Moskovassa finaalin aattona

Kolmas päivä Venäjällä ja kaikki asiat ovat vallan mainiosti. Miesten keihään karsinta sujui Teron osalta todella vakuuttavasti.  Miehen jokainen askel ja ele Moskovan stadionilla oli itsevarmuutta huokuvaa. Verryttelyheitot olivat niin ikään erittäin mallikkaita. Olin valmentajana ehkä uran helpoimmassa tilanteessa. Tottakai silti pieni jännitys oli päällä. Itse ajattelen, että jos ei jännityksen tunteita tulisi, en tekisi valmennusta täysillä vaan puolivaloilla. Täällä laitetaan kuitenkin konkretisoituu vuoden aikana tehty työ. Se keihäsajattelun määrä jota olen suorittanut viime syyskuusta tähän päivään ei ole ollut pieni. Ja tiedän, että keihässydämeni on sykkinyt asiaan paneutuen.

Siis olen tehnyt asiani niin hyvin kuin pystyn. Mutta vielä enemmän on kropastaan ja sielustaan antanut Tero. Tähän nojaten huomisessa ei jossittelemista. Se mitä huomenna tulee on hyväksyttävä. Menestys on aina helppo ottaa vastaan, mutta on myös varauduttava epäonnistumiseen. Silloin minua valmentajana tarvitaan aina enemmän kuin koskaan. Olen siis valmis kaikkeen. Juoksemaan Suomen lipun kanssa tai itkemään pettymyksen kyyneleen. Kaikki spitävät mitalia itsestään selvyytenä, mutta jokaiseen mitaliin pitää onnistua 100 %:sti eli se ei ole  koskaan helppoa. Lopuksi totean kuitenkin, että 95 prosenttia minusta uskoo, että huomenna on juhlapäivä.

Kirjoittelin tämän tekstin kännykällä. Olen ensimmäistä kertaa matkalla ilman rakasta tietokonettani. Myöskin asiaan, että langaton verkko on käytettävissä vain harvoin, on pitänyt sopeutua. Mutta olen todella yllättynyt, kuinka hieno kaupunki Moskova on. On ollut valtavasti koettavaa ja nähtävää. Kerron sitten jälkikäteen reissusta enemmän kuvien kera.

Peukut ja varpaat pystyyn joka ainut, että Kankaan poikaa hymyilyttää huomenna tv:ssä. Moro!