Täällähän minä, täällähän minä… lastenlaulun sanoin
ilmoittaudun. Yhdeksättä kevättä putkeen paikkaan saman taloutta ja heikennän
omaani. Kaksi vanhinta lastani Jenni ja Eetu ovat varttuneet samoissa
maisemissa joka vuosi. Voi siis sanoa, että kakkoskodiksi tituleeraaminen ei
ole kaukaa haettua.
Tänä vuonna lähdimme Eetu kanssa sunnuntain puolella 1.38
junalla Seinäjoelta Tikkurilaan. Vaikka kuinka väsytti, jäi nukkuminen
minimaaliseksi. Lentoasemalla kohtasimme Jennin sekä Jennin poikakaverin
Rainerin, ja ensimmäinen työmaa oli yhdistää kaksi keihäsputkea
ilmastointiteipillä, jotta säästyisimme kaksinkertaisesta maksusta. Tässä
onnistuimme, ja koneeseen nousimme hyvillä, mutta väsyneillä ajatuksilla.
Ajattelin nukkua koneessa ensimmäisellä lentopätkällä
Berliiniin, mutta mitä vielä.
Kiekkovalmentaja Anssi Mäkisen kanssa juttua riitti koko lentomatkaksi. Anssi
sai ylipuhuttua meidän tiimin piipahdukselle Berliinin keskustaan. Reissu oli
todella mukava, ja tappoi hyvin viiden tunnin odottelun kentällä. Näimme
vähäsen Berliiniä (yllä oleva kuva kertoo tärkeimmät) ja maistelimme hyvin
lounaan lentokentän ulkopuolella.
Olimme perillä Monte Gordossa klo 18, jossa aika on kaksi
tuntia Suomea jäljessä. Ensimmäinen ilon aihe oli loistavat ja talon suurimmat
huoneet. Hotelli on vähän pyramidin näköinen (katso eka kuva) ja joka huone on vähän eri
kokoinen. Meidän huoneella on mittaa peräti 12 metriä. Kyllä siihen kaksi
miestä just ja just mahtuu. Nettiyhteydet kotiin hain heti lähibaarista, rannalla piipahdin ilman paitaa, tapasin
Teron ja Niinan sekä söin maittavan päivällisen. Klo 20.15 sammui Kankaiden
huoneesta valot ja nukkumatti kutsui.
Lähes 13 tunnin yöunet herättivät ensimmäiseen kokopäivään
Portugalissa. Ensimmäistä kertaa minäkin vuokrasin pyörän liikkumisvälineeksi
leirin ajaksi. 21 euroa kahdesta viikosta ei ole mielestäni paha, ja hyväähän
se tekee heikkokuntoiselle miehelle. Treenikeskukseen on matkaa kolme
kilometriä sivu, joten kilometrejä tullee jonkin verran. Aamuverkaksi teimme,
ninä mukana, koordinaatiohyppelyjä, kuntopallonheittoja ja juoksua.
Treenilämpötila sai koko porukan hymyilemään, suomalainen tarvitsee sitä pitkän
talven jälkeen ehdottomasti.
Päiväunet ja matka ensimmäiseen heittotreeniin oli tosiasia.
Jenni aloitti eilen tulleista keihään varressa. Jennin kevyempi heittotreeni
nurmelta ja lopuksi alustalta pienestä vauhdista oli lupaavan hyvä.
Positiivista oli myös se, että tehot pysyivät alhaalla ja heittoja ei tullut
liikaa. Treeni päättyi perinteiseen
Kankaan perheen tarkkuuskisaan. Siinä kävi voittojen suhteen niin, notta HK 4 –
JK 0 ja EK 0. Tuosta riittää puhetta pitkäksi aikaa.
Huomenna heittopaikalla Tero, Rainer ja ehkä, mahdollisesti
eräs Hannu-poika. Siitä kertonen sitten seuraavassa jaksossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti