Tiesin, ettei tästä prosessissa ilman pieniä vammoja ja kolutuksia selviä. Ajattelin, että joko selkä, kyljet tai heittokäsi on ensimmäinen joka oireilee. Mutta ei, pohkeiden kanssa taistelua on ollut koko ajan, ja nyt juuri pahiten. Vielä se kuinka oireet tulivat tai mistä, on mysteeri. Tai jos seuraavaa tarinaa lukee niin pohjalaista hölmöyttä se ainakin sisältää.
Palauttavan viikon kevyt lenkki (viime perjantai) pehmoisella alustalla ja tuli tuntemuksia, jotka suurenivat loikissa ja juoksuissa, mutta eivät haitanneet niin paljoa, joten jatkoin loppuun asti. Lauantaiaamu alkoi sitten linkuttamalla. Viikonlopun aikana tapahtui selvästi paranemista, joten ei muuta kuin maanantaina punttisalille. Takakyykyn viimeisen kovan sarjan viimeisessä nostossa painopiste karkasi vähän eteen ja pohkeella nosto vihlaisi sitten kunnolla. Tein puntin loppuun ja nilkutin kotiin. Illalla soitin ja peruin tämän päivän sulkapallon. Kuinka ollakaan meidän porukasta tuli peruutuksia ja pohje oli tännään kohtuullisen hyvä, joten olin peliporukassa mukana. Takaisin tulin vain vähän nilkuttaen, kiitos paikan päällä saadusta hieronnasta. Lupaan kuitenkin kautta kiven ja kannon itselleni, että jalat ja eritoten pohkeet ovat huomenna rauhassa. Miten ihmeessä saan pohkeet kestämään ja tottumaan tähän touhuun?? Pian tarvitaan jotain konkreettista, vai hakkaanko vain päätäni seinään...
Paljon on tapahtunut muutamassa päivässä. Semmarit oli aivan loistava viikonloppuna Jyväskylässä, ja pikkujoulut jatkuivat samalla kaavalla. Tänään olin orkesterin johtajan ominaisuudessa ja pianon takana meidän kylän pikkujouluissa. Esitimme kolmen oman lapseni ja Kelon Niinan kanssa pari joululaulua. Esitys meni mukavasti, joten fiilikset olivat hyvät musisoinnin jälkeen. Siispä alla kuva orkesteristamme.
Huomenna töiden jälkeen matka jatkuu Lahteen. Eetun vala urheilukoulusta on torstaina. Sitä ennen on keskiviikkoiltana treenit Jenni kanssa. Tuosta reissusta ja treeneistäni (vaiko sairaslomasta) loppuviikosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti