Viikko mennä kiitää liian vauhdilla, näinhän se aina on. Taakse on jätetty viikossa kohtalainen määrä hikeä, ja raitista ilmaan on virrannut keuhkoihin urakalla. Olen tyytyväinen 120 hiihdettyyn kilometriin viidessä päivässä. Luistavat sukset, upeat kelit ja mahtava hiihtokaveri Ritarannan Ari ovat taanneet nuo kilometrit. Tänään tuli viikon pisin hiihtolenkki, josta blogin kuva. Tällä hetkellä tuntuu, että huominen viimeinen kokopäivä Ylläksellä menee muualla kuin ladulla. Me miehet lupauduimme huomiseksi lapsien leikittäjiksi ja kokki-kolmosiksi. Suapi nähä mitä tapahtuu...
Viikonlopun Botniahallin keihään talvimestaruuskisat ovat olleet tiiviisti mielessä, vaikka en pääse itse paikalle. Idean isänä olen tehnyt monia pieniä taustajärjestelyjä. Asiat ovat likimain kunnossa ottamaan n. 160 heittäjää vastaan ylihuomenna lauantaina. Aamukymmenestä iltakymmeneen keihäs on taukoamatta ilmassa Mustasaaressa. Pidän tuota edelleen hyvänä osoituksena, että keihäs voi edelleen hyvin Suomessa!
Jätin tänään ensimmäistä kertaa päiväunet väliin, joten lipsumaan alkaa touhu täällä Ylläksellä. Paluu arkeen alkaa siis häämöttämään, ehkä myös jo tuolla takaraivossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti