Hieronnan jälkilöylyt - 357 päivää h-hetkeen

Viikonlopun 4 tunnin vaelluksen jälkeinen ilta oli kaikkea muuta kuin mukava. Jalat kramppailivat vuoron perään, ja jokaista askelta sai varoa. Illalla erittäin reilu annos suolaa auttoi lopulta ja nukkuminen ei ollutkaan kuvitellun hankalaa. Naurattaa vieläkin, kuinka kuvitelmat jonkin tason peruskunnosta ammuttiin alas helposti. Palautuminen tapahtui kuitenkin nopeasti, sillä maanantaina olin lepopäivän sijaan valmis lähtemään treenaamaan.

Tänään tiistaina sain tämän vuosituhannen ensimmäisen hieronnan kroppaani. Niemen Pentti teki hellän käsittelyn, ja totesi notta ompas rennot lihakset. Totesin takaisin, että mitkä lihakset! Mukavalta tuntui koko käsittely, erityisesti kun pari nikamaa laitettiin paikalle kunnon rusahduksien saattelemana.

Perinteistä tiistain sulkapalloa en tietenkään jättänyt paria tuntia myöhemmin väliin. Menin pelaamaan ajatuksella, että tänään peli kulkee palautuneena ja rennoilla nivelillä. Kissan marjat! Jalat eivät liikkuneet yhtään aivojen mukaan, ja olin täysin altavastaaja kaikkien pelien ajan. Otti kyllä pattiin olla niin surkea!

Tässä oli mielestäni konkreettinen esimerkki hieronnan ajoituksen tärkeydestä, varsinkin kun pöydälle hyppää ihminen, joka ei ole tottunut siihen.

Huomenna työpäiväni alkaa klo 8 ja päättyy kotiintuloon klo 21.30. Näen työpäivän jälkeen 16 oppilaan vanhemmat. Joskus opettajat(kin) tekevät töitä...

Viikonloppuna jatketaan kirjoottelua... Tässä vielä hieno maisemakuva Pajulahdesta...