Moro! Nyt tuli viiden päivän väli blogin päivityksessä, joka on pisin tähän asti. Viikkoa on kovasti työllistänyt se tosiasia, että ensi yönä lähden kahdeksi viikoksi Portugaliin. Vapaa-ajan harrastukset, luottamustoimet, kotiasiat sekä tietysti leipätyö on täytynyt hoitaa ns. maaliin asti, jotta reissuun pääsee lähtemään. Olen noissa asioissa maalissa, laukaun pakkausta lukuunottamatta.
Tämän talven ensimmäinen ja todellakin toivon viimeinen loukkaantuminen tapahtui silmieni edessä eilen. Hyvä heittotreeni päättyi tukijalan huonoon alastuloon ja nilkan pyörähtämiseen. Annika on tulossa ensi viikon perjantaina perässä Monte Gordoon, tai ainakin niin todella toivon. Vielä on liian aikaista sanoa, missä aikataulussa nilkaa paranee. Murtumaa ei kuitenkaan ole lääkärin mukaan, ja nopealla ensiavulla ei edes nilkan turpoamista ole tapahtunut.
Sanoin eilen Annikalle, että olisin voinut ottaa itse vastaan tuon nilkkavamman, sen verran harmitti itseäni. Itse olen kuitenkin terveenä ja valmiina Portugaliin, myös itse treenaamaan. Viikko on mennyt erittäin mukavasti. Uskon vahvasti, että käsi kestää keihäänheittoa, ja saan muutenkin rakennettua hyvän treenipätkän Portugaliin. Valmennus on silti selvä ykkösjuttu, enkä aseta tällä kertaa mitään suuria tavoitteita, kuteen virheellisesti tein Etelä-Afrikkaan.
Etelä-Pohjanmaan Yleiurheilu ry:n puheenjohtajana johdin tänään ensimmäisen vuosikokouksen Kuortaneella. Saimme kunniavieraaksi SUL ry:n puheenjohtajan Vesa Harmaakorven. Olen tämän(kin) jälkeen todella vakuuttunut miehestä. Suomen Urheiluliitto on saanut todella huippukaverin johtoonsa. Olen samalla varma siitä, että alkanut yleisurheilun nousu jatkuu uuden puheenjohtajan toimiessa kapellimestarina.
Kuulette minusta seuraavana kahtena viikkona taas useammin Portugalin auringon alta, josta kirjoittelen ja siirtelen kuvia muutaman kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti