Keihäät ovat keihäänheittäjän rakkaita, eli keihäänheittäjä
kohtelee niitä hellävaroen. Tero ei
kuitenkaan säälinyt tänään työvälineitään, vaan laittoi niitä
kirjaimellisesti mutkalle. Sen verran rajusti tuli niihin lähtönopeutta. Tämä
jatkokertomus on myös muilta osin hymyä, mikä on tietysti niin kuin pitääkin.
Eilinen torstain lepopäivä oli leirimme kuumin toistaiseksi.
Minäkin uskaltauduin Atlantin syleilyyn. Yllätys oli se, että merivesi oli
lämpöisempää kuin koskaan aikaisemmin. Aalloissa temppuja ja monia kuvia
iloisen naurun säestyksellä oli päivän saldo. Päiväsydämenä minulla oli
projekti parturin etsintä. Löysin lopulta yhden ja karvat lähtivät 10 euron
hintaan. Illalla tuli tehtyä virhe, nimittäin ylensyötyä. Nuorison perässä
meillä söimme hyvät pizzat puoli seitsemän maissa ja menimme vielä hotellimme
päivälliselle puoli yhdeksän. Korttipeli-illan jatkaminen oli tämän jälkeen
vaikeaa, joten menimme nukkumaan heti kymmenen jälkeen.
Tänään perjantaina oli superheittopäivä, sillä koko porukka
oli heittämässä. Eetu aamulla, Jenni, Rainer, Niina ja Tero iltapäivällä.
Aamulla oli heittopaikalla huipputuulet, pieni myötätuuli, mutta iltapäiväksi se kääntyi erittäin kovaksi vastaiseksi. Se
pisti tietysti jännittämään miten tekniikka pysyy kasassa haastavissa
olosuhteissa. Jenni aloitti iltapäivän heitot ja teki mallikkaan treenin. Uran
pisimmät harjoitusheitot olivat tosiasia. Jennin lopetettua Tero asteli
paikalle. Mies taltutti tuulen kylmän viileästi erinomaisella heittotreenillä.
Teknisesti heitot olivat mielestäni koko
Teron uran parhaimmasta päästä. Valmentajan oli poikkeuksellisesti mentävä
katsomaan pisimmän heiton alastulopaikkaa. Taisi siitä tulla kauden pisin kiskaisu.
Odottelen juuri parasta aikaa tätä kirjoittaessani täydennystä porukkaamme
Seinäjoelta.. Seuraavassa jaksossa kerron myös omasta tekemisestäni, joka
väistämättä on sivuroolissa näissä huippu-urheilukarkeloissa. Mutta ainakin pistän nokkani yhteiskuviin:
Hyvää viikonloppu itse kullekin säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti