Ollaan taas kohta siinä hetkessä, jolloin päivät alkavat lyhentyä. Se on vuosi vuoden jälkeen tarkoittanut minulle, että pian alkavat keihäskarnevaalit ja Pihtipudas kutsuu. Näin tänäkin vuonna. Juhannuksen seutu alkaa olla myös urheilijoiden parasta tuloksien tekoaikaa. Vuoden töiden summa pitäisi alkaa näkyä mittanauhassa. Näiden ajatuksen ääreltä pitäisi heittää aivot narikkaan ja rentoutua. Tänä vuonna pyrin siihen tosissani.
Viikko on mennyt kotioloissa päivät ja illat kentillä. Jenni on ollut tämän viikon kotona, jossa olemme viritelleet kuntoa kohti Saarijärveä ja Pihtipudasta. Uskon, että ensi viikon jälkeen ennätyksen ovat uusilla lukemilla.
Keskiviikkona Kauhajoella ja torstaina Seinäjoella olin keihään toimitsijana. Siinä tuli samalla yhteensä kuusi tuntia seurattua nuorten heittämistä aitiopaikalta. Monta todellista lahjakkuutta tuli nähtyä. Voin todella sanoa, että suomalaisella keihäänheitolla on tulevaisuutta.
Itse olen treenannut päivittäin pieniä treenejä. Pää on kääntynyt sellaiseksi, että pitäisi päästä nopeasti kilpailupaikalle karistamaan onneton avauskilpailu selkärangasta. Tiistaina hain tunnin ajan vauhtijuoksua ja rytmiä. Fiilis jäi tapahtuneesta hyvä. Loikissa ja kuntopallon heitoissa on tullut kauden parhaita tuloksia. Fyysinen kunto on siis hyvä. Mutta kolikon toinen puoli on se, että käsi on edelleen huonolla hapella reilun viikon takaisesta kisasta, vaikkakin joka päivä parempi ja parempi. Ehä, kenties, luultavasti ensi viikolla menen taas häpäisemään itseni kilpailupaikalle.
Viikon parhaat uutiset ovat tulleet kuulatyöntöringistä. Emilia (kuvassa) paransi hurjasti ennätystään keskiviikkona Kauhajoella ja Eetu teki tänään saman Keuruulla. Seuraavaksi - please - keihäsennätyksiä :)
Tarina jatkuu juhannuksen jälkeen... Hyvää Keskikesän Juhlaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti