Vuoden viimeinen - 298 h-hetkeen

On kulunut 11 viikkoa treenin aloituksesta ja sataluku vaihtui otsikossa. Vielä ehtii yli 9 kuukautta (toivon mukaan) hikoilla, riemuita ja kirota sekä kaikkea siltä väliltä. Muutaman kerran ehtii myös pihasaunaa lämmittää ja kuvassa olevaa polkua astella. Odotan toki aikaa kun polku kulkee vehreää nurmea pitkin.

Edellisen tekstin pieni alakulo on kääntynyt taas parempaan suuntaan. Perjantain lepopäivän jälkeen lauantain erittäin hyvä puntti (se kulukoo) ja tämän päivän mukava aerobinen lenkki aukaisivat sen yhden ainokaisen aivonystyräni lukkoja. Myös kaikkien valmennettavien erinomaisesti menneet treenit ovat saaneet miehen hymyilemään.

Tämän viikon treenini:
Ma - Puntti: pääliikkeet etukyykky ja kapea sotilaspenkki 6x8,  3 keskivartaloliikettä 3x10-20,
ti - palauttava lenkki 45 min + keskivartaloa x 200,
ke - Heitto: moukarinpyöritys, jarrulihas 3 x 10-15, möykky 1,5-1kg x120 heittoa jalat vierekkäin, paikalta ja vähän kävelystä,  4 kg pään yli eteen 4x10 seinään + x10 mitta, 4 kg alta eteen 2x10, Aitahypyt 3x4x5-aitaa, 4x50 m juoksu
to - Pilates 50 min
pe - Lepo
la - Puntti: pääliikkeet tempaus ja yliveto ylös 6x8, 3 apuliiketta 3x10-15, 3x keskivartaloa 3x10-20
su- Lenkki: 2kävely, 4juoksu 60 min + 4x100 m juoksut

Vuosi alkaa olla kirjaimellisesti olla viimeisiä askeleita vaille tallattu. Olen itse tyytyväinen pienestä suunnanmuutoksesta, joka alkuunpani myös tämän blogini. Moneen asiaan pystyy ja ehtii, jos vain löytyy päättää sekä sisäistä paloa löytyy. Olen huomannut tämän monta kertaa elämäni aikana. Ehkä, kenties, toivottavasti joku teistä, joka lukee tätä blogia, päättää rohkeasti tehdä jotain pientä tai suurempaa faceliftiä elämäänsä.

Näillä sanoilla toivon kaikille Hyvää, Onnellista ja Muistorikasta Uutta Vuotta 2013! Hannu-poika palailee ensi vuonna kynän varteen.  

 

Taipumaton&Räjähtämätön - 301 päivää h-hetkeen

Hankea kuin puupölkky, hidas kuin etana jne.. Ensimmäinen henkinen kriisi on vallannut mieltä joulun aikana. Jossakin aivojen pikkupikkusivulokeroissa on kuvitellut, että 44 v. koneesta lähtee vaikka treenaamatta enemmän hevosvoimia. JA nyt kun on jo yli 10 viikkoa takana, siellähän pitäisi jyrrätä jo Ferrari, joka olisi voiman ja nopeuden lisäksi vielä vikkelä sekä taipuva kuin kolmimetrinen Smart. Mutta ei sinne päinkään...

Järkevästi ajatellen olisihan tämän tilanteen pitänyt aavistaa. Toisessa kädessä on pakko tehdä perusvoimaa ja vahvistaa kroppaa, että se kestää edes jollakin lailla keihäänheiton rasituksia. Toisessa kädessä pitäisi vain heitellä, juosta, hyppiä ja veneytellä niin maan per..... siis hurjasti. Tällä hetkellä noiden kahden käden yhdistäminen tuntuu enemmänkin kädettömältä.

Kyllä tiedän ja tiedostan, ettei nyt tarvitsekaan eikä saakaan olla vielä parhaimmillaan. Itselleni olen puhunut ja puhunut, että sitten huhti-toukokuussa alkaisi vasta työn hedelmien poiminta. Mutta henkinen maltti tahtoo olla kovilla. Ilmeisesti minun(kin) pitäisi saada kaikki nopeasti ja helposti.

Kaiken tuon rypemisen jälkeen totean, että olen silti treenannut hyvin. Neljä treeniä neljään päivään ontakana, eikä tuumaakaan periksi. Mietintämyssyssä onkin nyt hyrrännyt kysymys: Olenko kenties treenanannut liian kovaa pohjiin nähden? Jospa viikkojen rasitukset niin kuin kertaantuu  kroppaan?

Jatkan edellisten miettimistä pihasaunan lämmittämisen yhteydessä. PS. Joulu meni loistavasti. Ehkä paras joululahja on ollut se, että olen saanut treenata omien lasteni Jennin ja Eetun kanssa yhdessä. Ylhäällä on joulupäivän lenkkikuva.

Tule luoksemme Joulu! - 305 päivää h-hetkeen

Kuusi on jo tuvassa, Joulu siis luvassa. Tonttulakkia en ole vielä laittanut niin kuin Pitkämäki kuvassa, mutta muuten olen valmiina ottamaan joulun vastaan. Minun joulu alkaa aina kuusenhakureisssusta. Tätä perinnettä olen ylläpitänyt ainakin 15 vuotta hyvän ystäväni Vuorenmaan Juhan kanssa. Tarinoita noihin vuosiin riittää monia, mutta ehkä ikimuistoihin tulee mieleen yli 10 vuoden takaa. Sinä(kin) vuonna oli erittäin kova pakkanen. Löysimme erittäin hyvät kuuset ja laitoimme peräkärryyn. Reilun 10 km:n matka metsautotietä ja valtatietä, ja olimme valmiina esittelemään kuuset vaimolleni. Yllätys oli suuri, kun kaikki lähes kaikki neulaset olivat peräkärryssä ja kuuset olivat ns. riisuttua mallia. Pitkän naurun jälkeen ei auttanut kuin lähteä uudestaan metsään. 

Kuva eilisestä kuusenhakureissusta Juhan kanssa alla.

Jouluviikolla olen ollut tiiviisti Kuortaneen urheiluopistolla urheilijoitteni treenejä seuraamassa ja itsenkin samalla treenamassa. Todella hyvillä mielin saavuin eilen Jennin heittotreenin jäljiltä ja tänään oli sama homma Teron heittotreenin kanssa. Tuntuma on molempien kohdalla sellainen, että 2013 tullee olemaan heille huippuvuosi. Suapi nähä onko minusta ennustajaksi.

Itse sain veivattua seuraavanlaisen treeniviikon: Ma- puntti, pääliikkeet etukyykky ja kapea penkki, ti- palauttava lenkki 1 h, ke- juoksu, hypyt, kuntopallo, to - kuntopallo, heitto kuula+keihäs, pe- puntti, pääliikkeet tempaus ja yliveto ylös, la - kuusenhakureissu reilu tunti, su- ylävartalon avaukset + pään yli taakse. 

Vaihdoin siis seuraavan kolmen viikon kaikki punttien pääliikkeet. Tämä tuntuu todella hyvältä ja oikealta. Ainoa huonot fiilikset jäi tältä viikolta (jälleen kerran) pään yli taakse heittelystä. Olin täysin varma, että mittanauhaa saa vetää kauemmaksi, mutta kissan viikset. Kun ei irtoa niin irtoa. Ehkä on tunnustettava ikä ja vai onko?

Toivotan erittäin hyvää Joulua kaikille!

Olkaahan kiltisti, syökäähän reilusti ja heittäkäähän aivot vapaalle, siis Joulun tunnelmaan!      

"Kenguru&muusikko"päivät - 308 päivää h-hetkeen

Olen saanut kaksi kertaa mahdollisuuden käydä Australiasta ja nähdä kengurut ihan luonnontilassa. On jäänyt mieleen kuinka kepeästi ja pitkälle loikat lähtivät noilta DownUnder- eläimiltä. Keskiviikkona koitti jännittävä hetki henkisesti ja fyysisesti; kestääkö pohkeet vihdoin ja viimein juoksemista sekä loikkimista. Yllä kuva kertokoon kuinka siinä kävi. Henkisesti pääsin kengurun tasolle, hypyt lähtivät pidemmälle ja pidemmälle. Fyysisesti huomasin toki, että eihän ne nyt mitään kenguruloikkia olleet, mutta jotain kuitenkin. Terve mies myös treenin jälkeen oli hieno juttu. Päätin samalla, että seuraavan kuukauden hypyt suoritan varotoimenpiteenä kuvassa näkyvällä matolla Kuortaneen urheiluopistolla.

2000- luvun alussa säveltin paljon musiikkia musikaaleihin ja moneen muuhun tarkoitukseen. Uusi opettajan ura on minut saanut verestämään muistoja ja kaivamaan lauluja varastosta. Kaksi biisiä esitettiin keskiviikkoiltana Kuoprtaneen kirkossa koulumme joulujuhlassa. Istuin tällöin pianon takana ja selvisin hengissä ilman kommelluksia. Tänä iltana uusi lauluni sai kantaesityksen Pitkämäen Teron 30 v. juhlilla. Toista kertaa esiintyi porukka, jossa Kelon Niina soittaa viulua, Heiskan Teron kitaraa ja minä laulan. En voi muuta sanoa kuin, että naatin naatin. Tätä esitystä harjoiteltiin jo tiistai-iltana, joten musiikki on täyttänyt kirjaimellisesti tämän viikkoni.

Treenit ovat soljuneet hyvin, täysin odotusten mukaisesti, fiilikset katossa. Reilun kahden viikon "ammattilaisura" alkaa huomenna, kun  opettajan joululoma koittaa. Tj on nyt 1,5 h... Edellinen lause tuntui aikasta mukavalta kirjoittaa, ymmärrätte varmaan...

Pajulahdesta palasi tyytyväinen coutsi - 312 päivää h-hetkeen

Läpi Suomen, lumen ja tuiskun saapui hän koti-Nurmoon. Hän on hymyillyt sisäistä hymyä eilisen ja tämän päivän. Hänen tyytyväisyyteen on syynä ominen urheilijoiden erinomainen leiri. Hänen urheilijoiden heittäminen ja fyysiset testit olivat loistavalla tasolla, ennätyksiäkin paukkui. Hän on varma, että näistä tunnelmista saatte lukea alkuviikosta Jennin blogista ja Teron kotisivuilta.  Hän huomasi myös, että urheilijat hymyilivät ja olivat tyytyväisiä tekemisiinsä. Se jos mikä lämmittää häntä, keski-ikäistä valmentajamiestä. Huomenna hän pistää hymyn pyllyyn ja palaa konreettisesti maan kamaralle, työtä riittää paljon vielä ennen kuin numerolappu rinnassa astellaan heittoradan päähän.

Hän oli itse maltillinen tekemisissään. Hänen pohkeensa oli Penan hierontakäsittelyn jälkeen parenpi kuin aikoihin tai oikeastaan täysin normaali. Mutta hän tajusi, että nyt ei ollut syytä pilata ennen aikaisella riuhumisella tuota prosessia. Siispä hän päätti siirtää hypyt ja juoksut alkavalle viikolle. Treenaamatta hän ei ollut. Lauantaina iltapäivällä hän heitti kuntopalloa ja heittokuulaa kumpaakin lähes 150 heittoa. Samana iltana hän testasi penkkipunnerruskuntonsa ja teki keskivartaloa. Penkkikunto on ihan hyvä, jopa arveltua parempi, joten hän on kehittynyt menneiden kuukausien aikana.

Hän on erittäin latautunut huomenna alkavaan kovaan  kahden viikon treenisessioon. Hän on myös onnellinen, että sai vanhimman tyttärensä joululomalle Lahdesta ja siihen, että hänen oma joululoma häämöttää nurkan takana.

Hän lopettaa ja laittaa vielä tänne videon, jonka hän on jo ladannut eilen facebookiin, mutta kun se on niin mukava... Hän palaa varmasti laittamaan sanoja peräkkäin...

Taikasormi Penan käsittelyssä - 315 päivää h-hetkeen

Siitä on kulunut kuusi viikkoa, kun viimeksi makoilin Niemen Pentin hierontapöydällä. Tätä 13. joulukuuta odotin kuin kuuta nousevaa, sen verran paljon (pohje)vammaa ja jäykkyyttää on kroppa huutanut. Tänään sitten pääsin itse kirjaimellisti huutamaan, kun Penan taikasormet uppoutuivat läskin alle. Pohje ja kyynärpää olivat erityisen huutoalttiita. Penaa lainatakseni olin monta kertaa jo puoliksi porstuan puolella, kun toinen jalka lähti kivusta hierontapöydältä liikkeelle. Ohjeet pohkeeseen ja venytykset kyynärpäähän sain kotiin viemiseksi. Ja taas tuttu lause: Mies, maltti on valttia...niin...

Joulun alusaika, ja juuri tämä viikko koulussa on kiireisintä aikaa. Se on tarkoittanut kokeiden korjaamista ja todistusten numeroiden antoa joka päivä. Ohessa olen tällä viikolla istunut lisäksi kokouksissa, pitänyt harjoituksia seuralle ja valmennettavilleni sekä käynyt lasten joulujuhlissa, näitä perusjuttuja kotielämän lisäksi. Tälläiseen viikkoon osuu kuin naulan kanta lepoviikko treeneistä. Tiistain sulkapallo ja tämän päivän ennen hierontaa suoritettu puntti saavat jatkoa viikonloppuna Pajulahdessa, jonne matkaan keihäänheittäjien leirille.

Pajulahden kuulumisia sittens sunnuntaina kuvien kera... Nyt saunan lämmitystä jatkamaan ja lumitöitä tekemään... Moro!

T&T=Treeniä&Tuksu - 319 päivää h-hetkeen

Viikko taas pulkassa, ja paljon on tapahtunut niin treenirintamalla kuin muutekin. Tuksusta (juuri siitä) kirjoittellen lopussa...

Jokainen päivä olen tällä viikolla kerännyt harjoitusminuutteja seuraavasti: ma - puntti, ti - sulkapallo, heitto + kuntopallo, to - lenkki + pilates, pe- puntti, la - pään yli taakse kisa ja su - lenkki + keskivartalo. Tuosta on reilut 11 tuntia tehokasta tekemistä. Kropan huolto on edelleen suhteellisen vähäistä. Pilates, jonka olen tehnyt nyt kahtena viikkona, on ainakin minulle loistavaa huoltoa. Tässä treenissä on 30 vahvistavaa, huoltavaa ja venyttävää erilaista liikettä. Jokaisessa liikkeeseen kun kuuluu n. 20 toistaa, treenistä tulee myös kohtuullisen tehokas. Suosittelen pilatesta lämpimästi. Pilastestreenejä, joita teen löytyy tämän linkin takaa. Huomenna alkaa taasen ansaittu (vain oma mielipide) lepoviikko. Tämä viikon aikana on tavoitteena saada lopullisesti toinen pohje kuntoon. Tämäkin viikko siis meni ilman juoksuja ja hyppyjä. On ollut pakko ajatella kokonaisuutta eli vähän kauemmaksi.

Itsenäisyyspäivän torstai-ilta huipentui hääpäiväillalliselle vaimon ja ystäväpariskunnan kanssa. Maittavan päivällisen jälkeen päätimme mennä vielä yhyrelle paikalliseen juottolaan, joka oli harvoista joka oli auki juhlapäivänä. Ensimmäiset ihmeiset, joihin melkenin törmäsimme oven aukaistua, olivat Tukiaisen julkkissisarukset. Pöydässä juttu ja nauru kulkivat näihin etelän ihmeisiin, ja lopulla tuli uskomaton ajatus kruunata hääpäivä kuvalla Tuksun kanssa. Vaimohan tarttui lauseeseen ja meni kysymään. Maailman suurin julkkis kun oli, pyyntö oli 5 euron tippi kuvauksesta. Minähän en häkeltynyt vaan löin 10 € kouraan ja Suomen pöytälipun Tukseulle kouraan. Näin minä ja vaimo saimme virallisen 21 v. hääpäiväkuvan. Täytyy sanoa, etten ikinä ole saanut 10 eurolla niin paljon naurua ja muisteltavaa. Tuota kuvaa en nyt julkaise, ehkä, kenties, joskus tulevaisuudesaa.

Lauantaina sain Kuortaneelle harjoitteluvieraan Kalajoelta (kuva alla). Joni Jaakola, ensi kesänä vasta 18 v. pesi minut iltapäivän pään yli taakse kisassa kevyesti, vaikka hän antoi 2 m tasoitusta. Tuo kertoo kahdesta asiasta: toisaalta minun onnettomasta kunnosta, mutta myös Jonin erittäin kovasta tuloksesta ikäisekseen. Keväällä uusimme kisan, enkä aio enää hävitä yli kahta metriä (uhoa Jonille). Pistäkäähän Jonin nimi korvan taakse. Hänen nimeään saatatte kuulla ja lukea muutaman vuoden kuluttua.   Ensi viikolla lissää...

Juhlaputkiviikko - 323 h-hetkeen

Kylmyys tulee läpi seinistä, ovista ja ikkunoista, myös täällä Nurmossa. Juuri ja juuri selviämme, kun puita palaa reilusti joka päivä. Pientä puuhastelua siis minulle(kin).

Juhlaviikko alkoi tänään koulussa puku päällä. Oppilaat esittivät sotiemme vetaraanien edessä mukavia ja koskettavia ohjelmanumeroita. Huominen Suomen 95- vuotispäivä ja lippu Kankaan pihan salkoon on syytä muistaa. Linnat juhlat tv:n ääressä jäävät väliin, sillä minulla ja vaimolla on omat juhlat yhtäväpäpariskunnan kanssa. Istumme varmasti Seinäjoella jossain puolen yön yli, jolloin voimme kilistellä perjantain hääpäivämme kunniaksi. Luku on jo täysi ventti! Kaikista vuosista halaus ja kiitos vaimolleni.

Juhlaa on myös se, että kaikkien valmennettavieni treenit kulkevat erittäin hyvin. Heistä en ole liikaa  puhunut. Teron,  Kantolan Annikan sekä omien lasteni Jennin ja Eetun alkumetrit harjoitusvuodelle ovat kulkeneet myötätuulesssa. Koputan samalla puuta kun kirjoitan, sillä ensi kesään on matkaa ja kaikki käänteet ovat mahdollisia.

Juhlaa, ainakin pienimuotoista, on se, että oma puurtamiseni sujuu hyvin. Maanantaina tein erittäin hyvän punttitreenin, eilen sulkapallon pelailusta jäi hyvät fiilikset sekä tänään heitto- ja kuntopallotreeni onnistui suunnitelmien mukaan. Tänään päätin Kuortaneella treenit keihään ulkoiluttamiseen. Koko miehessä kulki pieni sähkövirtalinja, se kuvatkoon sitä hienoa tunnetta keihään kanssa...

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!  

Heittovideo-Sitähän sä kysyit? 326 päivää h-hetkeen

Lahti tuli nähtyä ja koettua sekä hyväksi todettua. Keskiviikkoilta huipentui Jennin kanssa tehtyyn heittotreeniin. Jennin heittoja olen ollut katsomassa satoja kertoja, mutta tämä kerta oli erilainen, sillä tein mukana itsekin täysipainoisen heittotreenin. 120 heittoa 1,5 kg - 800 g heittokuulilla jäi historian kirjoihin. Otan härkää sarvista ja laitan videon tästä teidän katseltavaksi. Tuo video löytyy tekstin jälkeen alimmaisena. Tyytyväinen olen edelleenkin kolmen päivän jälkeen siihen, että heittäminen oli täysin kivutonta ja jopa säädyllistä katseltavaa. Mitä nyt lantion ja olkapään liikkumattomuus pistää silmään.

Eetun vala Hollolan kirkossa oli koskettava ja hieno hetki. Meikäläinen herkistyi Vain elämää- ohjelman tavoin varsinkin kun torvisoittokunta täräytti valan jälkeen Finlandia-hymnin todellisella ammattitaidolla ilmoille. Pikkupojastani on kasvamassa tai oikeastaan kasvanut mies. Ilta huipentui juhlaillalliseen kasarmilla. Söin ison annoksen hernerokkaa ja pannareita. Aamulla tuo "rohkea rokan syö"- temmpu kostautui. Aamu alkoi 20 min pytyllä istumisella, ja pierun pirätteleminen oli taidetta koko päivän...

Juuri päätin viikon treenisession, ja joka päivälle merkintä jostain tekemisestä. Erityisen tyytyväinen olen rinnallevedon jälkeisiin fiiliksiin sekä perjantaina siihen, että maailman väsynein mies sai raahattua luunsa treenaamaan. Treeniviikko jäi vähän vajaaksi (myös ajallisesti), sillä hypyt ja juoksut jäivät ohjelmasta pois pohkeiden takia. Tämä asia oli tällä kertaa järjen voitto. Nyt pohkeet ovat jo lähes normaalit, joten haaveissa jo ensi viikolla paluu hyppyihin ja juoksuihin.

Treenit tällä viikolla:
Ma Puntti
- Pääliikkeet: penkki ja takakyykky 6x8
- 4 apuliikettä 3x10
- 3 keskivartaloa 3x10-20
Ti Sulkapallo 11/2 h
Ke Heitto
- Aitakävelyt 12 x 8 aitaa
- Heittokuula 1,5kg-800g paikalta, jalat vierekkäin ja tukijalka edessä
- Autorenkaan ja kuntopallon heitot x 120
To Palauttava lenkki 40 min
Pe Puntti

- Pääliikkeet: rinnalleveto ja yliveto rinnalle 6x8

- 4 apuliikettä 3x10

- 3 keskivartaloa 3x10-20

La  Pilates 50 min

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Voihan pohkeet! - 329 päivää h-hetkeen

Tiesin, ettei tästä prosessissa ilman pieniä vammoja ja kolutuksia selviä. Ajattelin, että joko selkä, kyljet tai heittokäsi on ensimmäinen joka oireilee. Mutta ei, pohkeiden kanssa taistelua on ollut koko ajan, ja nyt juuri pahiten. Vielä se kuinka oireet tulivat tai mistä, on mysteeri. Tai jos seuraavaa tarinaa lukee niin pohjalaista hölmöyttä se ainakin sisältää.

Palauttavan viikon kevyt lenkki (viime perjantai) pehmoisella alustalla ja tuli tuntemuksia, jotka suurenivat loikissa ja juoksuissa, mutta eivät haitanneet niin paljoa, joten jatkoin loppuun asti. Lauantaiaamu alkoi sitten linkuttamalla. Viikonlopun aikana tapahtui selvästi paranemista, joten ei muuta kuin maanantaina punttisalille. Takakyykyn viimeisen kovan sarjan viimeisessä nostossa painopiste karkasi vähän eteen ja pohkeella nosto vihlaisi sitten kunnolla. Tein puntin loppuun ja nilkutin kotiin. Illalla soitin ja peruin tämän päivän sulkapallon. Kuinka ollakaan meidän porukasta tuli peruutuksia ja pohje oli tännään kohtuullisen hyvä,  joten olin peliporukassa mukana. Takaisin tulin vain vähän nilkuttaen, kiitos paikan päällä saadusta hieronnasta. Lupaan kuitenkin kautta kiven ja kannon itselleni, että jalat ja eritoten pohkeet ovat huomenna rauhassa. Miten ihmeessä saan pohkeet kestämään ja tottumaan tähän touhuun?? Pian tarvitaan jotain konkreettista, vai hakkaanko vain päätäni seinään...

Paljon on tapahtunut muutamassa päivässä. Semmarit oli aivan loistava viikonloppuna Jyväskylässä, ja pikkujoulut jatkuivat samalla kaavalla. Tänään olin orkesterin johtajan ominaisuudessa ja pianon takana meidän kylän pikkujouluissa. Esitimme kolmen oman lapseni ja Kelon Niinan kanssa pari joululaulua. Esitys meni mukavasti, joten fiilikset olivat hyvät musisoinnin jälkeen. Siispä alla kuva orkesteristamme.

Huomenna töiden jälkeen matka jatkuu Lahteen. Eetun vala urheilukoulusta on torstaina. Sitä ennen on keskiviikkoiltana treenit Jenni kanssa. Tuosta reissusta ja treeneistäni (vaiko sairaslomasta) loppuviikosta!

Semmarit, Jyväskylä ja pikkujoulu - 333 päivää h-hetkeen

Tuuleton, selkeä +7 astetta ja eletään marraskuun 23. päivää klo 19! Minulle sää sopii vallan mainiosti, mutta onko Suomi(kin) muuttumassa nahkealehtisten kasvien alueeksi. Ongelmaa ei ole kuin pukeutumisen kanssa, lenkille tulee laitettua aivan liikaa vaatetta. Hiki siis virtaa jo ensiaskeleista asti. Taitaa olla huonon kunnon merkki.

Tällä viikolla olen palautellut seuraavasti:  tiistaina 20 min lenkin sekä reilun tunnin sulkapalloa, keskiviikkona 1h 40 mi puntin, ja tänään tein 30 min lenkin loikkien sekä 100 metrin vetojen kera kuvassa näkyvällä Viitalankylän pururadalla. Torstaina Teron heittotreenin yhteydessä halu tehdä jotakin kävi ylipääsemättömäksi. Niinpä 4 kg kuula sai Kankaan pojan toimesta (mopon)kyytiä pään yli taakse ja pään yli eteen heitokokeilujen muodossa. Tuli erittäin hyvä fiilis, kun huomasin, että edelliskokeiluista heittäminen oli selvästi parempaa. Totaalisesti eri mies on jo näin lyhyessä ajassa kuoriutunut. Seuraavia viikkoja odotan siis todella innolla.

Taas on mukava ja oikeastaan supermukava viikonloppu tiedossa. Parhaat kaverit (3 pariskuntaa) ja auton nokka kohti Jyväskylää. Semmarimusiikkia, hyvää ruokaa, naurua ja maailman parantamista. Uskon ja toivon, että monta elinpäivää tulee taas lisää viikonloppuna.

Semmarit eli Seminaarinmäen Mieslaulajat on minun yksi ehdoton suosikki pitkältä ajalta. Heidän musiikkinsa ja esiintymisensä on henkivät sitä, millainen haluaisin olla itse ihmisenä: Omaan juttuunsa ja tekemiseensä uskova, posittivinen hullu, huumoritajuinen, yllätyksellinen, energinen ja luova, mutta kolikon toisella puolella syvällinen, herkkä ja tunteensa esiin tuova oman alansa ammattilainen. Minä en pysty olemaan tuollainen, mutta uskon, että Semmarit räjäyttää musiikillaan jälleen kerran tuollaisen pankin.

Ehkä edellinen kertoo millaisilla fiiliksillä ja odotuksilla Jyväskylään matkataan huomenna... Hyvää viikonloppua ja ensi viikkoon!  

Väliaika-analyysi - 336 päivää h-hetkeen

Ensimmäinen 6 viikon treenipätkä PerusKunto1 on sunnuntaina taputeltuna. Näin huiliviikolla ja jakson lopussa on hyvä katsoa taaksepäin sekä sen nojalla tiukasti suunnittulua eteenpäin. Näin tulisi toimia, ja ennen kaikkea keskustella kaikkien urheilija-valmentajaparien. Minulla tuo on kovinkin helppoa, kun vain löytää itselleen aikaa...

Plussaa
+ Uskomattoman hyvä motivaatio
+ Kaikki treenit on tullut tehtyä, ja vähillä kompromisseilla
+ Kroppa ottanut erittäin hyvin treeniä vastaan
+ Terveys säilynyt hyvänä
+ Selvää kehitystä on ollut havaittavissa, siis treeniohjelma toiminut

Miinusta
- Venyttely aivan olematonta, pakko parantaa
- Kyynärpäässä sulkapallosta tullut pieni vamma, joka ei haittaa yhtää vielä, mutta mitä kun heittäminen alkaa

Seuraava 6 viikkoa
- Peruskunto 2, edelleen 2 (kovaa) + 1 (kevyt) rytmityksellä, 6 treeniä / vko, lepoviikko 3-4 treeniä
- Rinnalleveto (3 ekaa) ja tempaus (3 vipaa) mukaan, maastaveto pistetään kaappiin lopullisesti
- Yliveto yhdeksi pääliikkeeksi
- Möykyn 800g - 1,5 kg heittäminen 1 kerta viikko mukaan
- Kuulan- ja kuntopallonheitot, loikat, aitahyppelyt ja juoksut entistä vahvemmin mukaan
- 2 palauttavaa pidempää lenkkiä edelleen viikossa

Näillä askelilla ja vielä VIDEON kera viime viikolta- maastaveto 10 x 105 kg...
Nyt sulkapalloilemaan... Moro!

Puheenjohtajamiäheksi valittu - 339 päivää h-hetkeen

Eilen 16.11. meikäläinen valittiin Etelä-Pohjanmaan Yleisurheilu Ry:n uudeksi puheenjohtajaksi ja SUL:n liittovaltuuston jäseneksi 2013-14. Tätä asiaa on jo monia kuukausia mietetty ja valmistauduttu. Tässä näkyy minun luonteeni, rautoja pitää olla tulessa ja haasteita pitää riittää. Tämä uusi luottamustoimi on yksi suurimmistä haasteista mihin pääni pistän. Tuntuu samalta kuin minut valittiin 2005 Kari Ihalaisen jatkajaksi keihään lajivalmentajaksi, sillä astun SUL:n hallituksen varapuheenjohtajana toimivana Ahti Arokallion paikalle. Suuret saappaat, suuresti kunnioittavan miehen jatkajana siis odottavat, mutta kääntöpuolella näen piirin, joka on hoidettu viimeisen päälle hyvin. Uskon myös, että kokemuksillani seuratoiminnasta ja valmennuksesta selviän tulevaisuuden haasteista. Suapi nähä kuis äijän käy...

Omat treenikuviot ovat aikataulussa ja kulkevat suunnitelmien mukaan. Koputan kirjoittaessani samalla puuta, sen verran hyvältä tuntuu. Tällä viikolla olen treenannut seuraavasti: Ma - puntti, ti - sulkapallo, ke- kuntopallo, loikat ja  juoksu, to - puntti, pe - lepo sekä la - pitkä lenkki. Huomiseksi on ohjelmassa melontaa, pitkiä juoksuvetoja ja keskivartalotreeniä.

Viikon arkipäivät ovat olleet täyttä juoksua, mutta tänään lauantaina eikä huomenna sunnuntaina ei ole ohjelmassa omien hartjoituskuvioiden lisäksi yhtään mitään! Nyt lähden pihasaunan lämmitykseen ja naatin viikonlopusta... Moro kaikille ja palaamisiin ensi viikolla...

Keihäs Kainalossa - eiku pipossa - 342 päivää h-hetkeen

Morjensta! Isäpäivä toi perinteisten (kalsarit, sukat) lisäksi pari todella hienoa ja yllättävää lahjaa. Ensimmäisen näet kuvassa. Keihäs Kainalossa- pipo on tosiasia. Komia on ja kannan sitä talven pakkaspäivinä ylpeänä päässä. Kultainen väri oli kylläkin pröystäilyä, mutta kääntää päät varmasti missä ikinä liikunkin. Olen tässä miettinyt, että tekisinkö Turskat eli kuin Thorkilödsen Ateenassa pipo päässä keihästä 30 asteen helteessä :) No tuota on aikaa miettiä...

Perjantain lepopäivän jälkeen olen joka päivä möyrinyt harjoituksiin. Jokainen treeni on mennyt nappiin, joka vaan lisää intoa eteenpäin. Tänään treenasin armeijapoikani Eetun kanssa. Kuntopallot, loikat ja juoksut olivat vuorossa. Paras mahdollinen fiilis syntyi siitä, kun pystyin erittäin hyvin mukana. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että maanantain kovan kyykkytreenin jälkeen jalat olivat jo hyvässä iskussa keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että elimistö alkaa tottumaan treenaamiseen ja ilmeisesti palautumista on havaittavissa vielä tällä iällä.

Uskaltauduin maanantain tekemään puntin Kuortanehallissa. Huippu-urheilijoiden sekaan siis eksyi kuntoilija. Tottakai tämä ihme piti ikuistaa alla olevaksi kuvaksi. Toisaalta totesin omassa päässäni, että vieressä pörräilleen muutaman opiskelijan harjoittelu oli enemmänkin leikkimistä ilman päämäärää. Mutta lapsihan on terve kun leikkii...

Zelezny Pohojanmaalla - 346 päivää h-hetkeen

 Jotain maagista siinä on joka kerta, kun pääsee vaihtamaan ajatuksia ja istumaan samaan pöytään Jan Zeleznyn kanssa.  Muutaman minuutin päästä kun legendan kaikki saavutuksen unohtuvat, jää jäljelle hänen uskomaton huumorintajunsa ja hänen intohimonsa keihäänheittoon, joka välittyy jokaisesta lauseesta.  Hänen ei kuitenkaan tarvitse päteä yhdessäkään lauseessa ja kunnioitusta löytyy meihin tavallisiin maan matosiin.

Eikö kuulostakin ihmiseltä, jonka kanssa yhteistyötä kannattaa ja on ilo tehdä? Ainakin minulla on tällaiset fiilikset. Yhteistyön siementä syvennettiin keskiviikkona Ahonkylässä Teron luona ja  jatkettiin perjantaina Kuortaneella. Kävimme läpi tarkasti läpi teknisiä asioita ja Teron leiritystä Janin kanssa vuoden mittaan. Uskalsin ja tohdin esittää Janille omat ajatukseni ja mielipiteeni Teron tekniikasta sekä mitä mahdollisesti jatkossa. Jan oli samaa mieltä, joten yhteistyön jatkon sinetöinti oli helppo asia todettavaksi.

Huumorin kukka lensi myös omaan projektiini kohti veteraanien MM- kilpailuja. Pyysin nöyrästi, että Jan jättää tuon kilpailun väliin, kun muilla ei olisi tämän jälkeen kisassa mahdollisuutta. Tähän Jan vastasi, että hän voisi tulla paikan päälle minun valmentajan ominaisuudestaJ Rion sambatkin saivat pöydän ääressä kannatusta…

Treeniviikollani pienen pieni flunssa ei ole haitannut menoa, ja kaikki treenit ovat sujuneet mallikkaasti.  Tämän viikon treenit: ma- puntti, ti sulkapallo, ke- pitkä lenkki, to – puntti, pe- lepo, la – loikat, juoksu, lihaskunto ja huomenna sunnuntaina pitkä lenkki. 
Uusvanhojen sanan käänteiden saattelemana palaan ensi viikolla...

Etukyykkyterveiset ekan videon kera -349 päivää h-hetkeen

Neljäs suunniteltu treeniviikko on rävähtänyt hyvin käyntiin. Kroppa ottaa paremmin ja paremmin harjoittelua vastaan. Tällä tarkoitan, että kovankin treenin jälkeinen seuraava päivä on jo varsin normaali.

Kaikki normaalit kokous-, harjoitus- ja perhekiireet ovat nyt käynnissä lokakuun hiljaisemman kuukauden jälkeen. Aikaa omiin treeneihin olen saanut kuitenkin raivattua. Siis yli 10 vuotta olen keksinyt paljon tekosyitä maata solvalla ja tietokoneen takana. Perheen tuki ja hyväksyntä on tässä yhtä tärkeää kuin oma sisäinen motivaatio.

Perusharjoittelu jatkuu seuraavat vielä kolme viikkoa samalla tavalla kuin ensimmäiset kolme. Ainoan muutoksen tein maanantain punttiin, jossa korvasin takakyykyn etukyykyllä. Pidän etukyykkyä keihäänheittäjä ykköskyykkynä, koska vahvoilla etureisillä löytyy enemmän potkua juosta ja tehdä heitto matalimmilla kulmilla. Lisäksi etukyykky on mielestäni selvästi turvallisempi kyykky, eikä rasita yhtä paljon kuin. Toki etukyykkykin tarvitsee harjoittelua ja liikkuvuutta nilkkoihin, jotta ryhdikäs kyykkäysasaento löytyy.

Moni on varmasti miettinyt millä painoilla se Kangas salilla pyörii. Rohkenen laittaa videon tähän, jossa etukyykkään 10x60 kg... Ei mitään ihmeellistä, mutta alku... keväällä sitten kolminumeroisia rautoja :)  Viikonloppuna sitten Zelezny uutisia...

PS. Mulle on tärkeää, notta joka kyykky haetaan syvältä... näin polvikin saa huoltoa ja venytystä joka nostossa.

Levon ja viinin voimalla uuteen nousuun - 353 päivää h-hetkeen

Tänään tuntuu todella hyvältä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Työntäyteinen lepoviikko onnistui todella hyvin. Viikko sisälsi vain 3 treenipäivää: tiistaina hieronta + sulkapallo, torstaina puntti ja tänään lauantaina melonta, loikat sekä juoksu. Juuri oikea määrä treeniä vanhalle miehelle sanon minä. Kroppa on astetta paremmassa iskussa ja oikein odottaa seuraavaa rääkkiä. Eikös tämä ole lepoviikon tarkoitus?

Lepoviikkoon osui raskas viikko töissä. Pidin 29 oppillaan vanhemmille varhempainvartit keskiviikkona ja perjantaina. Se tarkoitti 20 min välein yli 10 tuntia tapaamisia ja ylitöitä. Moni tekee yli 10 tuntia ylityötä, mutta opettajana lapsista puhuminen vaatii suhteellisen tiukkaa keskittymistä ja sanan hallintaa. Meinaan vaan, että eivät olleet aivan helpoimmat päivät, mutta nyt jo onnellisesti historiaa. 

Parin tunnin kuluttua  alkaa palauttavan viikon palauttavin ilta, kun lähdemme vaimon kanssa perinteiselle viinin maisteluillalle. Neljä parikuntaa tuo omat suosikkipunaviininsä, joita maistellaan, pelataan, nauretaan ja lauletaan. Odotan taas sitä kuinka olemme aluksi loistavia viiniasiantuntijoita, ja kaikki tanniinit ovat hallussa. Muutaman pullon jälkeen kaikki lopulta maistuvat samalta eli hyvältä...

Näin jatkuu Nurmoon poijaan askareet... Ensi viikolla taas treeniä ja treeniä sekä Zelezny Pohojanmaalle, jees! Ja kuvan mukaisesti raakasti rautaa niskaan...

Hieronnan jälkilöylyt - 357 päivää h-hetkeen

Viikonlopun 4 tunnin vaelluksen jälkeinen ilta oli kaikkea muuta kuin mukava. Jalat kramppailivat vuoron perään, ja jokaista askelta sai varoa. Illalla erittäin reilu annos suolaa auttoi lopulta ja nukkuminen ei ollutkaan kuvitellun hankalaa. Naurattaa vieläkin, kuinka kuvitelmat jonkin tason peruskunnosta ammuttiin alas helposti. Palautuminen tapahtui kuitenkin nopeasti, sillä maanantaina olin lepopäivän sijaan valmis lähtemään treenaamaan.

Tänään tiistaina sain tämän vuosituhannen ensimmäisen hieronnan kroppaani. Niemen Pentti teki hellän käsittelyn, ja totesi notta ompas rennot lihakset. Totesin takaisin, että mitkä lihakset! Mukavalta tuntui koko käsittely, erityisesti kun pari nikamaa laitettiin paikalle kunnon rusahduksien saattelemana.

Perinteistä tiistain sulkapalloa en tietenkään jättänyt paria tuntia myöhemmin väliin. Menin pelaamaan ajatuksella, että tänään peli kulkee palautuneena ja rennoilla nivelillä. Kissan marjat! Jalat eivät liikkuneet yhtään aivojen mukaan, ja olin täysin altavastaaja kaikkien pelien ajan. Otti kyllä pattiin olla niin surkea!

Tässä oli mielestäni konkreettinen esimerkki hieronnan ajoituksen tärkeydestä, varsinkin kun pöydälle hyppää ihminen, joka ei ole tottunut siihen.

Huomenna työpäiväni alkaa klo 8 ja päättyy kotiintuloon klo 21.30. Näen työpäivän jälkeen 16 oppilaan vanhemmat. Joskus opettajat(kin) tekevät töitä...

Viikonloppuna jatketaan kirjoottelua... Tässä vielä hieno maisemakuva Pajulahdesta...

"Ammattiurheilijana" Pajulahdessa - 360 päivää h-hetkeen

Tunti sitten rantauduin 4 tunnin vaellukselta, jossa 3 h 40 min tehokasta. SUL:n keihäsporukka eteni Pajulahden upeissa maisemissa rivakasti teitä ja polkuja vältellen yli 20 km. En voi sanoa kuin huh-huh!  Aamutreenin kun yhdistää tälle päivälle tuli yli 6 tuntia tehokasta tekemistä. Aikasta raaka päivä on siis takana, mutta fiilis erinomainen. Viikon rasitukset on nyt kerätty kroppaan, ja se tuntuu ja näkyy, kävely(kin) on kuin vanhainkodin asukkaalla.

2. vkon treenit:
Ma - Puntti, pääliikkeet takakyykky ja penkki (leveä) 5x10, 4 apuliikettä 3x10(-20), 3 liikettä keskivartaloon 3x10(-20)
Ti - 15 min hölkkä + 1 1/2 h sulkapalloa
Ke - Melonta 45 min + 6x10-vuoroloikka + 6x3xtassu
To - Puntti, pääliikkeet maastaveto ja kapea sotilaspenkki 5x10, 4 apuliikettä 3x10(-20), 3 liikettä keskivartaloon 3x10(-20)
Pe- 20 min hölkkä + n. 300 toistoa keskivartaloon
La- Aamu - Raskaat kuntopalloheitot x 280 kpl
La- Ip- 4 h vaellus
Punteissa rautaa lisäsin jo rempseästi 10-15 kg / pääliike.

Vauhtiin pääsy sujunut mukavasti, mutta kevyempi ensi viikko tulee kuin juuri oikeaan aikaan. Seuraava harjoitus kutsuu, joten lopettelen tähän. Taas ensi viikolla kynä laulaa... '

Ps. Kuvat keppiporukasta, jossa loistava yhteishenki!

Sulkapallon kuninkaat? 363 päivää h-hetkeen

Jostain syystä on  päässä pyörinyt muutaman päivän Eppujen Urheiluhullu- kappale, jossa lauletaan sulkapallon kuninkaista. Olen sitä mieltä, että sulkapallo on kyllä kuningaslaji viimeisen päälle, vaikka minusta ei lajin kuningasta saa tekemälläkään. Se tunne, kun saa huippuiskun kenttään, pirullisen lyhyen juuri ja juuri verkon yli tai vaikka puuosumalla pallon kenttään, on kerrassaan huippu. Tähän kun lisää raavaiden miesten hyvän huumorin, tasaiset matsit ja aivan likomärän paidan, voi sanoa kuin Jorma Uotinen: Ei huano...

Vinkkinurkassa sanoisin, että sulkapallo sopii keihään keihäänheittäjälle kuin nenä päähän. Nopeat reagoinnin ja liikkeet sekä ennen kaikkea nopea iskuliike ovat hyvää treeniä. Korostaisin ranteen käyttöä sulkapallossa, jota verrata keihäänheitossa loppuräppäykseen (sisäkierto ranteessa), jolla keihäs pistetään matkaan. Sulkapallossa tämän oppiminen saa hurjasti lisää nopetta sulkaan. En ole myöskään ollut todistamassa yhtään loukkaantumista sulkapallokentällä, joten pidän lajia myös aikasta lailla turvallisena...

Uskomatonta mutta totta, päässä hyrrää aamusta iltaan treenit, mitä seuraavassa harjoituksessa, miten siihen palautuu jne. Elämän ja ajattelun muutos on aikalailla suuri edellisiin kuukausiin ja vuosiin. Palautumisen lisäksi koko ajan enemmän ajutuksiin on tullut myös omatoimisen lihashuollon merkitys ja tekeminen. Olen siis venytellytkin ensimmäisiä kertoja tällä vuosituhannella. Ensi viikolla koittaa seuraava virstanpylväs, kun hierojan penkki kutsuu.

Viikonloppuna lähden SUL:n leirille Pajulahteen Jennin kanssa. Ensimmäistä kertaa käytän leiriä hyväksi myös treenaamiseen, suunnitelmat jo tehty... Voi kun tämä into olisi puolen vuodenkin jälkeen tällä tasolla... Hoen nyt itselleni koko illan: Malttia mies, malttia mies...

Treenistä ja melonnasta fiiliksissä - 366 päivää h-hetkeen

Ensimmäinen todellinen treeniviikko takana. Viikko meni 95 %:suunnittelusti, ja kun siihen vähän fiilislisää ja odotuksia parempia treenejä, ollaan 100 prosentissa, notta heilahtaa.
Voin kyllä todeta, että tänään viikon viimeisen treenin jälkeen olin aivan puhki ja ns. saanut olo valtasi kirjaimellisesti. Mutta eikö se ole niin kuin pitääkin?

Tämän viikon treenit:
Ma - Puntti, pääliikkeet takakyykky ja penkki (leveä) 5x10, 4 apuliikettä 3x10(-20), 3 liikettä keskivartaloon 3x10(-20)
Ti - 15 min hölkkä + 1 1/2 h sulkapalloa
Ke - Verkan jälkeen vedot: 2 x 300 m, 3 x 200m, 1x 100 (x2 jäi tekemättä)
To - Puntti, pääliikkeet maastaveto ja kapea sotilaspenkki 5x10, 4 apuliikettä 3x10(-20), 3 liikettä keskivartaloon 3x10(-20)
Pe- 2 min kävely + 4 min juoksu x 15, siis 1 1/2 h
La - Melonta 45 min + 200 keskivartaloa
Keskiviikkona kramppasi oikean jalan pohje, jolloin treeni jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta jo seuraavana päivänä se juurikaan haitannut ja nyt vammasta ei ole tietoakaan...

Vinkkinurkkana voinen suositella melontaa kaikille keihäänheittäjille. Olkapään takaosan vahvistavaa ja huoltavaa on vaikea tehdä tehokkaammin ja paremmin. Liikemäärää jota tulee tunnin aikana ja vieläpä mielekkäästi on vaikea saada salilta. Paras olisi vielä käyttää kaksipäistä melaa, mutta kyllä yksilapaisellakin tehoa saa, totesin sen itse tänään kirjaimellisesti.

Huominen todellinen lepopäivä tulee todella tarpeeseen, tai oikeastaan vaimo ja lapset huolehtivat, ettei vapaa-ajan vietto-ongelmia ilmene... Matka jatkuu, alkuviikosta taas seuraavaa juttua...

Pääsenköhän huomenna sängystä ylös? - 371 päivää h-hetkeen!

Tänään on juuri se päivä eli suunnitelmallisen treenaamisen virallinen aloituspäivä. Tunti sitten tulin punttisalilta ja olen aivan uskomattomissa fiiliksissä. Ensimmäinen oma, suunniteltu punttitreeni yli 14 vuoteen. Eikö kuulostakin uskomattomalta? Olen ollut todella monessa trenissä coutsin roolissa, ja rääpinyt muutaman liikkeen silloin tällöin, mutta mitään säännölistä en ole saanut aikaan koko 2000- luvulla. 1 1/2 tuntia-kyykkyä, penkkiä apuliikkeitä ja keskivartaloa. Onneksi järki voitti ja painot pysyivät matalalla...

Kirjoitin avaustekstin 2 viikkoa sitten, ja olen duunannut jotain pientä koko ajan. Mutta pienet säryt sääressä, lonkassa ja sulkapallokyynärpäässä ovat panneet miehen epäilemään onko tässä mitään järkeä, selviänkö tästä edes puoliterveenä. Nyt kuitenkin kroppa sen verran paremmassa iskussa, että tositreenipäivä nro 1 on takana eikä paluuta ole...

Olen tehnyt suunnitelmat niin, että treenaan 6 viikon jaksoissa niin, että 2 kovaa viikkoa ja 1 palauttava viikko, jonka jälkeen sen toisto, koko ajan ruuvia kiristäen. Suapi nähä miten äijän käy.  Palaan vuosisuunnitelmaani piakkoin...

Huomenna sitten lyhyt palauttava lenkki ja rajusti sulkapalloa 11/2 tuntia. Sulkapallokentällä ei säästellä! Hyvät fiilikset ovat pinnassa Teron päätöksestä jatkaa, ja mukavat yhteiset suunnitteluhetket eilen. Maailmanmestarin raju polte harjoitteluun antaa myös itselle virtaa eteenpäin...

Jatketaan harjoittelua ja voihan tätä kommentoida sekä kysellä kummia...

Mitä sä mies olet tekemässä? 387 päivää h-hetkeen

Mitä sä mies olet tekemässä? Kysyn vakavissani sen uudestaan. Täytyy sanoa, ettei tämä oikein järkevältä kuullosta, ennemminkin täysin hullulta. Ehkä siinä kiteytyykin luonteeni, puolihullu syntyessään.

Syitä tähän reilun vuoden "urheilu"matkaan olen perustellut jo pidemmän aikaa.
Listaukseni syistä listaan tähän:
- Haluaisin olla fyysisesti ja henkisesti paremmassa kunnossa, se ei valitettavasti onnistu (ainakaan minulta) ilman selvää päämäärää, jonka pitäisi tarkoittaa sen jälkeen myös systemaattista harjoittelua. Ja tuohon systemaattisuuteen potkii osaltaan tämän blogin kirjoittaminen.
- Paremman kunnon kautta uskon, että saan kerättyä muutaman vuoden elinvuoden itselleni lisää, varsinkin jos tämä projeti jatkuu elokuun 2013 jälkeen.
- Kaiken tämän vaivan jälkeen haluan olla parempi ja ennenkaikkea pirteämpi perheenisä. Aivan liikaa on tullut vietettyä aikaa sohvalla ja sängyssä. Päätä on monta vuotta vaivannut se, että olen ollut jatkuvasti väsynyt.
- Ehkä pystyn antamaan muutaman vinkin matkan varrella, varsinkin nuorille urheilijoille...

Niin kuin edeltä luit, en maininnut (ainakaan vielä) keihään lentomatkasta mitään. Kuinka kauaksi se tipahtaa on sivuseikka, näin olen päättänyt. Mutta toisaalta tiedän, että kilpailuhenki sykkii edelleen kovana. Tätä kilpailuhenkeä pitää kuitenkin pitää vakan alla harjoittelussa, sillä ikäkerroin on jo suhteellisen kova. Tuon asian olen sisäistänyt, ainakin luulen niin.

Systemaattinen harjoittelu alkaa ma 15.10 eli kaksi viikkoa vielä tosi paikkaan. Parin viikon ajan olen jo yrittänyt totuttaa kroppaa tulevaan eli käydä lenkillä, pelailla ja tehdä vähän lihaskuntoa.  Tänään ajatuksena n. 1 1/2 h lenkki, 4 minuuttia juoksua, 2 kävelyä ja niin edelleen.

Tästä eteenpäin kuin mummo lumihangessa... Keihäs kainalossa...