Lauantaina aamupalalla meitä Pohojalaasia istui kaksi
enemmän, kun Annika ja Karoliina saapuivat vahvistamaan kiintiötämme. Olemme
hotellissamme Yellow Beachissa lähes ainoita suomalaisia. Kadun toisella
puolella Dunamarissa on puolestaan lähes sata suomalaista. Kohtaamme tuon
porukan päivittäin sitten nettikahviloissa, joista haemme porukalla sitten
langattoman verkon. Viime vuonna vielä maksoin kiltisti 20 euroa hotellin
kolmen päivän nettiyhteydestä, joka sekään ei aina toiminut. Vielä toistaiseksi
en ole päässyt valittamaan ilmaisesta kuppilasurfailusta.
Aamupäivät treenit ovat suunniteltu minun treeniohjelmissa.
Lähinnä se tarkoittaa kuntopallon heittoja, juoksuja, kevyitä hyppyjä tai
aitojen kanssa touhuamista. Tätä teki perjantaina(kin) treenipoppooni. Aloitin
itse jo aamulla latautumisen omaan iltapäivän kuulanheitto- ja loikkatreeniin.
Lähdin hölkäten treenipaikalle, jotta keski-ikäisen miehen kroppa olisi
kunnolla lämmin. Oma treenini oli kohtalainen, ei aivan sitä mistä haaveilin.
Pään yli eteen – heitossa tein kauden parhaani, joka osaltaan lämmitti. Mutta
onneksi treenikaverini eli lapseni olivat hyvässä iskussa. Eetu teki peräti
neljä uutta ennätystä ja Jenni kaksi. Eetu 3- tassu ja 10 m kerho lämmitti isää erikoisen
paljon. Urheilijasta siirryin valmentajaksi lennosta. Piipahdus punttisalilla
Teroa moikkaamaan ja sitten heittopaikalle Annikan heittoja tutkailemaan.
Kahdeksan päivään aikaisemmin pyörähtänyt nilkka oli palautunut erittäin hyvin.
Tuloksena oli normaali ja vieläpä hyvä heittotreeni nurmelta. Nuoren tytön uran
ensimmäinen ulkomaan leiri sai siten arvoisensa alun.
Tänään sunnuntaina Terolla, Jennillä ja Eetulla oli
lepopäivä. Minä keskityin omaan harjoitteluun, Annikan treeneihin ja
vierailevana tähtösenä seurailin Amanda Rädyn heittämistä sekä Rainerin
testipatteriston suorittamista. Aloitin päiväni tekemällä Annikan kanssa
kuntopallo-, aitahyppy- ja juoksutreenin. Omat tuntemukset olivat mukavat.
Lämpö tuntuu päivä päivältä paremmalta, lihaskireyksiä ei ole juurikaan
havaittavissa. Treenin päälle matkasin keihäspaikalle, jossa nuori flikka
näytti hyvin mallia kuinka keihästä heitetään. Sukunimi Räty (ei sukua Sepolle)
on Suomessa velvoittava, mutta tästä tytöstä voidaan kuulla.
Päiväsydämenä en pysähtynyt hetkeksikään. Tapasin
valmennusjohtaja Kemppaisen, ja lähdin aikaiseen kentälle. Olin kannustamassa
Raineria kuulanheitoissa ja loikissa. Yksi kaikkien aikojen ennätys syntyi ja
pari oli erittäin lähellä. Luulen, että ensi viikolla nekin kirjoitetaan
uusiksi. Punttisalilla tein kiertävän lihaskuntopiirin ennen kuin Annika saapui
tekemään omaa punttitreeniään. Päivää voi sanoa työpäiväksi, sillä
harjoituskeskuksessa vietetty aika oli tänään lähes seitsemän tuntia.
Fillarointi alkaa olla minulle(kin)normaali tapa liikkua. 12 km päivässä on helppoa kuin
heinän teko. Kuvassa näkyy millainen oma kaista pyöräilijöille saisi olla
Suomessakin. Pitkä suora sopii näin yksinkertaiselle ja suoralle miehelle.
Seuraavaa jatko-osaa odottelemaan, moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti