Teron nyrkki ylhäällä heiton jälkeen ja tyytyväinen ilme keihään kaaren perään - tuota hetkeä varten keihässydämeni elää ja on elänyt jo monia vuosia. Yleensä tuo käden nosto tarkoittaa pitkää kaarta. Eilen Shanghaissa tämä tilanne toteutui ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Uskon vahvasti, että näen vielä monia kädennostoheittoja tällä kaudella. 87.60 ja maailman kärkitulos oli tähän paikkaan erinomainen suoritus Terolta. Olen enemmän kuin tyytyväinen.
Perjantaina Haalin heittopyhäkössä 25 asteen lämmössä pistin itsekin keihästä ilmaan. Kun yksin heitin aluksi, en tahtonut uskaltaa heitää kipukynnyksen yli. Se tarkoittaa 1-2 heittoa niin, että melkein polvistuu kivun edessä. Näiden heittojen jälkeen kipukynnys on ylitetty ja treeni voi tavallaan alkaa. Onneksi Annika saapui kentälle heittotreeniinsä äitinsä kanssa, jolloin pääsin tuon kynnyksen yli. Muutama kohtalaisen hyvä heitto syntyi, ja tällä kertaa oli hyvä maltti lopettaa heittotreeni ajoissa. Edelleen minulla on suuria ongelmia päästä ns. keihään alle, jolloin jää tärkeä elastinen pala puuttumaan heitosta. Hyvä asia on se, että jalat pelaavat mukavasti ja keihäs on ilman hurjaa repimistä kohtuullisilla mitoilla. Ensimmäistä kertaa katsoin muuten kilpailukalenterista mahdollista kilpailua, joten kuoppaa en ole kaivanut itselleni.
Muuten jäin tällä viikolla treenitavoitteestani. Viides treeni tälle viikolle on tarkoitus rakentaa tälle illalle. Haaveilen jo kesälomasta, jolloin saan raivattua varmasti treeniajan niille päiville kuin haluan. Mutta totean edelleen, ettei tämä veteraaniurheilu saa olla liian vakavaa, eikä tämä kroppa liikaa treeniä myöskään kestä.
Heittovideota en kehdannut ladata tällä kertaa, mutta laitetaan kuva duathlonin SM- kisan järjestysmiehestä. Lähden nyt pihasaunan puunsuojaustöihin, jossa saa ilman paitaa edelleen touhuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti