Potsessa keihästä ulkoiluttamassa
Perjantain puoli kahdeksan hyppäsin Pariisin vievään
Finnairin koneeseen. Seikkailin ensimmäistä kertaa Pariisin lentokentällä,
josta ensivaikutelmana voi todeta sen olevan jumalattoman suuri, varustettuna
erittäin sekavilla opasteilla. Kuin ihmeen kaupalla ja erään
suomalaispariskunnan yhteistyön ansiosta löysin jatkolentoni portin. Vaikka
olin ennakkoon katsonut, että seuraava lento lähtee aivan vierestä, täytyi
hypätä junaan ja uudet turvatarkastukset olivat taas edessä. Reilusti jäi
kuitenkin aikaa lukea Etelä-Afrikasta tullut Teron tekstiviesti, jonka sisältä
oli, että mies oli tehnyt moneen vuoteen kovimmat kuulanheitto- ja
loikkatulokset. Tyytyväinen mies siis jatkoi matkaansa.
Johannesbourgiin matka jatkui Airbussin jättikoneella.
Yölennon saldo oli 5 tuntia unta ja 3 pitkää sekä hyvää leffaa. Pitkähkön
passitarkastussession jälkeen autokuski oli vastassa minua ja matka kohti
Potchefstroomia alkoi. Matkavauhti oli parhaimmillaan 150 km tunnissa, joten
reilun 150 km matka sujui lentäen ja ehdin syödä lounaan Astro Villassa. Asun
siellä samassa talossa hieroja Pentti Niemen
ja Teron kanssa viikon verran. Pienien päiväunien jälkeen lähdimme
”perinteisille” tulokahville, jossa samalla päivitimme kuulumiset ja missä mennään
Afrikan mantereella. Sää ensimmäisenä Afrikka-päivänä oli erittäin kuuma, 35
astetta paukkui rikki. Valkolaiselle se tarkoitti varovaista näyttäytymistä
auringon alla. Päivällisen aikaan kaupungilla Nurmon poika alkoi jo kovasti
pilkkimään. Kun kello löi 21, valot sammuivat ja nukkumatti vei voittoerän
meikäläisestä.
Lähes 11 tunnin jälkeen heräsin pirteänä ja nälkäisenäkin.
Siispä aloin kokkaamaan aamupalaa, jonka kuullessa vaimo laittaa varmaan ristin
takaseinään. Aamupala terassilla
shortseilla ja t-paidalla pitkästä aikaa tuntui kylmyydessä riutuneella iholla
hyvältä. Itseäni poltti kovasti pääsy harjoituskeskuksen heittopaikalle. Siis
siihen hetkeen, jota olen odottanut. Kovat odotukset päättyivät pettymykseen.
Jalat olivat kuin perunamuusia. Toisaalta mitä muuta nuo olisivat voineen olla pitkän
matkustamisen jälkeen. Tyhmänä yritin heittää alustalta, jossa siis ei
tapahtunut mitään. Onneksi ymmärsin siirtyä nurmelle, josta heitin selvästi
pidemmälle ja sain ns. vähän juonesta kiinni. Vaikka totuus oli karu ja maan
pinnalle tipahdettiin rajusti, hengissä kuitenkin ollaan, ja vajaan viikon
päästä keihäiden ujutteluun uudestaan.
Iltapäivän odotettu kohokohta oli se, minkä takia olen
täällä. Teron viimeinen kova heittotreeni ennen ensi lauantain kisaa oli
vuorossa. Jos oma heittäminen oli ala-arvoista, Teron heitto oli todella
kunnossa. Erinomainen heittotreeni päättyi erittäin pitkään siivuun, joka
lämmittää kauan valmentajan sydäntä. Kaikki siis on todella hyvin mallillaan
tällä leirillä. Viikon kilpailun odottelu ja järkevä viimeistely on edessä.
Juuri nyt kuumat päivät purkautuivat
ukonilmana. Se tietää taas huippukeliä huomiselle. Tiistaina jatkan tarinaa,
siihen asti kuulemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti