Matkalaukun pakkaus on aloitettu. Tärkeimmät laitetaan tietysti aina ensi. Minulla ne olivat heittopiikkarit, lenkkarit ja heittokuula. Veteraaniurheiluliiton saatteessa kisamatkalle tuli puolikäsky, että kilpailussa urheillaan sinivalkoisissa Suomi- vermeissä. Niitä olen sitten kaivanut kaapin pohjalta. Onneksi kuuden vuoden lajivalmennusurakasta jäi jotain maajoukkuetavaraa. Luultavimmin jotain sellaista, joka olisi pitänyt palauttaa aikoja sitten liiton toimistolle. Jäinköhän kiinni? Älkää kertoko kuin parhaille kavereillenne :-)
Oma kylän punttisaliin, nimeltään Toivola, jäi tämän projektin viimeiset voimailuhiet eilen illalla. Toivottavasti paikka antaa nimensä mukaan, jos ei muuta niin toivoa matkaan. Treeni meni suunnitelmien mukaan, sillä rautahan on kevyttä kun tarpeeksi kevyillä nostaa. Rv, takakyykky, 1/2- kyykkyhyppely, penkki ja vatsaliike leuanvetotangolla olivat ohjelmassa. Olen varmaan todennut, mutta totean uudestaan, ettei kauden omat ennätyskaaret ole voimista kiinni. Vaikkei niitä hurjan paljon ole, niiden puolesta voisin heittää hippoisesti 60 metriä. Tietty lihastonus ja voimien tunne pitää olla kuitenkin kropassa. Ja juuri tuollainen tunne jäi eilen illalla, joten tämä(kin) puoli on kunnossa.
Syntymäpäiviä vietettiin perheessäni eilen ja tänään. Lapsien itse tekemä kakku teki vauhdilla kauppansa. Meillä kakku koristeellaan monta kertaa karkeilla ja suklaalla. Siinä on vain yksi ongelma. Koristeet tahtovat kadota kakun päältä ennätysvauhtia pieniin sormiin. Onko jollain muulla samoin?
Tänään on vielä ohjelmassa sulkapallon peluuta. Käsi ja mieli tarvitsevat liikettä. Ennen kaikkea odotan kunnon suunsoittoa pelin tuoksinassa. Toivottavasti joku tiputtaa mut oikein maan pinnalle. Jostain syystä Rion Sanbatytöt puhuttelevat miehiä joka viikko?
Huomenna alkavasta matkasta on tulossa todella pitkä, mutta olen henkisesti ja fyysisesti valmiina. Palaan blogin pariin torstaina, tai taitaa kello taitaa olla jo reilusti perjantain puolella Suomessa. Tämä siksi, että Brasilia elää tietääkseni 6 tuntia Suomen ajan perässä...
Kangas vaikenee, mutta vain hetkeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti