Kilpailukauden aloittaminen on mielestäni aina vaikea paikka. Harjoituskauden työn on suurimmaksi osaksi takana, ja siitä syntyneet odotukset takaraivossa urheilija astuu kilpailuun. Vaikka olisi kuinka monta vuotta kilpailuja takana, avauskisa ei suinkaan ole helppo. Lähteäkö räjäyttämään pankkia eli heti uudet ennätykset tiskiin vai maltillinen tulos taululle? Mitäs jos ei olekaan tarpeeksi hyvässä kunnossa, siirretäänkö avauskisa vaikka vasta heinäkuulle? Oma mielipiteeni on se, että paras tapa aloittaa kausi on ns. harjoituskilpailuilla, joihin asennoituminen nimensä mukaan rennosti ja ilman suuria tavoitteita. Edellinen ei toki tarkoita, etteikö kova tulos voisi jo syntyä.
Harjoituskilpailuajattelu onnistui ainakin Jennin kohdalla tiistaina. Ilman sen suurempia tavoitteita syntyi heti uusi ennätys 54.44. Tulos ei ollut minulle yllätys, vaan pikemminkin kunnon mukainen tulos. Silti sen tekeminen heti avauskisassa oli mielestäni tietynlainen henkisen muurin ylitys. Muurin ylityksen jälkeen on vain taivas rajana. Näin uskon myös Jennin kohdalla tapahtuneen, ja iskä saa nauttia vielä monta kertaa ennätysparannuksista.
Itse olen miettinyt kovasti myös kilpailuja. Konkreettinen merkki siitä on se, että yu-lisenssi tuli hommattua. Päätin tänään, että reilun kolmen viikon päästä astelen heittoviivan taakse, olen kunnossa tai en. Tuo edellinen päätös tässä tilanteessa on yllättävän vaikea päätös,. Vähän meinaa nimittäin tulla pupu pöksyyn...
Treenit ovat sujuneet hyvin tällä viikolla. Olen tehnyt tuplasti enemmän juoksuja ja hyppyjä. Tämä on tarkoittanut puntin vähentämistä puoleen. Suunniteltu ratkaisu on tuntunut hyvältä. Niin puntit kuin räjähtävät liikkeet ovat menneet jopa suunniteltua paremmin. Ehkä tämä tästä, vielä kun mies suhteellisen terve. Mitä nyt pää viiraa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti