Äitini koiranpentu Puppe on ollut yli kaksi viikkoa meillä hoidossa. En ole koskaan ollut ns. koiraihmisiä, mutta tämä pieni jaloissa pörrääjä on sulattanyt niin oman sydämeni kuin koko perheenkin. Melkein täytyy sanoa notta pahus, sillä lainakoira on tänään meillä viimeistä päivää.
Neljä päivää ja neljä treeniä, siinä on oma saldoni tältä viikolta. Koko alkutalven hehkuttamani into ja motivaatio treeneihin on kuitenkin ollut vain murto-osa entisestä. Treeneihin lähtötunnelmat ovat olleet vähän sellaiset kuin oikein työhönsä leipiintyneellä duunarilla. Homma hoidetaan, kun täytyy. Tuo juttu ei ole tietystikään hyvä. Jotenkin selittelen tuota ajan puutteella, jota pitää todella raivata päivästä ja keihäskädellä, joka suuri kysymysmerkki. Joka päivä kuitenkin treeneissä on tullut parempi fiilis, ja jälkikäteen parempi fiilis tehdystä harjoituksesta.
Pääsiäisenä on hyvä juttu, kun aikaa riittää vapaa-ajan harrastuksiin. Huominen pitkäperjantai menee tiukasti Kuortaneella, jossa kaikki valmennettavani on kerralla paikalla. Teron leiri meni Etelä-Afrikassa loistavasti loppuun asti, ja huomenna on startti kotimaan harjoitteluun.
Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti