Lauantaina rantauduin Ylläkseltä lähes 10 tunnin autossa istumisen jälkeen Botniahalliin, vaikka alunperin minun ei pitänyt tehdä näin. Pienen neuvottelun jälkeen miehet hyppäsivät reilusti suunniteltua aikaisemmin toiseen autoon ja naiset lähtivät toisella perässä vähän myöhemmin. Keihäshullujen miesten auto teki minimipysähdykset matkalla, jotta minä ehtisin ajoissa Botniahalliin. Aikataulu piti Kokkolaan asti hyvin, kunnes törmäsimme hurjaan lumimyräkkään, joka sitten hidasti reilusti matkantekoa.
Mutta perillä pääsin turvallisesti ja reilusti ennen tyttäreni Jennin kisaa. Jennin kisaseurannan lisäksi ehdin olemaan keihään juoksupoikana, viimeisen sarjan lippumiehenä ja loppusiivouksessa osallisena. Jennin kisassa kävi ns. vanhanaikaiset. Harjoitusheitot olivat lopulta selvästi parhaat ja pisimmät. Kilpailussa rentous katosi ja tekniikka hajosi. Onneksi kahdella viimeisellä heitolla tuli kisan parhaimmat heitot, näin kohtuullinen tulos, SM- hopeaa ja lupaukset selvästi pisimmistä kaarista.
Botniahallissa siis tuli avattua valmentajana ja näin sain löysät pois ennen parin viikon päästä tapahtuvaa Teron avauskisaa Etelä-Afikassa. Itse olen perjantaina loppuneen hiihtourakan jälkeen venytellyt ja tehnyt hiukan lihaskuntoa. Pari kevyttä treeniä on jäljellä ennen kuin mies istuu perjantaina lentokoneeseen kohti Potcheftroomia. Haluan olla hyvässä iskussa tuolla keihäänheittäjien pyhäkössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti