Täydellinen floppi ja hurja takaisku - 130 päivää h-hetkeen

Tästä viikosta ei tullut mun viikkoa, ei sinne päinkään. Omasta avauskilpailusta suorituminen oli katastrofaalisen huono. Lisäksi Oslon kilpailun jälkihöyrynä Terolle suoritetut magneettikuvat toivat pysäyttävän huonot lausunnot eli leikkauspöytä odottaa miestä. En kuitenkaan ole mennyt pöydän alle vaan uskon, että kumpikin edellä mainittu tarina saa paremman jatko-osan kesän ja syksyn mittaan.

Torstaina Ratinan stadionionilla oli eräs veteraaniurheilumiäs keihäskisoissa nuorten seassa. Taisin valita väärän tavan aloittaa kisailut. Meinaan liian kovaan paikkaan laitoin itseni. Pää ei siis yksinkertaisesti kestänyt. Ehkä pahinta oli kisan aikana päähäni tuleet ajatukset, että olen aivan väärässä paikassa, mitä muuta jattelevat ja kuinka hävettää heittää tuollaisia tuloksia. Tuosta seurasi, etten pystynyt kontroilloimaan yhtään itseäni enkä tekniikkaani. Tästä seurasi onnettomia käsivetoja, joiden lentoratakin oli pääosin maata kohti sukeltava. Reilusti pisimmän heiton tein muutamasta askeleesta verryttelyssä, joka olikin päivän ainut valonpilkahdus omalta osaltani.  Onneksi Eetu onnistui lupauksia herättävästi, 63.10 ja ei niin nappiheittoilla, oli käsivaivaiselle hyvä suoritus. Omaksi tulokseksi jäi ainoalla mitatulla 50.10, josta opettajan arvosanana on tyly välttävä miinus.

Kuva: www.diamondleague.com

Torstaina Tero heitti Oslon timanttiliigassa toiseksi. Sijoituksen ja tuloksen merkitys loppui samalla kuin sain viestiä, että koko kevään vaivannut kylkivamma oli haitannut taas kilpailua. Torstai-illan selkeä yhteinen päätös oli se, että nyt vaiva pitää tutkia magneettikuvalla. Perjantaina illansuussa Tero informoi minua tutkimusten tuloksissa. Tiesin, että kylki ei ole täysin kunnossa, mutta silti vamman vakavuus sai minut melkein polville. Illan aikana syntyi selvä päätös, että leikkaushoito on järkevin vaihtoehto. Tätä päätöstä helpotti tieto, että Teron kausi ei ole ohi ja Moskovan MM- kisat sekä menestyminen siellä on täysin mahdollista. Kolikon toisella puolella ilman leikkausta olisi ollut mahdollisuus vielä pahempaan vammaan, jolloin kausi olisi ollut varmasti ohi. Myöskin tuloskunnon ylläpito elokuulle asti ilman kunnollisia heittoharjoituksia olisi ollut lähes mahdotonta. Näillä perusteilla kova, mutta pakollinen päätös tehtiin. Katse on suunnattu nyt etiäpäin. Ensin ohjelmassa on neljä päivää kovaa treeniä ennen keskiviikon leikkausta, jonka jälkeen alkaa työ mahdollisimman nopeaan palautumiseen. Tero uskoo, ja minä uskon, että Tero on huippukunnossa taas elokuussa.

Matka jatkuu, niin valmennusrintamalla kuin veteraaniurheilun saralla. Huomenna auton nokka kulkee Nokialle, jossa Jenni pistää keppiä ilmaan. Uskon ja toivon, että Kankaan poikaa hymyilyttää huomenna!