevat suunnitelmien mukaan. Koputan kirjoittaessani samalla puuta, sen verran hyvältä tuntuu. Tällä viikolla olen treenannut seuraavasti: Ma - puntti, ti - sulkapallo, ke- kuntopallo, loikat ja  juoksu, to - puntti, pe - lepo sekä la - pitkä lenkki. Huomiseksi on ohjelmassa melontaa, pitkiä juoksuvetoja ja keskivartalotreeniä.

Viikon arkipäivät ovat olleet täyttä juoksua, mutta tänään lauantaina eikä huomenna sunnuntaina ei ole ohjelmassa omien hartjoituskuvioiden lisäksi yhtään mitään! Nyt lähden pihasaunan lämmitykseen ja naatin viikonlopusta... Moro kaikille ja palaamisiin ensi viikolla...

Keihäs Kainalossa - eiku pipossa - 342 päivää h-hetkeen

Morjensta! Isäpäivä toi perinteisten (kalsarit, sukat) lisäksi pari todella hienoa ja yllättävää lahjaa. Ensimmäisen näet kuvassa. Keihäs Kainalossa- pipo on tosiasia. Komia on ja kannan sitä talven pakkaspäivinä ylpeänä päässä. Kultainen väri oli kylläkin pröystäilyä, mutta kääntää päät varmasti missä ikinä liikunkin. Olen tässä miettinyt, että tekisinkö Turskat eli kuin Thorkilödsen Ateenassa pipo päässä keihästä 30 asteen helteessä :) No tuota on aikaa miettiä...

Perjantain lepopäivän jälkeen olen joka päivä möyrinyt harjoituksiin. Jokainen treeni on mennyt nappiin, joka vaan lisää intoa eteenpäin. Tänään treenasin armeijapoikani Eetun kanssa. Kuntopallot, loikat ja juoksut olivat vuorossa. Paras mahdollinen fiilis syntyi siitä, kun pystyin erittäin hyvin mukana. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että maanantain kovan kyykkytreenin jälkeen jalat olivat jo hyvässä iskussa keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että elimistö alkaa tottumaan treenaamiseen ja ilmeisesti palautumista on havaittavissa vielä tällä iällä.

Uskaltauduin maanantain tekemään puntin Kuortanehallissa. Huippu-urheilijoiden sekaan siis eksyi kuntoilija. Tottakai tämä ihme piti ikuistaa alla olevaksi kuvaksi. Toisaalta totesin omassa päässäni, että vieressä pörräilleen muutaman opiskelijan harjoittelu oli enemmänkin leikkimistä ilman päämäärää. Mutta lapsihan on terve kun leikkii...

Zelezny Pohojanmaalla - 346 päivää h-hetkeen

 Jotain maagista siinä on joka kerta, kun pääsee vaihtamaan ajatuksia ja istumaan samaan pöytään Jan Zeleznyn kanssa.  Muutaman minuutin päästä kun legendan kaikki saavutuksen unohtuvat, jää jäljelle hänen uskomaton huumorintajunsa ja hänen intohimonsa keihäänheittoon, joka välittyy jokaisesta lauseesta.  Hänen ei kuitenkaan tarvitse päteä yhdessäkään lauseessa ja kunnioitusta löytyy meihin tavallisiin maan matosiin.

Eikö kuulostakin ihmiseltä, jonka kanssa yhteistyötä kannattaa ja on ilo tehdä? Ainakin minulla on tällaiset fiilikset. Yhteistyön siementä syvennettiin keskiviikkona Ahonkylässä Teron luona ja  jatkettiin perjantaina Kuortaneella. Kävimme läpi tarkasti läpi teknisiä asioita ja Teron leiritystä Janin kanssa vuoden mittaan. Uskalsin ja tohdin esittää Janille omat ajatukseni ja mielipiteeni Teron tekniikasta sekä mitä mahdollisesti jatkossa. Jan oli samaa mieltä, joten yhteistyön jatkon sinetöinti oli helppo asia todettavaksi.

Huumorin kukka lensi myös omaan projektiini kohti veteraanien MM- kilpailuja. Pyysin nöyrästi, että Jan jättää tuon kilpailun väliin, kun muilla ei olisi tämän jälkeen kisassa mahdollisuutta. Tähän Jan vastasi, että hän voisi tulla paikan päälle minun valmentajan ominaisuudestaJ Rion sambatkin saivat pöydän ääressä kannatusta…

Treeniviikollani pienen pieni flunssa ei ole haitannut menoa, ja kaikki treenit ovat sujuneet mallikkaasti.  Tämän viikon treenit: ma- puntti, ti sulkapallo, ke- pitkä lenkki, to – puntti, pe- lepo, la – loikat, juoksu, lihaskunto ja huomenna sunnuntaina pitkä lenkki. 
Uusvanhojen sanan käänteiden saattelemana palaan ensi viikolla...

Etukyykkyterveiset ekan videon kera -349 päivää h-hetkeen

Neljäs suunniteltu treeniviikko on rävähtänyt hyvin käyntiin. Kroppa ottaa paremmin ja paremmin harjoittelua vastaan. Tällä tarkoitan, että kovankin treenin jälkeinen seuraava päivä on jo varsin normaali.

Kaikki normaalit kokous-, harjoitus- ja perhekiireet ovat nyt käynnissä lokakuun hiljaisemman kuukauden jälkeen. Aikaa omiin treeneihin olen saanut kuitenkin raivattua. Siis yli 10 vuotta olen keksinyt paljon tekosyitä maata solvalla ja tietokoneen takana. Perheen tuki ja hyväksyntä on tässä yhtä tärkeää kuin oma sisäinen motivaatio.

Perusharjoittelu jatkuu seuraavat vielä kolme viikkoa samalla tavalla kuin ensimmäiset kolme. Ainoan muutoksen tein maanantain punttiin, jossa korvasin takakyykyn etukyykyllä. Pidän etukyykkyä keihäänheittäjä ykköskyykkynä, koska vahvoilla etureisillä löytyy enemmän potkua juosta ja tehdä heitto matalimmilla kulmilla. Lisäksi etukyykky on mielestäni selvästi turvallisempi kyykky, eikä rasita yhtä paljon kuin. Toki etukyykkykin tarvitsee harjoittelua ja liikkuvuutta nilkkoihin, jotta ryhdikäs kyykkäysasaento löytyy.

Moni on varmasti miettinyt millä painoilla se Kangas salilla pyörii. Rohkenen laittaa videon tähän, jossa etukyykkään 10x60 kg... Ei mitään ihmeellistä, mutta alku... keväällä sitten kolminumeroisia rautoja :)  Viikonloppuna sitten Zelezny uutisia...

PS. Mulle on tärkeää, notta joka kyykky haetaan syvältä... näin polvikin saa huoltoa ja venytystä joka nostossa.

Levon ja viinin voimalla uuteen nousuun - 353 päivää h-hetkeen

Tänään tuntuu todella hyvältä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Työntäyteinen lepoviikko onnistui todella hyvin. Viikko sisälsi vain 3 treenipäivää: tiistaina hieronta + sulkapallo, torstaina puntti ja tänään lauantaina melonta, loikat sekä juoksu. Juuri oikea määrä treeniä vanhalle miehelle sanon minä. Kroppa on astetta paremmassa iskussa ja oikein odottaa seuraavaa rääkkiä. Eikös tämä ole lepoviikon tarkoitus?

Lepoviikkoon osui raskas viikko töissä. Pidin 29 oppillaan vanhemmille varhempainvartit keskiviikkona ja perjantaina. Se tarkoitti 20 min välein yli 10 tuntia tapaamisia ja ylitöitä. Moni tekee yli 10 tuntia ylityötä, mutta opettajana lapsista puhuminen vaatii suhteellisen tiukkaa keskittymistä ja sanan hallintaa. Meinaan vaan, että eivät olleet aivan helpoimmat päivät, mutta nyt jo onnellisesti historiaa. 

Parin tunnin kuluttua  alkaa palauttavan viikon palauttavin ilta, kun lähdemme vaimon kanssa perinteiselle viinin maisteluillalle. Neljä parikuntaa tuo omat suosikkipunaviininsä, joita maistellaan, pelataan, nauretaan ja lauletaan. Odotan taas sitä kuinka olemme aluksi loistavia viiniasiantuntijoita, ja kaikki tanniinit ovat hallussa. Muutaman pullon jälkeen kaikki lopulta maistuvat samalta eli hyvältä...

Näin jatkuu Nurmoon poijaan askareet... Ensi viikolla taas treeniä ja treeniä sekä Zelezny Pohojanmaalle, jees! Ja kuvan mukaisesti raakasti rautaa niskaan...