Otsikon kysymyksen esitti poikani tänään. Hyvä tuota kysymystä on pohtia.Taustalla oli tilanne, kun heittopaikalla sain kunnolla kipeää ja en suostunut lopettamaan heittämistä poikani pyynnöstä. Onneksi jatkoin, sillä sain tehtyä säädyllisen treenin. Jos lopettasin treenin aina kun saan keittokäteeni vähäsen kipeää, koko vuoden heitot jäisivät todella pieneen. Tuo asia on vain hyväksyttävä, koska tietää, että taustalla oleva vamma, josta kipu aiheutuu ja se ei tätä miestä telakalle vie.
Mutta edelleen, treenaanko blogia varten? En tunnusta, sillä tiedän, että motivaatio lähtee ja on pakko lähteä vähän syvemmältä. Mutta tunnustan, että tällä(kin) viikolla yhden päivän treeni olisi mahdollisesti jäänyt tekemättä, jos tätä blogia olisi olemassa. Koko lähtöajatus blogin kirjoittamiseen on ollut potkia itseä eteenpäin huonoina päivinä ja etten anna varmastikaan periksi. Tällä tavalla siis blogi toimii ainakin minulle henkisenä potkijana. Pohojalaasena miähenä viimeinen tekoni olisi kirjoitella tekemättömistä treeneistä tai jättää tekemättä suunniteltu treenejä ilman mitään syytä. Tämän viikon saldo oli 6 päivänä 7 treeniä, joten onnistunut viikko jäi historiian.
Uskomattoman nopeasti talvi on mennyt. Sen huomaa myös treeniviikkojen määrää laskemalla. 17 viikkoa on jättänyt taakseen kaksi kuuden viikon peruskuntokautta ja nyt viisi viikkoa voimakautta. Nuo viikot ja jaksot kertovat, että perustyö alkaa olla takana ja kropasta pitäisi saada tulevina kuukausina vielä paljon enemmän tehoa ja liikkuvuutta.
Suunnitelmani tulevaan on seuraava: Ensi viikko on palauttava viikko, jonka jälkeen kaksi viikkoa totaalisesti erilaista treeniviikkoa, paljon lihaskuntoa ja hiihtoa nimikkeellä peruskuntokausi 3. Viikolla 10 eli 5.3. alkaa kolmen viikon (2+1) maximivoimakausi, jossa pääsen ulkoiluttamaan keihästä Etelä-Afrikassa. Sitä kohti, vielä(kin) terveenä ja hyvinvoivana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti