Eilinen 5 tunnin Kuortanehalli- päivä oli upea. Urheilijani tekvät urakalla omia ennäksyä (pb) ja kauden parhaitaan (pb). Se näkyy leveänä hymynä ja niin kuin kuvassa pienenä tuuletuksena. Minun tapani toimia valmentajana on sellainen, että n. joulukuun puolesta välistä eteenpäin tiettyjä räjähtäviä ominaisuuksia tehdään mittaa vastaan treeenien yhteydessä. Ei siis ole mistään testipäivästä kysymys, vaan heittotreeenin päälle tehtävistä treeniosioista. Olen sitä mieltä, että nuoren urheilijan pitää pystyä vuodenvaihteessa omien ennätysten läheisyyteen lajissa kuin lajissa, ja kevään aikana vielä kehittyä. Tämä kertoo ainakin minulle, että harjoitusohjelma puree kunnolla.
Juuri hetki sitten palasin kauden ensimmäiseltä hiihtolenkiltä. Hiihto maistui aivan mahtavalta luistavassa kelissä. Maltoin kuitenkin jättää pidemmät lenkit tuleville viikoille, ja vain 40 min latua jäi taakseni. Ensi viikosta eteenpäin on tarkoitus vierailla ladulla kaksi kertaa viikossa. Pidän hiihtoa yhtenä parhaimmista, jos ei parhaimpana keihäänheittäjän treenimuodoista. Koko kroppa saa huoltoa, erityisesti perinteisessä hiihdossa. Tälläinen keski-ikäinen mies ei edes luisteluhiihtoa taida.
Piikkarit jalkaan ensi viikolla, kyllä! Mielenkiintoista, mutta jollain tavalla myös pelottavaa. Totuus paljastuu todellisuudessa, kestääkö kroppa vai haetaanko Kankaan poika ambulanssilla heittopaikalta. Tästä ja paljon muusta ensi viikolla...
PS. Laitan tähän LINKIN 15v tyttäreni Jutan sävellykseen, jolla kän osallistuu Vexi Salmen sävellyskilpailuun. Isä on ylpeä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti