Treenissä kiinni taas - 210 päivää h-hetkeen

Äitini koiranpentu Puppe on ollut yli kaksi viikkoa meillä hoidossa. En ole koskaan ollut ns. koiraihmisiä, mutta tämä pieni jaloissa pörrääjä on sulattanyt niin oman sydämeni kuin koko perheenkin. Melkein täytyy sanoa notta pahus, sillä lainakoira on tänään meillä viimeistä päivää.

Neljä päivää ja neljä treeniä, siinä on oma saldoni tältä viikolta. Koko alkutalven hehkuttamani into ja motivaatio treeneihin on kuitenkin ollut vain murto-osa entisestä. Treeneihin lähtötunnelmat ovat olleet vähän sellaiset kuin oikein työhönsä leipiintyneellä duunarilla. Homma hoidetaan, kun täytyy. Tuo juttu ei ole tietystikään hyvä. Jotenkin selittelen tuota ajan puutteella, jota pitää todella raivata päivästä ja keihäskädellä, joka suuri kysymysmerkki. Joka päivä kuitenkin treeneissä on tullut parempi fiilis, ja jälkikäteen parempi fiilis tehdystä harjoituksesta.

Pääsiäisenä on hyvä juttu, kun aikaa riittää vapaa-ajan harrastuksiin. Huominen pitkäperjantai menee tiukasti Kuortaneella, jossa kaikki valmennettavani on kerralla paikalla. Teron leiri meni Etelä-Afrikassa loistavasti loppuun asti, ja huomenna on startti kotimaan harjoitteluun.

Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle!

Taitekohdassa - 214 päivää-hetkeen

Tänään oli pienen, pienen hetki, kun koko perhe oli koossa hetken aikaa. Kaksi aikuista lasta rantautuivat Pohjanmaalle tostataina, toinen Portugalista ja toinen Lahdesta ja jatkoivat suoraan SUL:n keihäsleirille Kuortaneelle. Autoni noukka kulki Kuortaneelle torstaina, perjantaina ja tänään sunnuntaina seuraamaan leiriä. Jennin leiri päättyi tänään erittäin hyvään heittotreeniin, jota fiilisteltiin vielä hiukan kotipuolessakin. Samalla sovimme harjoittelun askelmerkit seuraaviksi neljäksi viikoksi, jonka jälkeen on lähtö kolmella Kankaan ruokakunnan jäsenellä Portugaliin. Todella tärkeitä viikkoja on siis edessä. Jennin(kin) kohdalla usko hurjan hyvään kesään on vankkumaton.

Itse olen käynyt aikamoista "jaakobinpainia" oman tekemiseni suhteen. Olkapäässä on ollut suoranaista leposärkyä, joka ei ole hyvä merkki. Keihäänheitosta haaveilevalle toimimaton käsi yhtä suuri kuin mission impossible. Toki haaveilen, että ensi viikolla kun seuraavan kerran koitan käden toimivuutta, käsi kestäisi heittämistä edes kohtuullisesti. Ajatuksille kannattaako edes yrittää, jos paikat ei kerta kestä, ei vain voi mitään.

Jotain hyvää kuitenkin osui tällekin viikolle. Jalat ovat edellisviikon kunnon hierontojen sekä kevyen tekemisen jälkeen ovat hyvässä iskussa. 5- vuoroloikassa talven paras tulos parani kokonaisella yhdellä metrillä, joka tuntui jopa pieneltä ihmeeltä. Sulkapalloa, hiihtoa, hyppelyjä, juoksua ja vähän lihaskuntoa on ollut viikon ohjelmassa. Mutta edellistä ei kyllä voi sanoa harjoitteluksi vaan fiilistelyksi. Voisin sanoa sitä luidenkeruutalkoiksi. Luidenkeruuviikon lopputulema on kuitenkin se, että huomenna jatketaan harjoittelua ja katsotaan eteenpäin positiivisin lasein. Ehkä puuhasteluni meni myös vähän liian vakavaksi, joten rennompi ote olkoon myös lupaukseni.

Teron viiden viikon Etelä-Afrikan leiri loppuu huomenna. Leiri on sujunut myös viimeisen viikon osalta erittäin hyvin, joten hyvillä mielin olen senkin puolen. Ensi viikkoon moro!

Etelä-Afrikan loppuhöyryt - 218 päivää hetkeen

Perjantaiaamulla (19.3.) ei jostain syystä uni tullut silmään klo 7 jälkeen. Ehkä syynä oli tuleva oma keihäiden ulkoilutus. Ennakkoaavistelut katastrofista osui oikeaan, sillä käteen kipeää enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka kuinka yritin peitellä pettymystä, pattiin osti todella rajusti. Leikki siis loppui kuin kanan lento.

Iltapäivällä muu porukka lähti kalastusretkelle, ja minä jäin suosiolla kotimieheksi. Ajatuksena oli nukkua kunnon päiväunet, mutta niin kuin tilauksesta siivoojat valtasivat kämppämme. Tunnin ulkosalla oleilun jälkeen en ajatellutkaan enää nukkumista vaan ryntäsin juosten kentälle katsomaan onko miehestä enää mihinkään. Pienellä agressiolla kuulat  lensivät kauden parhaimpiin tuloksiin. Se antoi edes jonkinlaista tyydytystä erittäin huonosti menneisiin viikon Etelä-Afrikan treeneihin.

Päivällisen aikana alkoi paukkua oikein kunnolla. Ukonilma jatkui koko yön. Huvittavinta oli kun klo 2 yöllä  ukkonen paukahti todella lujaa talomme päällä, minä sekä Pentti oli tasan yhtä aikaa pystyssä. Takaraivossa mietitytti, että jatkuukohan sateet myös tulevana kilpailupäivänä. Tässä suhteellisen valoisa kuva keskeltä yötä:

Niin kuin yleensä ukonilma meni ohi yön aikana ja lauantain kilpailupäivä aukeni pilvipoutaisena. Klo 12 alkavaan kilpailuun ei tarvinnut liian aikaisin lähetä, sillä stadionille oli alle 10 minuutin matka autolla. Klo 10.45 lähdimme kenttää kohti ja aurinko alkoi jo kuumentaa kovasti. Samalla kuitenkin tuuli tyyntyi koko, ollen kilpailun aikana jo lähes nollatuuli. Verryttelyheitot sujuivat jo erittäin hyvin ja ennakoivat hyvää kilpailua. 2013 kisat alkoivatkin todella komeasti 85 metrin ylityksellä. Toinen ja kolmas olivat huippuheittoja, jonka jälkeen jalat eivät kuljettaneet miestä enää yhtä terävästi. Silti tulosarja säilyi loppuun asti hyvänä. Kuvia ja nimikirjoituksia otettiin myös tämän kisan jälkeen jonkin verran. Silti olimme jo kotosalla klo 13.30, jolloin oli vuorossa päivän ainut puhelinhaastattelu Suomeen. Huippukisan jälkeen oli mukava hymyillä Etelä-Afrikan auringon kanssa kilpaa ja antaa rentoja lausuntoja. 

Iltapäivän tuntien aikana kävimme Teron kanssa läpi loppuleirin treenit ja itse valmistelin itseäni henkisesti pitkälle lennolle. Laukkujen pakkaamisen jälkeen ehdin vielä viimeiselle päivälliselle, jonne tulivat myös Ruuskasen Antti ja Moilasen Tuula. Pitkä kotimatka kulki yölennon kautta Amsterdamiin, josta neljän tunnin odottelun jälkeen lento Helsinkiin. 25 tunnin matkan jälkeen oli väsyneenä Seinäjoella. Seinäjoella minut toivotti tervetulleeksi vaimo, paukkupakkaset ja erittäin hienot revontulet.

Paluu arkeen on tapahtunut kohtuullisen mukavasti. Kroppa tuntuu nyt viime viikon monien käsittelyjen jälkeen erittäin hyvältä. Jatkan siis omaan treenimatkaani, vaikka turpiin on tullut. Treeniin innostaa erityisesti huomenna alkava SUL:n keihäsleiri Kuortaneella. Tästä on jotain jatkokertomusta tiedossa viikonlopun aikana.

86.40!

85.16, 83.75, 86.40, 82.40, 84.59, 83.78.


Siinä teille lukuja tältä päivältä Teron kilpailusta. 

Reissuni sai siis arvoisensa, loistavan päätöksen, sillä se on sarjana yksi Teron uran parhaista,ja vieläpä talvella tehtynä. Terolle jos kellekä nämä onnistumisen elämykset suo, sillä aina ei ole näin hymyilyttänyt. 

Samalla tuli pieni väliaikatodistus talven työstä. Todistuksessa lukoo nyt, notta oikeita asioita on tehty talven aikana, ja jos jatkat samaan malliin, lopputodistus voi olla todella hyvä...


Klo 20 lähtee auto kohti lentokenttää ja kohti Suomea. Aion vielä imeä viimeiset auringon rippeet, ja jätän loppuleirin blogin sanallisen annin Suomeen... Moro!

5. ja 6. päivä E-Afrikassa - 224 päivää h-hetkeen

Kroppa levällään, mutta hyvillä fiiliksillä

Kerrankin kunnon harja

Keskiviikkoaamu alkoi meidän kolmen hengen tiimillä alkuhölkällä ja 1- tassulla. Tero jäi vain yhden sentin päähän ennätyksestään, minä pääsin tavoitteeseen ja Pentti jäi 7 sentin päähän Black Label- rajasta. Siirryimme tämän jälkeen kuulanheittopaikalle, jossa Tero jatkoi mallikkaita suorituksiaan alta eteen- heitoilla. Minä heitin puolestani pään yli, ja siinäkin tavoite viivan yli, joten aamu sujui varsin mukavasti. Siis sain aikaiseksi edes yhden hyvän treenin. Aamupäivä jatkui todella hyvällä uutisella, sillä Terseus oli saanut siirrettyä miesten keihään alkavaksi klo 12.

Päiväunien jälkeen lähdimme Potchefstroomin stadionille tutustumaan heittopaikkaan. Tero teki keihäsjuoksuja ja askelmerkkijuoksuja. Teron askelmerkki on nyt kohdalla lauantaita varten.  Itse tein vähän hyppykoordinaatioita, jotka tuntuivat jaloissa hyviltä.  Treeni päätettiin tarkkuusheittokilpailuihin, joissa jokainen voitti kerran.

Illalla jouduin tai pääsin jälleen Pentin hierontapöydälle. Jalat ja heittokäsi sai kovaa kyytiä. Hierontapöytä-ääneni vaihteli bassosta sopraanoon. Uskomatonta kuinka huonossa kunnossa olevilla jaloilla rantauduin Etelä-Afrikkaan.

Torstaiaamuna hierontajäykät lihakset raahautuivat kentälle. Kävin katsastelemassa Ruuskasen pojan kuulanheittotreeniä, ja oli apupoikana Teron kuntopallotreeniin. Teron ja Pentin perässä lähdin tekemään juoksuvetoja. Ensimmäiset vedot olivat enemmän hölkkää kuin juoksua, mutta jalkojen lämmetessä tuntemukset olivat viikon parhaimmat. Viimeisessä vedossa oikea pohje nappasi hiukan kiinni. Se ei tuntunut aluksi miltään, mutta kohta nilkutettiin. Sisäisesti tuli muutama kirosana.

Iltapäivän tunteina Tero ja Hannu lähtivät punttisalille, jossa kumpikin tekivät tempausta ja ylivetoa. Teron jatkaessa apuliikkeillä ja keskivartalolla, minä tein vain muutaman vatsalihasliikkeen. Ajatuksena edellisellä on se, että huomenna perjantaina pystyisi edes jollakin tavalla heittämään keihästä. Nyt juuri tunnelmat ovat sellaiset, että huonolta näyttää,  mutta huominen sen kertoo. Kaikki keinot yritetään heittokunnon saavuttamiseen, sillä seisoin kylmässä altaassa ja vuoroin lämipässä altaassa session päätteeksi

Matka ”kotiin” kulki kauppakeskuksen ja lihatiskin kautta. Grilli lämpenee vielä tänään, ja vieraiksi saapuvat Antti, Tuula, Teemu ja Tanja. Sukunimiä saatte arvuutella illan ratoksi. Kaksi viimeistä päivää, kilpailun kera, ovat edessä. Yritän avata vielä viime hetken tunnelmia vielä lauantaina. Näillä tunnelmilla moro!

KUVIA keskiviikolta ja torstailta:

3. ja 4. päivä Etelä-Afrikassa - 226 päivää h-hetkeen

Kuvat (alla) kertokoon tarinaa - Klo 9 aamulla kisaamaan!

Maanantaiaamu aukeni pilvisenä ja jatkui sellaisena koko päivän. Se tarkoitti erinomaista + 25 asteen treenikeliä. Yhteisen aamuhyssyttelyn jälkeen hain 4 kg kuulan ja  pään yli taakse heitot olivat vuorossa. Edellisenä päivät toimimattomat jalat olivat vielä potenssiin x 2 pahemmat.  Ei siis jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä. Tero heitti puolestaan kuntopalloja, teki aitahypyt ja juoksi pitkät vedot. Teron sparraajana toimi pitkissä vedoissa hieroja-Pentti, joka pienellä tasoituksella selvisi mainiosti urakastaan.

Iltapäivää tunteina päiväunet eivät tulleet silmään, joten tutkailin heittoja ja päivitin Teron kotisivut. Matka jatkui punttisalille, jossa tein lihaskuntopiirimäisesti 10 x kolme kierrosta eri liikkeitä ylä- ja keskivartaloon. Tämä treeni tuntui  erittäin hyvältä. Heti ensimmäinen toteamus oli se, että punttisalilta leiri olisi pitänyt aloittaa ja saada lihakset hereille. Näin vain tekee alokasmaisia virheitä, kun yrittää viikossa saada mahdollisimman paljon aikaan. Urheilijan ei todellisuudessa kannata tänne tulla alle kolmen viikon leirille, se on fakta pitkän kokemuksen pohjalta.  Tero teki samaan aikaan kevyen hikipuntin, johon tuli mukaan myös huumoriliike, josta yksi kuva alhaalla.

Päivän kruunu oli  grillaus, jossa sain ehdottomasti elämäni toistaiseksi parhaat pihvit. Ehkä siinä on vähän paikan lisää, mutta kaikki kolme miestä olivat samaa mieltä. Ulkogrillikauden avaus yli 20 asteen lämmössä ja ilman sääsken sääskeä on siis suoritettu.  Grillausta ennen sain kyllä todella kipeää, kun Pentti kaiveli jalkojani. Vasemmassa jalassa takareisi oli aivan tukossa ja oikeassa jalassa pohje. Mies hyppäsi monia senttejä penkistä tasaisin väliajoin. Samaan aikaan Tero naureskeli akuneulat selässä.

Tiistai-päivä oli lepopäivä meille kaikille. Aamupalan jälkeen astelin uima-altaalle auringon alle ja uimaan. Tuota poikkeuksellista tapahtumasarjaa kestin melkein tunnin, jonka jälkeen lähdimme Pentin kanssa kävellen harjoituskeskukseen kahville. Perillä tapasimme Teron lauantain kisan järjestelijän Terseuksen, jolta saimme selville, että lauantain kisa alkaa klo 9 aamulla. Valmentajalle se oli pieni shokki, mutta Tero otti kämpillä asian kylmän rauhallisesti. Aamukarsintaan harjoittelu on siis edessä. Iltapäivällä vietimme aikaa isossa ostoskeskuksessa, josta jäi ruokatankkauksen lisäksi käteen pelikortit. Tämä tarkoittaa, että leirien perinteiset sököpelit saavat alkunsa.

Huomenna alkaa viikkoni harjoittelun osalta uudestaan ja toivon mukaan paremmissa merkeissä. Kuvagalleriaa 2 edelliseltä päivältä tässä:

2 ekaa päivää E-Afrikassa - 228 päivää h-hetkeen

Potsessa keihästä ulkoiluttamassa

Perjantain puoli kahdeksan hyppäsin Pariisin vievään Finnairin koneeseen. Seikkailin ensimmäistä kertaa Pariisin lentokentällä, josta ensivaikutelmana voi todeta sen olevan jumalattoman suuri, varustettuna erittäin sekavilla opasteilla. Kuin ihmeen kaupalla ja erään suomalaispariskunnan yhteistyön ansiosta löysin jatkolentoni portin. Vaikka olin ennakkoon katsonut, että seuraava lento lähtee aivan vierestä, täytyi hypätä junaan ja uudet turvatarkastukset olivat taas edessä. Reilusti jäi kuitenkin aikaa lukea Etelä-Afrikasta tullut Teron tekstiviesti, jonka sisältä oli, että mies oli tehnyt moneen vuoteen kovimmat kuulanheitto- ja loikkatulokset. Tyytyväinen mies siis jatkoi matkaansa.

Johannesbourgiin matka jatkui Airbussin jättikoneella. Yölennon saldo oli 5 tuntia unta ja 3 pitkää sekä hyvää leffaa. Pitkähkön passitarkastussession jälkeen autokuski oli vastassa minua ja matka kohti Potchefstroomia alkoi. Matkavauhti oli parhaimmillaan 150 km tunnissa, joten reilun 150 km matka sujui lentäen ja ehdin syödä lounaan Astro Villassa. Asun siellä samassa talossa hieroja Pentti Niemen  ja Teron kanssa viikon verran. Pienien päiväunien jälkeen lähdimme ”perinteisille” tulokahville, jossa samalla päivitimme kuulumiset ja missä mennään Afrikan mantereella. Sää ensimmäisenä Afrikka-päivänä oli erittäin kuuma, 35 astetta paukkui rikki. Valkolaiselle se tarkoitti varovaista näyttäytymistä auringon alla. Päivällisen aikaan kaupungilla Nurmon poika alkoi jo kovasti pilkkimään. Kun kello löi 21, valot sammuivat ja nukkumatti vei voittoerän meikäläisestä.

Lähes 11 tunnin jälkeen heräsin pirteänä ja nälkäisenäkin. Siispä aloin kokkaamaan aamupalaa, jonka kuullessa vaimo laittaa varmaan ristin takaseinään.  Aamupala terassilla shortseilla ja t-paidalla pitkästä aikaa tuntui kylmyydessä riutuneella iholla hyvältä. Itseäni poltti kovasti pääsy harjoituskeskuksen heittopaikalle. Siis siihen hetkeen, jota olen odottanut. Kovat odotukset päättyivät pettymykseen. Jalat olivat kuin perunamuusia. Toisaalta mitä muuta nuo olisivat voineen olla pitkän matkustamisen jälkeen. Tyhmänä yritin heittää alustalta, jossa siis ei tapahtunut mitään. Onneksi ymmärsin siirtyä nurmelle, josta heitin selvästi pidemmälle ja sain ns. vähän juonesta kiinni. Vaikka totuus oli karu ja maan pinnalle tipahdettiin rajusti, hengissä kuitenkin ollaan, ja vajaan viikon päästä keihäiden ujutteluun uudestaan.

Iltapäivän odotettu kohokohta oli se, minkä takia olen täällä. Teron viimeinen kova heittotreeni ennen ensi lauantain kisaa oli vuorossa. Jos oma heittäminen oli ala-arvoista, Teron heitto oli todella kunnossa. Erinomainen heittotreeni päättyi erittäin pitkään siivuun, joka lämmittää kauan valmentajan sydäntä. Kaikki siis on todella hyvin mallillaan tällä leirillä. Viikon kilpailun odottelu ja järkevä viimeistely  on edessä.

Juuri nyt kuumat päivät  purkautuivat ukonilmana. Se tietää taas huippukeliä huomiselle. Tiistaina jatkan tarinaa, siihen asti kuulemiin! 

Seikkaalusankari Nurmoosta - 231 päivää h-hetkeen

Seikkaalusankari Nurmosta hän 44 v. on valmiina Afrikan vallitukseen. Hän on menossa nyt viidettä kertaa Potchefstroomiin, keihäänheittäjien paratiisiin. Hän on jo tottunut ja jopa odottaa mitä hänelle kaupataan, kun auto saapuu stop-merkin merkille. Hän muistaa, notta risteykseen tullaan niin, että kaikissa risteyksen neljässä suunnassa on stop-merkki, jossa pysähdytään ja lähdetään sitten siinä järjestyksessä kuin siihen ollaan tultu. Hän on varma, notta Pohojanmaalla kyseisellä systeemillä olisi jatkuva sekasorto liikenteessä.

Eniten hän kuitenkin odottaa yllä olevia nurmikenttiä upeine heittopaikkoineen ja ennen kaikkea kuumaa aurinkoa. Hän todella nauttii, kun saa ottaa paidat pois ja läskit saavat punaisen puhuvaa väriä. Tutut ihmiset perillä kruunaavat hänen matkansa. Pohojalaaset Pitkämäki ja Niemi ovat häntä vastassa, sekä moni tuttu keihäänheittäjä ja valmentaja. Heitä ei tarvitse enää opastamaan, sillä hän tietää ja tuntee kaikki nurkat sekä kulmat.

Huomenna hän istahtaa Pariisiin menevään koneeseen, ja lyhyen vaihdon jälkeen koittaa nukkua yön yli lennolla Pariisista Johannesburgiin. Hän yrittä luoda tarkkaa sotasuunnitelmaa kuinka saada nukuttua muutama tunti lentokoneessa. Jos ei uni tule, hän aikoo katsoa koneessa läjän uusia filmiä omalta näytöltä.

Seikkaalusankari Nurmoosta meinaa tarinoida Etelä-Afrikasta joka toinen päivä sunnuntaista lähtien, joten koitapa pysyä kyydissä. Nyt hän miettii, pakkaako hän illalla vai aamulla.... ei mitään kiirettä!

SM- kisafiiliksistä eteenpäin - 234 päivää h-hetkeen

Lauantaina rantauduin Ylläkseltä lähes 10 tunnin autossa istumisen jälkeen Botniahalliin, vaikka alunperin minun ei pitänyt tehdä näin. Pienen neuvottelun jälkeen miehet hyppäsivät reilusti suunniteltua aikaisemmin toiseen autoon ja naiset lähtivät toisella perässä vähän myöhemmin. Keihäshullujen miesten auto teki minimipysähdykset matkalla, jotta minä ehtisin ajoissa Botniahalliin. Aikataulu piti Kokkolaan asti hyvin, kunnes törmäsimme hurjaan lumimyräkkään, joka sitten hidasti reilusti matkantekoa.

Mutta perillä pääsin turvallisesti ja reilusti ennen tyttäreni Jennin kisaa. Jennin kisaseurannan lisäksi ehdin olemaan keihään juoksupoikana, viimeisen sarjan lippumiehenä ja loppusiivouksessa osallisena. Jennin kisassa kävi ns. vanhanaikaiset. Harjoitusheitot olivat lopulta selvästi parhaat ja pisimmät. Kilpailussa rentous katosi ja tekniikka hajosi. Onneksi kahdella viimeisellä heitolla tuli kisan parhaimmat heitot, näin kohtuullinen tulos, SM- hopeaa ja lupaukset selvästi pisimmistä kaarista.

Botniahallissa siis tuli avattua valmentajana ja näin sain löysät pois ennen parin viikon päästä tapahtuvaa Teron avauskisaa Etelä-Afikassa. Itse olen perjantaina loppuneen hiihtourakan jälkeen venytellyt ja tehnyt hiukan lihaskuntoa. Pari kevyttä treeniä on jäljellä ennen kuin mies istuu perjantaina lentokoneeseen kohti Potcheftroomia. Haluan olla hyvässä iskussa tuolla keihäänheittäjien pyhäkössä.