Sinivalkoista Finlandiaa - 7 päivää h-hetkeen

Matkalaukun pakkaus on aloitettu. Tärkeimmät laitetaan tietysti aina ensi. Minulla ne olivat heittopiikkarit, lenkkarit ja heittokuula. Veteraaniurheiluliiton saatteessa kisamatkalle tuli puolikäsky, että kilpailussa urheillaan sinivalkoisissa Suomi- vermeissä. Niitä olen sitten kaivanut kaapin pohjalta. Onneksi kuuden vuoden lajivalmennusurakasta jäi jotain maajoukkuetavaraa. Luultavimmin jotain sellaista, joka olisi pitänyt palauttaa aikoja sitten liiton toimistolle. Jäinköhän kiinni? Älkää kertoko kuin parhaille kavereillenne :-)

Oma kylän punttisaliin, nimeltään Toivola, jäi tämän projektin viimeiset voimailuhiet eilen illalla. Toivottavasti paikka antaa nimensä mukaan, jos ei muuta niin toivoa matkaan. Treeni meni suunnitelmien mukaan, sillä rautahan on kevyttä kun tarpeeksi kevyillä nostaa. Rv, takakyykky, 1/2- kyykkyhyppely, penkki ja vatsaliike leuanvetotangolla olivat ohjelmassa. Olen varmaan todennut, mutta totean uudestaan, ettei kauden omat ennätyskaaret ole voimista kiinni. Vaikkei niitä hurjan paljon ole, niiden puolesta voisin heittää hippoisesti 60 metriä. Tietty lihastonus ja voimien tunne pitää olla kuitenkin kropassa. Ja juuri tuollainen tunne jäi eilen illalla, joten tämä(kin) puoli on kunnossa.

Syntymäpäiviä vietettiin perheessäni eilen ja tänään. Lapsien itse tekemä kakku teki vauhdilla kauppansa. Meillä kakku koristeellaan monta kertaa karkeilla ja suklaalla. Siinä on vain yksi ongelma. Koristeet tahtovat kadota kakun päältä ennätysvauhtia pieniin sormiin. Onko jollain muulla samoin?

Tänään on vielä ohjelmassa sulkapallon peluuta. Käsi ja mieli tarvitsevat liikettä. Ennen kaikkea odotan kunnon suunsoittoa pelin tuoksinassa. Toivottavasti joku tiputtaa mut oikein maan pinnalle. Jostain syystä Rion Sanbatytöt puhuttelevat miehiä joka viikko?

Huomenna alkavasta matkasta on tulossa todella pitkä, mutta olen henkisesti ja fyysisesti valmiina. Palaan blogin pariin torstaina, tai taitaa kello taitaa olla jo reilusti perjantain puolella Suomessa. Tämä siksi, että Brasilia elää tietääkseni 6 tuntia Suomen ajan perässä...

Kangas vaikenee, mutta vain hetkeksi...

Karsintaraja ja aikataulu - 9 päivää h-hetkeen

Päivät h- hetkeen muuttuivat yksinumeroiseksi. Se tuntuu jotenkin epätodelliselta. Ruskan keskeltä olen lähdössä muutaman päivän kuluttua todella kauaksi. Vaikka olen käynyt joka puolella maailmaa, kaukaisin kilpailupaikka on tähän asti ollut Suomessa. Tulee siis samalla valloitettua viimeinen puuttuva maaosa ja kilpailtua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Omia pihatreenejä on tullut tehtyä kiitettävästi kesän aikana. Tänään oli viimeinen sellainen. Aitahypyt ja kuntopallon heitot sujuivat erinomaisesti. Edelleen oli mukavat syyskelit. Olen ollut todella tarkka pukeutumisessa, ettei vaan ainakaan sen takia tule hankittua viime hetken flunssaa. Ylipukeutuminen saa veteraaniurheilijan hien nopeasti liikkeelle, mutta samalla myös kropan lämpöiseksi.

Eilisen koiran kanssa suoritetun iltalenkin näkymä on yläpuolella. Ei tarvitse edes tuollaista näkymää, kun ajatukset juoksevat jo Brasilian heittopaikalle. Perjantaina sain selville, koska tarkasti ottaen kilpailen Porto Alegressa. Karsinta on maanantaina klo 16 alkaen. Taitaa olla Suomen aikaa klo 20. Mielenkiintoista olisi tietää heittääkö kaikki 28 miestä samassa ryhmässä niin kuin aikataulu kertoo. Aikamoisen pitkä karsinta ja ennen kaikkea heittojen väli olisi tiedossa. Finaali on merkitty alkavaksi tiistaille klo 14, eli siis vai 22 tuntia karsinnan jälkeen. Tämä tarkoittaa, että yritän selvitä mahdollisimman pienellä energian kulutuksella ja yhdellä heitolla finaaliin. Tiedän, että tuossa saa olla tarkkana. Pitää olla hereillä. Karsintaraja oli  myös ilmestynyt. Se on 52 metriä, joka on milestäni juuri sopiva. Pieni harmitus on sellainen, että jos heittäjiä olisi ollut 20 tai vähemmän, karsintaa ei olisi järjestetty. Kohtalainen huoli on takaraivossa, onko käsi iskussa kahtena päivänä peräkkäin. Kipulääkkeet toki on sitä varten, mutta silti...

Viikonloppuun on sisältynyt ennen kaikkea pitkiä yöunia ja nurmikon leikkuuta. Jälkimmäistä aktiviteettia suoritin ehkä viimeistä kertaa. Paljon ns. pikkurästejä riittää alkuviikkoon, että voin lähteä murehtimassa reissuun. Palaan tiistai-iltana vielä viime hetken tunnelmiin ja niihin niin mukaviin ennakkospekulaatioihin. Nyt töllötin ja Silta -sarja kutsuvat!

Karjaisun saattelemana Brasiliaan - 11 päivää h-hetkeen

Tästä päivästä eteenpäin kaikki asiat tässä projektissa tehdään viimeistä kertaa. Tänään oli siis viimeinen heittotreeni. Pieni kutina oli treenissä jo ennakkoon tuon viimeisen kerran takia. Myöskin keihään  maailmanmestarin saapuminen tarkkailemaan heittotreeniäni sai aikaan oman erikoisuutensa. Onnistuin kuitenkin omasta mielestäni tekemään hyvän heittotreenin, jonka päätin yllä olevaan heittoon. Pidän sitä yhtenä kauden parhaista videolle saaduista heitoista. Karjuaminen heiton perään oli tietysti sen mukaista. Fiilikset ovat siis erinomaiset. Tavoitteena on yksinkertaisesti saada aikaan tuon kaltainen heitto Etelä-Amerikan mantereella. Silloin keihäs ei luultavimmin tipahda aivan varpaille, ja mahdollisuus kunnon sijoitukseen olisi olemassa.

 
Tämä päivä oli minulle muutenkin todellinen juhlapäivä. Syysloman alkamisen lisäksi koulumme sai  Teron vieraaksi. Tero vastaili moniin nuoria askaruttaviin kysymyksiin. Nimmarikortit menivät jokaisen oppilaan mukana kotiin. Päivä huipentui, kun jokainen luokka pääsi vuoron perään yhteiskuvaan mestarismiehen kanssa. Olihan hienoa seurata lasten ihailua Teroa kohtaan ja tietysti myös toisin päin. Tero oli kuin kotonaan lasten hypätessä miehen polvelle. Toistan varmaan jo itseäni, mutta parempaa lasten esikuvaa en vaan voi kuvitella.

Projektin maali häämöttää. Otan myös teidän kiusaksi loppukirin kirjoittelussa. Tarinoin tiiviisti viimeisten päivien tunnelmista kotimaisemissa ja päivittäin Brasialiasta.
Keihäs Kainolossa on muuten tukeva seisoa, ja tuntuu aivan siltä kuin olisi keihäsmies :)

Talkoita ja hyviä treenejä - 16 päivää h-hetkeen

Brasilian aurinko tuntuu nyt jo iholla. Alkuviikosta ostettu lentolippu teki reissusta todella konkreettisen. Siis oikeasti minähän olen lähdössä sinne ihan kohta. Monen viikon päivittäisen lentohintojen tutkailu huipentui parin päivän todelliseen kaivamiseen. Lopulta sain kohtuullisen hyvillä yhteyksillä kohtuuhintaisen lentolipun. Lentojen hinnat ovat maailman ihmeellisempiä asioita edelleen. Joka päivät hinnat muuttuvat. Eri lentovaraussivustojen välillä on myös yllättävän suuria eroja. Välillä olin valmis maksamaan lipusta jo "hunajata", mutta onneksi nee tippuivat parin viikon takaisesta peräti 300 euroa, joten kannatti odottaa. Jos olisin ostanut ostanut liput alkukesästä olisin saanut sen vain 100 eruoa halvemmalla ja sekin selvästi huonommalla yhteydellä.

Treeni-into vai sanoisinko nuorekkaasti fiilis on ollut erinomainen. Viikko huipentui puntti-, sulkapallo-, kuntopallo- ja loikkatreenin jälkeen, niin kuin moni muukin viikko, heittotreeniin perjantaina. Homma jatkui hyvissä merkeissä, sillä käsi oli yhteistyökykyinen edelleen. Jälkikäteen ajateltuna tyytyväisyyttä lisäsi huomiot, että sain tukijalan pitämään ehkä parhaiten koko vuonna. Lisäksi ns. hutiheittoja ei tullut lainkaan. Projekti on niin pitkällä, että ainostaan yksi perjaintainen heittotreeni on enää jäljellä. Joten ensi viikon viimeistelytreeni on jossain määrin historiallinen.

Viikkoon on mahtunut kolmena päivänä reilusti talkootunteja tai niinkuin Pohojanmaalla sanotaan kökkätunteja. Naapuriin nauseva omakotitaloa sai peltikaton ja Seinäjoelle nouseva yleisurheilu- ja monitoimihalli sai pressujen levityksen. Sain viettää mukavia ja huumorintäyteisiä tunteja loistavissa porukoissa. Tuo jos mikä tuo mukavan mielen. Jonon jatkona pärjään hyvillä käskyillä, vaikka ei minusta rakennusalan ammattilaista saa tekemälläkään.

Alkuviikkoon päivät sisältävät luentoa, kokousta ja kokousta, joten tiukka alkuviikko on tiedossa. Tiedän selviäväni tuostakin, sillä jotenkin saan aikaan paljon kiireisenä ja nurkkaaan ahdistettuna. Tänään sunnuntaina on TV:n katseluhetki parhaimmasta päästä, sillä Silta -TV1 on mielestäni järisyttävän hyvä rikossarja. Yhtä hyvä kuin Vain elämää perjantaisin.

Juhlaa ja suunnittelua - 24 päivää h-hetkeen

Lauantai 28.9. oli Teron juhlapäivä aamusta iltaan. Niin Teron Kympin kuin Teron Kiskaasujen monen asian vastuullisena juoksin paikasta toiseen Seinäjoen keskusurheilukentällä. Tero puolestaan oli esimerkillisesti paikalla koko päivän jakaen nimmareita ja palkintoja. Kilpailut saatiin lopulta onnellisesti loppuun, ja minäkin sai loihdittua itselleni rennomman fiiliksen. Illalla juhlapaikaksi vaihtui Ilmajoen kunnantalo, jossa minunkin kaulaa puki kravatti. Loistava päivä huipentui hauskaan episodiin, kun toinen juhlakenkäni suorastaan räjähti yhtääkkiä. Kenkä tuli vain tiensä päähän. Sekös aiheutti naurua isolle porukalle. Tässä eilisen juhlapäivän kuvasatoa:

Uuden harjoituskauden suunnitelmat ovat jo pitkällä kaikkien urheilijoitteni kanssa. Ensimmäinen, jonka kanssa vuosisuunnitelman lopullisesti lukkoon oli Jenni. Suunnitelma sisältää aina harjoitusjaksot,  vuoden painospistealueet sekä ominaisuus-ja sijoitustavoitteet. Tavoitteet lyötiin aika korkealle hyvillä fiiliksillä. Viime vuotta kun kävimme läpi, huomasimme, että edellisestä vuosisuunnitelmasta n. 80 % kaikista tavoitteista oli totetutunut Jennin kohdalla. Tuo prosenttiluku kertoi, että vuosi oli onnistunut ja tavoitteet oli asetettu realistisen koviksi. 

  

Itselläni on ollut löysä harjoitusviikko monen asian tekijänä. Sain aikaiseksi vain kolme suunniteltua treeniä. Toisaalta tuo voi olla hyväkin juttu monen suhteellisen hyvään viikon jälkeen. Tärkein asia kuitenkin onnistui jälleen eli tein kuudennen heittotreenin viiteen viikkoon. Ja vieläpä voin olla suhteellisen tyytyväinen omaan heittämiseen. Olkapää kylläkin ilmoitteli olemassa olostaan kivulla jälleen kun vähän lujempaa heitin. Ei kuitenkaan pahasti, joten ei ongelmia. Tässä vielä heittovideo perjantailta: 

Uutta viikkoa kohti tukka putkella, sillä kaikella mitä on jäljellä :)

Alle kuukausi jäljellä - 29 päivää h-hetkeen

Päivälaskuri on nyt viritetty oikeaan taajuuteen. Aikaa MM- karsintaan ma 21.10. on nyt 28 päivää ja finaaliin ti 22.10. on 29 päivää. Kuten otsikosta huomaatte aion olla mukana finaalissa. Alkaa olla kohta vuosi ensimmäisestä päivityksestä ja matkan loppusuora edessä. Uskomatonta, mutta totta, olen ollut terve kuin pukki ja harjoituskuntoinen jo vuoden verran. Flunssatkin ovat kiertäneet naapurin puolelta. Tällä viikolla olen pohtinut, että juuri mun tuurilla se suuri flunssa-aalto hyökkää päälleni juuri viimeisen kuukauden aikana. Äkkiä pois nuo ajatukset mielestä. Toinen käsittämätön asia on ollut tämän vuoden syyssää. Kotipoika Kangas sai treenata vielä viime viikonloppuna mainiossa säässä kotipihassaan.

 






Meidän perheen syystraditio on ollut yli 10 vuotta pienimuotoinen vaellus kotipihasta metsien kautta Seinäjoelle laitakaupungille. Matkaa tälle reitille tulee lähes 12 kilometriä. Pieni pätkä matka kulkee rataa pitkin, muuten polkuja ja pikku teitä pitkin. Kaikki nauttivat leppoisasta matkanteosta, ehkä eniten koiramme Puppe, jolla energiaa riittää. Matkanvarrella löytyi ihmisten itse luoma oma kaatopaikka, josta ei voi sanoa muuta kuin kuinka ihmiset voivat olla törkeitä. Joku oli jopa jättänyt tien varteen sohvakaluston. Ei siinä sitten auttanut kuin asettua valokuvamalliksi.

Viikon kohokohtapäivä tullee olemaan Teron juhlapäivä lauantaina. Teron Kymppi, Teron Kiskaasut ja Teron mitalijuhla kutsuvat sinuakin liikkumaan ja juhlimaan. Edellinen lause oli siis kutsu Seinäjoelle ja Ilmajoelle. Tervetuloa!

Osanottajalistaa ja vannesahaa -32 päivää h-hetkeen

Veteraanien Porto Alegren MM- kilpailujen lähtölistoja on selattu nyt minunkin toimesta. Mieleenkiintoinen loppuuntulema oli sellainen,että M45-sarjassa oli selvästi enemmän osanottajia kuin M35- ja M40- sarjoissa. Myöskin urheilijoille ennakkotulokset ovat M45- sarjassa kovimmat. Minä näen asian niin, että veteraaniurheilu alkaa vasta tästä sarjasta. Urheilijat M40- ikäisistä, puhumattakaan M35- ikäisistä ei näihin kisoihin vielä lähde. Kuvasta voitte lukea, että 28 heittäjää on minun sarjassa ja pisin ennakkotulos rapiat 60 metriä. Siinä on tekemistä päästä ma 21.10 karsinnasta ti 22.10 finaaliin. Se on kuitenkin reissun minimitavoite.

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi menneen viikon aikana. Olen siltii saanut tehtyä tärkeimmät treenit eli ihan hyvän heittotreenin, hyppy- ja kuntopallotreenin, punttitreenin, lihaskuntoa ja sulkapalloa. Olen todella tyytyväinen olotilaani ja treenien sujumiseen. Punttitreeneistä sen verran, että olen tehnyt salilla rinnallevetoa, kyykkyä ja penkkiä terävästi: 2x3x60 kg, 2x3x70 kg ja 2x3x80 kg. Tuo reilusti pienempiä painoja mitä talvella, keväällä ja alkukesästä, jolloin liikutun vielä yli 100 kg painoja. Tuon päälle olen tehnyt kolme apuliikettä ja pois salilta. Noin 50 min treeni on antanut kroppaan terävän olotilan ja palvellut hyvin kokonaisuutta.

Tänään tuli koko treenivuoden kovin loukkaantuminen. Opettaja ajeli huolimattomuuttaan laudan loputtua vannesahalla sormeen. Ensimmäinen huomio oli se, että onneksi oli vasen peukalo. Sen jälkeen kiire tuli vesikraanan alle, kun verta tuli kuin kaatosateella vettä. Pahalta näyttänyt haava oli kuitenkin jo kotona siistin näköinen ja verentulo oli loppunut. Joo, kyllä mä kävin lääkäriaseman ovella, mutta kun se oli jonkun koulutuspäivän takia juuri tänään kiinni. Mitäs tästä opimme? Hannu, pidä ajatus koossa... Till the end!
PS. Mikä legendaarinen rakennus näkyy viimeisessä kuvassa taustalla?