Projekti maalissa - viimeinen blogikirjoitus!

Niin siinä vain kävi meidänkin kilpailutapahtuman kanssa, että tämän päivän ennakkoon merkitty karsinta heitettiin suoraan finaalina. Tätä osattiin odottaa ja se ilmoitettiin jo ennen kisan alkua. Kilpailu oli kyllä urani mielenkiintoisin ja vaiherikkain. Kilpailusta, joka kesti verryttystä viimeiseen heittoon 3 tuntia, riittää tarinaa, ja jonka avaan teille tässä blogitekstissä. Tulokseni tässä kisassa oli 52.07 ja sijoitus tuolla tuloksella oli 6. En toki ole kovin tyytyväinen, mutta en myöskään kovin pettynyt. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että projekti on takana ja vein sen kunniakkaasti loppuun.

Aamusta alkanut kova sade loppui yllättäen pari tuntia ennen kilpailun alkua. Kilpailuun valmistautumiseen kuului kahvin juontia ja M50- sarjan keihäänheittokilpailun katsomista. Huomasimme, että kilpailu ei tule alkamaan ajallaan ja tiesimme, että kilpailusta tulee varmasti pitkä, joten koitin tehdä vain lyhyen ja terävän verryttelyn. Kaikki tuntui hyvältä kun astelimme kentälle klo 16, jolloin meidän kilpailun piti alkaa. Muutama nurmikolla suoritetun ja hyvältä tuntuneen paikalta heiton jälkeen oli aika siirtyä itse verryttelyheittoihin. Ensimmäinen oli kohtuu hyvä, mutta toinen täysi fiasko. Tässä vaiheessa meikäläisen korvien väli valskasi, ja iski jonkinmoinen paniikki. Seuraavat kaksi olivat myös huonoja, joten vielä piti heittää. Lopetin vain kohtuulliseen ja olo ei ollut millään tavalla luottavainen. Olin kierroksen toiseksi viimeinen heittäjä ja eka kierros kesti todella kauan. Aloitin 49 metrin kaarella, joka syntyi kyntäen alaspäin menevällä heitolla. Siis juuri sellaisella, josta olin yrittänyt päästä pois.

Sitten sattui ja tapahtui. Toinen kierros keskytyi todella pitkäksi ajaksi, kun mitta katkesi. Tätä ilmeteltiin ja odotettiin. Lopulta kilpailijat hermostuivat ja ottivat ohjat käsiin. Yksinkertaisesti mitan kaksi päätä yhdistettiin urheiluteipillä ja kisa jatkui! Kolmannella kierroksella yhden urheilijan pohke revähti ja muut urheilijat hoitivat häntä heittopaikalla. Tämäkin episodi kesti, vaikka kuinka kauan, kun lääkintähenkilökuntaa ei yksinkertaisesti ollut. Näillä kierroksilla astuin heittoni yli. Homma näytti valuvan kuin tuhka tuuleen. Pääsin jatkokierroksille seitsemäntenä. Neljännellä kierroksella sain omasta mielestäni kilpailun parhaan heittoni, mutta se päättyi raakaan manaukseen. Maata kohti ja kyntäen 49 m ja risat. Kilpailutahti parani kun ei ollut kuin 8 kilpailijaa enää mukana. Viidennen heiton juoksin yliastustuksi ja enää oli jäljellä yksi heitto. Päätös, että alle 50 metrin ei jäädä, piti ja sain kaivettua viimeisellä pisimmän heittoni, vaikka sekin kynsi hiukan matassa ilmalennossa. Pronssimitaliin olisi tarvittu 55,5 metriä, joka olisi omasta mielestäni ollut otettavissa, jos olisin pystynyt heittämään teknisesti edes lähelle sitä mitä hallissa. Samat ongelmat kuin kesän muissa kisoissa saivat jatkoa, eikä päänuppi pelannut lainkaan alkukierroksilla.  Kultaan ja hopeaan ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Ne saavutettiin yli 62 metrin tuloksilla. Paras suomalainen kilpailussa oli Tommi Huotialainen, joka jäi vain metrin mitalista ja oli kilpailun viides.

 Kangas vaikenee lopullisesti. Tasan 100 blogikirjoitusta ja muutama sata kuvaa on julkaistu tällä sivustolla. Lämmin KIITOS kaikille lukijoille, jotka ovat eksyneet tänne blogiini. Ennenkaikkea laaja kannustus ja myötäeläminen ovat lämmittäneet sydäntä. Matka on ollut pitkä, vaihderikas, mutta ehdottomasti kannattava. Normaali opettaja-valmentajan arki alkaa taas torstaina Suomessa. Liikuttuneena miehenä sanon Brasiliasta teille kaikille: Kiitos, kuulemiin - se on tässä!