Etelä-Afrikan norsujen kutsuhuuto tuli sähköpostilla. Heillä tuli kova ikävä meikäläistä. Taidan joutua uhrautumaan, sillä on todella epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta, varsinkin kun kutsu tuli noin kaukaa. Vähän näreä olin kutsun lyhyydestä, mutta minulle väitettiin, että viikon reissulla bileet ovat sitäkin kovemmat. Varsinkin kun ei tarvitse kärsiä aikaerosta, ja juhlakaupunkikin on tuttu Potchefsrooms.
Tuo sähköposti oli viikon ainoa positiivinen asia. Olen nimittäin ollut todella alavireinen koko viikon. Suurin pettymys tuli lauantaina, kun jouduin toteamaan, että heittokäsi oli huonona ja heittäminen piti lopettaa ennen kuin se alkoi. Edellisellä viikolla siipeensä saanutta olkapäätä kaivettiin torstaina hieronnassa, ja lopputulos oli edellä todettu. Koko vuoden projektissa yhdellä heittotreenillä ei ole merkitystä, mutta alitajuuntaan se vaikutti enemmän kuin oletin. Ehkä pelko käden toimimattomuudesta syytää mieltä.
Kasaan tässä luitani huomenna alkavaan harjoituspätkään. Toiveissa on, että virtaa ja positiivisuutta sekä edellisviikkojen terveyttä riittäisi. Suurin haaveeni on tietysti, että pystyn pistämään piikkarit jalkaan Afrikan mantereella.
Jotain positiivista uutta luettavaa löytyy Teron kotisivuilla: www.teropitkamaki.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti