Poika totesi eilen, että kuinka sä voit kirjoittaa joka kerta niin positiivista tekstiä sinne blogiin ja nytkin ruikutat mulle kuin pieni koira. Positiivisuuden kyllä tunnustan, en valita ainakaan kovin paljon julkisesti, vaan valitan sitten nurkan takana lähimmille ihmisille. Toisaalta ei tässä ole ollut, ihan aikuisten oikeasti, juurikaan valittamista. Nyt on korvan takana, että valitan aina kun siihen on vähänkin aihetta:)
Eilen kyllä valitin oloani monta kertaa. Kahden viikon treenisetin kovimmat treenit osuivat peräkkäisille päiville: puntti torstaille ja heittotreeni perjantaille. Perjantaina oli kerrankin aikaa eikä kiire minnekään ja se tarkoitti, että rymysin Kuortanehallissa lailla pienen pojan tehokkaasti pari tuntia. Treeni meni aivan nappiin, jonka jälkeen jatkoin päivääni istumalla 4 tuntia kokouksessa. Illan istuminen jäykisti todella napakympisti jo valmiiksi jäykän kropan. Iltamyöhään sekä erityisesti seuraavana aamuna kun 5.45 herätti Porin reissulle, joka paikkaa särki ja kävelykin oli vaikeaa.
Mies heräsi koomasta lauantaina pikku hiljaa. Erityisesti Teron onnistunut pitkien heittojen heittotreeni Porissa lämmitti sydäntä ja sitä sitä kautta myös muita lihaksia. Valmentaja-Hannun virkoaminen jatkui illalla Kuortaneella, kun vuorostaan Eetu onnistui treenissään. Illalla pihasaunan lämpö sai miehen jo kävelemään selkä suorassa ja olemaan taas elävien kirjoissa.
Sunnuntaistakin on valittamista. Lähdimme lähes koko perheen voimin Seinäjoen hiihtokeitaalle Joupiskalle hiihtämään. Hiihtäjiä riitti todella paljon ladulle. Se tarkoittaa pienen kilpailuhenkisyyden omaavalle pientä vaaran paikkaa, johon lankesin. Eetu hiihti koko ajan takavasemmalla luistelemalla ja meikäpoika sai ohitella urakalla. Tuohan tarkoitti, että hiihdin selvää ylivauhtia ensimmäisen vitosen. Siis aivan, melkein hiihdin itseni tiltin partaalle. Toisella vitosella menikin pari kilometriä kävelyvauhtia palautumisen edellisestä kilpahiihtelystä.
Todella tarpeeseen tuleva kevyt lepoviikko, hieronnan kera, tuntuu ajatuksena todella hyvältä. Sohvalla löhöilyllä jatkan sunnuntai-iltaani ja pistän pisteen tälle kertomukselle. Moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti