Viikko taas pulkassa, ja paljon on tapahtunut niin treenirintamalla kuin muutekin. Tuksusta (juuri siitä) kirjoittellen lopussa...
Jokainen päivä olen tällä viikolla kerännyt harjoitusminuutteja seuraavasti: ma - puntti, ti - sulkapallo, heitto + kuntopallo, to - lenkki + pilates, pe- puntti, la - pään yli taakse kisa ja su - lenkki + keskivartalo. Tuosta on reilut 11 tuntia tehokasta tekemistä. Kropan huolto on edelleen suhteellisen vähäistä. Pilates, jonka olen tehnyt nyt kahtena viikkona, on ainakin minulle loistavaa huoltoa. Tässä treenissä on 30 vahvistavaa, huoltavaa ja venyttävää erilaista liikettä. Jokaisessa liikkeeseen kun kuuluu n. 20 toistaa, treenistä tulee myös kohtuullisen tehokas. Suosittelen pilatesta lämpimästi. Pilastestreenejä, joita teen löytyy tämän linkin takaa. Huomenna alkaa taasen ansaittu (vain oma mielipide) lepoviikko. Tämä viikon aikana on tavoitteena saada lopullisesti toinen pohje kuntoon. Tämäkin viikko siis meni ilman juoksuja ja hyppyjä. On ollut pakko ajatella kokonaisuutta eli vähän kauemmaksi.
Itsenäisyyspäivän torstai-ilta huipentui hääpäiväillalliselle vaimon ja ystäväpariskunnan kanssa. Maittavan päivällisen jälkeen päätimme mennä vielä yhyrelle paikalliseen juottolaan, joka oli harvoista joka oli auki juhlapäivänä. Ensimmäiset ihmeiset, joihin melkenin törmäsimme oven aukaistua, olivat Tukiaisen julkkissisarukset. Pöydässä juttu ja nauru kulkivat näihin etelän ihmeisiin, ja lopulla tuli uskomaton ajatus kruunata hääpäivä kuvalla Tuksun kanssa. Vaimohan tarttui lauseeseen ja meni kysymään. Maailman suurin julkkis kun oli, pyyntö oli 5 euron tippi kuvauksesta. Minähän en häkeltynyt vaan löin 10 € kouraan ja Suomen pöytälipun Tukseulle kouraan. Näin minä ja vaimo saimme virallisen 21 v. hääpäiväkuvan. Täytyy sanoa, etten ikinä ole saanut 10 eurolla niin paljon naurua ja muisteltavaa. Tuota kuvaa en nyt julkaise, ehkä, kenties, joskus tulevaisuudesaa.
Lauantaina sain Kuortaneelle harjoitteluvieraan Kalajoelta (kuva alla). Joni Jaakola, ensi kesänä vasta 18 v. pesi minut iltapäivän pään yli taakse kisassa kevyesti, vaikka hän antoi 2 m tasoitusta. Tuo kertoo kahdesta asiasta: toisaalta minun onnettomasta kunnosta, mutta myös Jonin erittäin kovasta tuloksesta ikäisekseen. Keväällä uusimme kisan, enkä aio enää hävitä yli kahta metriä (uhoa Jonille). Pistäkäähän Jonin nimi korvan taakse. Hänen nimeään saatatte kuulla ja lukea muutaman vuoden kuluttua. Ensi viikolla lissää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti