Kellonveivaus taas uuteen asentoon on varma kevään merkki. Samalla huomasin kuinka otsikon perässä oleva h-hetkiluku on pienentynyt 370 päivästä 206 päivään. Tämä blogi on myös juhlakirjoitus, sillä tasan 50 päivitystä on takana. Todella paljon on jo matkalla tapahtunut, ja mitä tuleekaan vielä tapahtumaan, sen Luoja vain tietää.
Pääsiäisviikonloppu on mennyt hyvin huilatessa ja myös kohtuullisen hyvin treenatessa. Perjantaina Kuortaneella innostuin yhtäkkiä hyppimään korkeutta. Floppaus ei tahdo oikein onnistua, joten siirrryin hyppäämään kierähdyksellä. Nuoriso naureskeli tuota tyyliäni, joka on kadonnut kokonaan maailmankartalta. Sen verran pitää kertoa historiastani (vai onko kehumista), että hyppäsin 12- vuotiaana korkeutta 158 cm. Pidän sitä kovimpana tuloksena mitä olen kirjoittanut yleisurheilutilastoihin. 44- vuotias on samalla tasolla, joten kehitystä ei 32 vuoteen ole syntynyt :) Päivään mahtui myös vähän möykyn (lue heittokuula) heittoa, ja illemmalla juoksut sekä loikat auringon sulattamalla kylätiellä. Lauantain kaivoin jo monta kertaa kesäteloille laittamani sukset ja sujuttelin 12 km lenkin sekä päälle kävelylenkin vaimon ja koiran kanssa. Lauantain kruunautui perinteisellä pääsiäsikokolla ja yhtä perinteisellä illanvietolla ystäväpariskunnan kanssa.
Viikko alkoi tänään mukavalla puntilla oman kylä salilla. Mukavan siitä teki se, että sain seuraa Jennistä ja kun puntti kulki mukavasti. Nyt tuntuu taas myös henkisesti paremmalta. Käsikin on kohtuulliseesa kunnossa taas. Tällä viikolla on siis tarkoitus laittaa keihästä ilmaan uudelleen. Olen sisäistänyt nyt lopullisesti sen, että keihästreeniä voin tehdä vain joka toinen tai kolmas viikko. Niillä korteilla siis mennään mitä tarjotaan.
Erittäin kiireinen viikko on nyt starttaamassa käyntiin. Ehkä, kenties, luultavasti selviä tästä(kin) viikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti