Kisa nro 2 takana - 118 päivää h-hetkeen

Laihia oli kakkospaikka, jonne lähdin häpäisemään itseäni. Odotukset penkin alle menneen ensimmäisen kilpailun jäljiltä olivat minimaaliset. Usko oli kuitenkin kova, että mittatikku kaukentuisi Laihialla. Verryttelyssä tuli kohtailen hyvä tuntuma, vaikka mitään pitkää heittoa en saanutkaan aikaan. Herra Pitkämäen plus muiden kannustaessa kisa lähti käyntiin 50,5 metrillä. Vitsinä minulle huudettiin, että kauden paras kun tuli niin piikkarit pois ja kotiin. Jatkoin kuitenkin. Toisella 52.90, neljännellä 54. 10, viidennellä 54.33 ja viimeisellä 53.5 metriä. Kauden paras jatkui siis 4.23 metriä. Vaikka heittäminen oli edelleen teknisesti  hakemista ja heitot vieläkin pääkorkuisia, homma meni etiäpäin. Pientä tyytyväisyyttä voin tuntea vielä päivä kisan jälkeen, koska käsi oli jopa yllättävän hyvä eikä saanut siipeensä. Tuntuma on myös sellainen, että selvästi pidemmät heitot ovat aivan nurkan takana. Siispä rojektia eteenpäin ja kisa nro3 suunnitteluun.

Nyt noukkani on lähes koko perheen kera Pihtiputaalla keihäskarnevaaleilla. Yövyimme uskomattoman hienossa Suvannonlahden leirikeskuksessa lähellä Putaan keskustaa. Lasten yöuinnit olivat tietysti pakolliset. Aamutuimaan rantauduimme kilpailukeskukseen, jossa Joanna 7v aloitti heti klo 10. Ensimmäinen virallinen kilpailutulos kirjataan nyt lukemiin 13.51 ja 5. sija alle 9- vuotiaiden sarjassa. Emilia heitti tuntia myöhemmin urallaan 30 metriä 13 v sarjassa. Karnevaalit ovat siis alkaneet Kankaan  perheen osalta ennätystehtailussa.  Toivottavasti tilanne jatkuu myös Eetun ja Jennin osalta. Juuri nyt paukkuu hurjasti täällä Pihtiputaalla ja menossa oleva kilpailu keskeytettiin juuri.

Koulutuskuviot alkavat huomenaamulla. On mielenkiintoista palata rivikouluttajaksi. Kangas lopettaa lätinän ja menee syömään....

Lippu salkoon - 125 päivää h-hetkeen

Ollaan taas kohta siinä hetkessä, jolloin päivät alkavat lyhentyä. Se on vuosi vuoden jälkeen tarkoittanut minulle, että pian alkavat keihäskarnevaalit ja Pihtipudas kutsuu. Näin tänäkin vuonna. Juhannuksen seutu alkaa olla myös urheilijoiden parasta tuloksien tekoaikaa. Vuoden töiden summa pitäisi alkaa näkyä mittanauhassa.  Näiden ajatuksen ääreltä pitäisi heittää aivot narikkaan ja rentoutua. Tänä vuonna pyrin siihen tosissani. 

Viikko on mennyt kotioloissa päivät ja illat kentillä.  Jenni on ollut tämän viikon kotona, jossa olemme viritelleet kuntoa kohti Saarijärveä ja Pihtipudasta. Uskon, että ensi viikon jälkeen ennätyksen ovat uusilla lukemilla.

Keskiviikkona Kauhajoella ja torstaina Seinäjoella olin keihään toimitsijana. Siinä tuli samalla yhteensä kuusi tuntia seurattua nuorten heittämistä aitiopaikalta. Monta todellista lahjakkuutta tuli nähtyä. Voin todella sanoa, että suomalaisella keihäänheitolla on tulevaisuutta. 

Itse olen treenannut päivittäin pieniä treenejä. Pää on kääntynyt sellaiseksi, että pitäisi päästä nopeasti kilpailupaikalle karistamaan onneton avauskilpailu selkärangasta. Tiistaina hain tunnin ajan vauhtijuoksua ja rytmiä. Fiilis jäi tapahtuneesta hyvä. Loikissa ja kuntopallon heitoissa on tullut kauden parhaita tuloksia. Fyysinen kunto on siis hyvä. Mutta kolikon toinen puoli on se, että käsi on edelleen huonolla hapella reilun viikon takaisesta kisasta, vaikkakin joka päivä parempi ja parempi. Ehä, kenties, luultavasti ensi viikolla menen taas häpäisemään itseni kilpailupaikalle.

Viikon parhaat uutiset ovat tulleet kuulatyöntöringistä. Emilia (kuvassa) paransi hurjasti ennätystään keskiviikkona Kauhajoella ja Eetu teki tänään saman Keuruulla. Seuraavaksi - please - keihäsennätyksiä :) 

Tarina jatkuu juhannuksen jälkeen... Hyvää Keskikesän Juhlaa kaikille!   

Täydellinen floppi ja hurja takaisku - 130 päivää h-hetkeen

Tästä viikosta ei tullut mun viikkoa, ei sinne päinkään. Omasta avauskilpailusta suorituminen oli katastrofaalisen huono. Lisäksi Oslon kilpailun jälkihöyrynä Terolle suoritetut magneettikuvat toivat pysäyttävän huonot lausunnot eli leikkauspöytä odottaa miestä. En kuitenkaan ole mennyt pöydän alle vaan uskon, että kumpikin edellä mainittu tarina saa paremman jatko-osan kesän ja syksyn mittaan.

Torstaina Ratinan stadionionilla oli eräs veteraaniurheilumiäs keihäskisoissa nuorten seassa. Taisin valita väärän tavan aloittaa kisailut. Meinaan liian kovaan paikkaan laitoin itseni. Pää ei siis yksinkertaisesti kestänyt. Ehkä pahinta oli kisan aikana päähäni tuleet ajatukset, että olen aivan väärässä paikassa, mitä muuta jattelevat ja kuinka hävettää heittää tuollaisia tuloksia. Tuosta seurasi, etten pystynyt kontroilloimaan yhtään itseäni enkä tekniikkaani. Tästä seurasi onnettomia käsivetoja, joiden lentoratakin oli pääosin maata kohti sukeltava. Reilusti pisimmän heiton tein muutamasta askeleesta verryttelyssä, joka olikin päivän ainut valonpilkahdus omalta osaltani.  Onneksi Eetu onnistui lupauksia herättävästi, 63.10 ja ei niin nappiheittoilla, oli käsivaivaiselle hyvä suoritus. Omaksi tulokseksi jäi ainoalla mitatulla 50.10, josta opettajan arvosanana on tyly välttävä miinus.

Kuva: www.diamondleague.com

Torstaina Tero heitti Oslon timanttiliigassa toiseksi. Sijoituksen ja tuloksen merkitys loppui samalla kuin sain viestiä, että koko kevään vaivannut kylkivamma oli haitannut taas kilpailua. Torstai-illan selkeä yhteinen päätös oli se, että nyt vaiva pitää tutkia magneettikuvalla. Perjantaina illansuussa Tero informoi minua tutkimusten tuloksissa. Tiesin, että kylki ei ole täysin kunnossa, mutta silti vamman vakavuus sai minut melkein polville. Illan aikana syntyi selvä päätös, että leikkaushoito on järkevin vaihtoehto. Tätä päätöstä helpotti tieto, että Teron kausi ei ole ohi ja Moskovan MM- kisat sekä menestyminen siellä on täysin mahdollista. Kolikon toisella puolella ilman leikkausta olisi ollut mahdollisuus vielä pahempaan vammaan, jolloin kausi olisi ollut varmasti ohi. Myöskin tuloskunnon ylläpito elokuulle asti ilman kunnollisia heittoharjoituksia olisi ollut lähes mahdotonta. Näillä perusteilla kova, mutta pakollinen päätös tehtiin. Katse on suunnattu nyt etiäpäin. Ensin ohjelmassa on neljä päivää kovaa treeniä ennen keskiviikon leikkausta, jonka jälkeen alkaa työ mahdollisimman nopeaan palautumiseen. Tero uskoo, ja minä uskon, että Tero on huippukunnossa taas elokuussa.

Matka jatkuu, niin valmennusrintamalla kuin veteraaniurheilun saralla. Huomenna auton nokka kulkee Nokialle, jossa Jenni pistää keppiä ilmaan. Uskon ja toivon, että Kankaan poikaa hymyilyttää huomenna!

Avauskisan ennakkospekulaatiot - 134 päivää h-hetkeen

Kesäiset kelit vaihtuivat pipokeleihin. Ainakin eilen, kun mittarissa oli vain 12 astetta plussaa ja kylmä tuuli ujelsi. Vilukissa Kangas ottaa lämpötilan niin vaatiessa kovat toimet käyttöön eli pipo päähän ja hurjasti vaatetta niskaan. Näillä varusteilla pärjäisin mainiosti Jennin heittotreenissä, joka sujui muuten eritääin hyvin.

Virittelyt avauskilpailuuni ovat onnistuneet suunnitellusti. Sopivan pieni jännitysvärinä on kulkenut mielessä ja sielussa tämän viikon. Pientä epävarmuutta tai ainakin kysymyksiä pyörittelen päässäni. Mitä tapahtuu vai taphtuuko mitään, kun valkoinen lippu heilahtaa heittoluvan merkiksi?

En ole puhunut metreistä mitään tähän asti. Nyt on kyllä pakko, kun muutama on kysynyt meneekö 70 metriä avauskisassa. Hah ja vielä kerran hah. Kylläpä keihäänheitto olisi todella helppoa, jos lähes 15 vuoden tauon jälkeen ja tällä ikää saisi sellaisia lukuja aikaan.Siispä kerron omat tavoitteeni avauskisaan.  Ne ovat opettajan asteikkoa käyttäen: Välttävä = alle 55 m, tyydyttävä = 55-57.50 m, hyvä = 57.51-59.99 m ja kiitettävä = 60 m tai paremmin. Tuo viimeisin luku on tämän projektin ja koko kesän tavoite. Tunnustan, että joskus talvella haaveissani heitin pidemmälle, mutta realismi on iskenyt päin kasvoja kovalla kädellä...

Kaksi legendaarista asiaa tapahtuu kuitenkin torstaina. Numero ykkösenä tulee se, että heitän samassa kilpailussa poikani Eetun kanssa. Tätä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Se tuntuu jo etukäteen todella hienolta. Toinen päivää piristivä asia on vedonlyönti Teron kanssa. Tero heittää samana iltana Oslossa. Olemme väsänneet 29 metrin tasoituksella vedon, jossa häviäjä tarjoaa pullakaffeet. Yritän pistää herra Pitkämäen heittämään kovan tuloksen :)

Saa nähdä kuinka monta vamaa "rikkaampana" olen perjantaina... Silloin lisää sanoja peräkkäin!

Ilmoittautuminen nro 1 hoidettu - 138 päivää h-hetkeen

Ensimmäinen lomaviikko on lusittuna. Kuvan mukaisesti se on sisältänyt keihäiden katselua, auringon paistetta ja vettä välillä suihkun lailla. Yläkerran Herra jyräytti myös meiltä modeemin hajalle, joten jotain jännää meilläkin sattui. Lomalaisen uuteen elämänrytmiin pääseminen ei ainakaan minulle ole koskaan helppoa. Vuoden työurakka kerää elimistöön univajeen. Kun univajetta alkaa purkamaan nukkumalla, väsyttää entistä enemmän. Minulla menee noin kaksi viikkoa ennen kuin voin sanoa olevani myös henkisesti lomalla, niin vain se on.

Lomalaisella on riittänyt tekemistä yleisurheilun omien treenien lisäksi parissa joka päivälle. Heittotreenejä on ollut monena päivänä Seinäjoen ja Haalin kentällä. Kilpailumatka suuntautui torstaina Ähtäriin, jossa 11 v tyttäreni Emilia paransi vuorostaan keihäsennätystä. Töysässä vierailin EPU:n puheenjohtajan ominaisuudessa Töysän Vedon Kunniakierrostapahtumassa (kuva). Lisäksi viikkoon sisältyi yksi lehtihaastattelu, jonka aiheena oli Pohjanmaan Likkunnan ja Etelä-Pohjanmaan Yleisurheilun yhdessä palkkaama nuorisokouluttaja. Erinomainen juttu etelä-pohjalaisen yleiurheilun kannalta. Jutun sivujuonteena kesustelu siirtyi tärkeään asiaan eli lasten ja nuorten monipuoliseen sekä määrällisesti tarpeeksi suureen likkumiseen. Oli hienoa sanoa tähän(kin) oma mielipide.

Treenaamiseni on jatkunut suunnitelmien mukaan, johon yllä oleva kuva ei liity millään tavalla. Keskiviikkona tein kuulanheitot, loikat ja juoksut. Torstaina hikoilin punttisalilla. Perjantaina pääsin Niemen Pentin käsittelyyn. Yläselkä ja heittokäsi saivat kunnon käsittelyn. Toivottavasti sieltä tuli matkaan muutama sentti liikkuvuutta, jotta mies pääsisi vääntäytymään keihään alle. Lähden kohta-pian ulos kuntopalloilemaan ja aitahyppelemään.

Minulle tiukkaa on odottaa tuloksia omalla sohvalla. Eilen olin ns. tulisilla hiilillä, kun Jenni heitti Leverkusenissa Saksassa. Tulos 55.18 oli mielestäni hyvä. Tytön tulostaso on vakiintunut hyvälle tasolle, ja Jennin sanojen mukaan ei niin hyvillä heitoilla. Pidemmät kaaret siis odottavat ottajaansa.

Ensi viikolla se sitten on totta, nimittäin H. Kangas keihäspaikalla kisaamassa: http://kilpailukalenteri.fi/?cs=16&nid=8845.  Huh-huh, sanon minä. Palataan aiheeseen ensi viikolla!

64 päivää enää jäljellä - 143 päivää h-hetkeen

Otsikko on tietenkin opettajan pakollinen kuittaus kesäkuun alkuun. Aamukaffeet teranssilla shortsit jalassa kesälaidunten ympäröidessä, sitten kun ehtii heräämään, on kieltämättä mukavata puuhaa. Tätä hetkeä on odattanut ja kaivannut pitkän talven yli monta kertaa. Laitoin kuvaan paidan, jonka sain oppilaaltani lahjaksi viimeisenä päivänä. Tuollaisesta paidasta olen enemmän kuin otettu. Jotenkin kummasti open harrastus on tullut tietoon :)

Nyt alkoi järkevä harjoittelu ja naatiskelu! Näin minä päätin, kun lomalla ollaan ja aikaa riittää. Suunnitelmat ovat kauan muhineet päässä, ja intoa on kuin pikkupojalla. Aivan uskomattomalta tuntuvat nämä kelit. Tuntuu kuin olisi etelän leirillä joka päivä. Enkä voi kuvitella parempaa asiaa kuin lämpö keski-ikäisen miehen lihaksille. Punttia, kuntopalloa, hyppymistä, juoksemista sekä pilatesta on mahtunut edelliseen neljään päivään. Punttisalille on matkaa 1,5 km, mutta muuten kotipihassa olen pystynyt touhaamaan.

Viikonloppu sisälsi viidet valmistujaisjuhlat, joten kahvia on juotu ja kakkua syöty ruhtinaallisesti.  Perheemme matka on käynyt säännöllisesti paikalliseen uimarantaan. Uutta siinä ei ole muuta kuin se, että se tapahtuu nyt kuukautta etuajassa.

Seinäjoen kenttä tulee minulle taas todella tutuksi seuraavien viikkojen ja kuukausien sisällä. Minut löyttää sieltä keihäänheiton vauhtiradan laidalta melko usein :)