Olen saanut kaksi kertaa mahdollisuuden käydä Australiasta ja nähdä kengurut ihan luonnontilassa. On jäänyt mieleen kuinka kepeästi ja pitkälle loikat lähtivät noilta DownUnder- eläimiltä. Keskiviikkona koitti jännittävä hetki henkisesti ja fyysisesti; kestääkö pohkeet vihdoin ja viimein juoksemista sekä loikkimista. Yllä kuva kertokoon kuinka siinä kävi. Henkisesti pääsin kengurun tasolle, hypyt lähtivät pidemmälle ja pidemmälle. Fyysisesti huomasin toki, että eihän ne nyt mitään kenguruloikkia olleet, mutta jotain kuitenkin. Terve mies myös treenin jälkeen oli hieno juttu. Päätin samalla, että seuraavan kuukauden hypyt suoritan varotoimenpiteenä kuvassa näkyvällä matolla Kuortaneen urheiluopistolla.
2000- luvun alussa säveltin paljon musiikkia musikaaleihin ja moneen muuhun tarkoitukseen. Uusi opettajan ura on minut saanut verestämään muistoja ja kaivamaan lauluja varastosta. Kaksi biisiä esitettiin keskiviikkoiltana Kuoprtaneen kirkossa koulumme joulujuhlassa. Istuin tällöin pianon takana ja selvisin hengissä ilman kommelluksia. Tänä iltana uusi lauluni sai kantaesityksen Pitkämäen Teron 30 v. juhlilla. Toista kertaa esiintyi porukka, jossa Kelon Niina soittaa viulua, Heiskan Teron kitaraa ja minä laulan. En voi muuta sanoa kuin, että naatin naatin. Tätä esitystä harjoiteltiin jo tiistai-iltana, joten musiikki on täyttänyt kirjaimellisesti tämän viikkoni.
Treenit ovat soljuneet hyvin, täysin odotusten mukaisesti, fiilikset katossa. Reilun kahden viikon "ammattilaisura" alkaa huomenna, kun opettajan joululoma koittaa. Tj on nyt 1,5 h... Edellinen lause tuntui aikasta mukavalta kirjoittaa, ymmärrätte varmaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti