Aivan kuin kroppa lukisi harjoitussuunnitelmaa, sillä lepäämisen hetki osui juuri oikeaan hetkeen. Vai onko se jokin on/off- nappula, joka saa myös henkisen puolen(kin) odottamaan lepoa. Kumpi tahansa maanantaina jatkunut harjoittelu olisi ollut sama kuin ambulanssin tilaaminen jo etukäteen tämän miehen ovelle tai päin seinää juoksemista kirjaimellisesti.
Kevyestä kevyempi viikko on sisältänyt tähä mennessä tiistaina sulkapallo ja tänään torstaina pilates- treenin, sekä olin hieronnassa. Sulkapallo ei sitten sujunut (taaskaan) lainkaan. Jatkuva tuskailu purkautui sulkapallomailan seinään lyöntiin, jolloin mailasta muotoutui soikea ja vino. Illalla pelin jälkeen suoraan sanoen hävetti tuollainen käytös. Nyt olen sanonut itselleni, että joko 1. käyttäydyn kuin aikuinen tai 2. en mene pelaamaan lainkaan. Kuvassa oleva pilates puolestaan sopii minulle kuin korvat elefantille. Mikäs siinä on maata keskellä olohuoneen lattiaa ja ojennella raajoja eri suuntiin.
Hieronnassa Niemen Pena keskittyi heittokäden olkapäähän, joka on kohtuullisen hyvä. Uutta ja hyvää siitä ei enää saa, siihen on tyytyminen. Käsittely toki auttaa hiukan. Venyttelyä ja vahvistavaa liikettä pitäisi tehdä jatkuvasti. Ammatilainen kun en ole, jää edellisen lauseen toteuttaminen puolitiehen, valitettavasti.
Tänään sain sähköpostin, joka kutkuttaa ja ilahduttaa. Kerron tästä sitten sunnuntain jatkokertomuksessa lisää. Sitä ennen lauantaina Kuortaneella: www.keppiailmaan.com. Moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti