Morjensta! Isäpäivä toi perinteisten (kalsarit, sukat) lisäksi pari todella hienoa ja yllättävää lahjaa. Ensimmäisen näet kuvassa. Keihäs Kainalossa- pipo on tosiasia. Komia on ja kannan sitä talven pakkaspäivinä ylpeänä päässä. Kultainen väri oli kylläkin pröystäilyä, mutta kääntää päät varmasti missä ikinä liikunkin. Olen tässä miettinyt, että tekisinkö Turskat eli kuin Thorkilödsen Ateenassa pipo päässä keihästä 30 asteen helteessä :) No tuota on aikaa miettiä...
Perjantain lepopäivän jälkeen olen joka päivä möyrinyt harjoituksiin. Jokainen treeni on mennyt nappiin, joka vaan lisää intoa eteenpäin. Tänään treenasin armeijapoikani Eetun kanssa. Kuntopallot, loikat ja juoksut olivat vuorossa. Paras mahdollinen fiilis syntyi siitä, kun pystyin erittäin hyvin mukana. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että maanantain kovan kyykkytreenin jälkeen jalat olivat jo hyvässä iskussa keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että elimistö alkaa tottumaan treenaamiseen ja ilmeisesti palautumista on havaittavissa vielä tällä iällä.
Uskaltauduin maanantain tekemään puntin Kuortanehallissa. Huippu-urheilijoiden sekaan siis eksyi kuntoilija. Tottakai tämä ihme piti ikuistaa alla olevaksi kuvaksi. Toisaalta totesin omassa päässäni, että vieressä pörräilleen muutaman opiskelijan harjoittelu oli enemmänkin leikkimistä ilman päämäärää. Mutta lapsihan on terve kun leikkii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti